Telkkarissa oli juttua opetusministeriön toimista periä
takaisin jopa sata miljoonaa euroa oppisopimuskouluttajien saamia valtion tukia.
Ohjelmasta sai sen käsityksen, että mopo oli pahasti
karannut puolin ja toisin vuosien varrella.
Oppilaitokset olivat mielestään
saaneet avoimen piikin kouluttaa ihmisiä. Ministeriö oli tähän kannustanut.
Kustannusten voimakkaasti kasvettua oli aloitettu
tarkastustoimet, mutta ne eivät olleet johtaneet selkeisiin toimintaohjeisiin,
vaan meno oli jatkunut entisellään.
Nyt tulee paras (anteeksi ironinen kielenkäyttöni):
sisäasianministeriön herra X totesi, että ”koska olemme tehneet päätöksen, on
se kohtuullinen”. Aika monta blogipostausta aiemmin olin kokenut saman tunteen kirjoittaessani
voimakenttäguru Matti Kuuselasta (ks. Uskomatonta
***kaa, 18.9).
Onko herra X:llä syvä vakaumus ministeriön erehtymättömyydestä?
Ajatteleeko herrä X, että ministeriö on automaattisesti muiden toimijoiden
yläpuolella? Onko ministeriön ihmisille tullut mieleen, että ovat olleet itse
sotkua synnyttämässä? Onko oikeuden ja kohtuuden ymmärrys kokonaan hukkunut?
Aina pitää jotain oppia. Päätöksillä ja päättämättä
jättämisillä on seurauksensa. Opetusministeriössä on reagointikyky ja johtajuus
olleet hukassa. Jos asiat menevät pieleen, pitää järjen käyttöä joka
tapauksessa jatkaa. Julkiset menot ovat julkisia ovatpa kunnan tai valtion. Nyt
yksi julkinen toimija perii rahoja toiselta jälkikäteen.
Ihan sitten toinen asia on, liittyykö koko soppaan
rikosoikeudellisia näkökohtia. Aika hidasta on ollut sen asian selvittäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti