torstai 15. syyskuuta 2016

Veto-Suomi hyvään vetoon



John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoriaan (A Theory of Justice, 1971) liittyy ajatus tietämättömyyden verhosta. Asiaa voi lähestyä kysymällä: jos et etukäteen tiedä, mihin asemaan yhteiskunnassa joudut, millaisen yhteiskunnan rakennat? Vastaus sisältää oikeuden vapauteen sekä yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista huolen pitämisen.

Rawlsin ajatuksia myötäillen hyvä tavoite Suomelle on kehittyvä ja reilu yhteiskunta. Kehittyminen on sekä määrällistä että laadullista.

Missä nyt mennään, mitä tapahtuu?

Kehittyneille yhteiskunnille yhteistä on, että todellisia muutoksia on erittäin vaikea saada aikaan. Francis Fukuyama kuvaa tätä käsitteellä Vetokratia (Vetocracy). Aina on joku, jolla on mielestään veto-oikeus. Saavutetuista eduista pidetään kiinni. Jotkut kutsuvat tätä sopimusyhteiskunnaksi. Itseäni puhuttaa enemmän Vetokratia.

Poliitikkojen tulee ottaa itselleen se valta, mikä heillä perustuslainkin mukaan on. Vallan kolmijako on yksi suurimpia yhtyeiskunnallisia innovaatioita. Siitä kannatta pitää kiinni - kolmas osapuoli evät ole työmarkkinajärjestöt.

Loistavassa Kirjassaan Miksi maat kaatuvat (Terra Cognita) Daron Acemoglu ja James A. Robinson ovat kehittäneet inklusiivisten ja ekstraktiivisten instituutioiden käsitteet. Niitä on sekä taloudellisia että poliittisia. Yksinkertaistaen ekstraktiiviset instituutiot pyrkivät keskittämään vallan ja varallisuuden harvalukuiselle eliitille. Inklusiiviset instituutiot ovat reiluja. Valtaosa maailman maista kärsii ekstraktiivisten instituutioiden ikeen alla. Suomi ja muut pohjoismaat ovat inklusiivisten instituutioiden esimerkkejä.   Tarkkana saa täälläkin kuitenkin olla. 

Suomi lienee maailman vähiten korruptoituneita maita, mutta rakenteellinen korruptio eli rakenteisiin piilotettu vallan väärinkäyttö on täälläkin yleistä. Esimerkkejä on helppo löytää: työmarkkinajärjestöjen ylivalta, suojatut toimialat, aidon kilpailun puute, eläkevakuutusyhtiöiden rahan käyttö, isännättömän rahan väärinkäyttö yrityksissä, järjestöissä ja säätiöissä, keinotekoinen lääkäripula dualistisen terveydenhoidon järjestelmän seurauksena, turhia työpaikkoja suojelevat jäykät rakenteet.

Nykyaikaisen yhteiskunnan perusteet rakennettiin valistuksen sekä tieteellisen ja teollisen vallankumouksen vaaraan. Höyrykoneiden ja sähkön keksiminen tuottivat radikaaleja tuottavuutta parantavia innovaatioita. Nyt eletään tietotekniikan vallankumouksen aikaa.  Eriäviä mielipiteitä näyttää olevan siitä, vieläkö vastaavat tuottavuusloikat ovat mahdollisia. Automaation ja robotiikan yleistyminen ihmisten elämässä ovat radikaaleja asioita, mutta onko niiden vaikutus ehkä enemmänkin laadullinen? 

Reaganin ja Thatcherin ajoista alkaen olemme eläneet uusliberaalin talouden aikakautta. Sen ilmentymiä ovat keskittyminen omistaja-arvon kasvattamiseen kvartaali kvartaalilta. Oltaisiinko nyt vihdoin suuntautumassa uuteen, jossa asioita tarkastellaan entistä pitkäjänteisemmin ja kokonaisvaltaisemmin osakkeenomistajien lisäksi työntekijöiden sekä yhteiskunnan muiden toimijoiden intressit huomioiden. Näkemässäni videoklipissä Hillary Clinton puhui tähän suuntaan.

Työelämään 80-luvun alussa tullessani johtajia vielä teititeltiin. Asiat toimivat ylhäältä alas. Viime vuosikymmeninä on nähty työelämän radikaali muutos. Ylhäältä alas näkökulma on saanut rinnalleen alhaalta ylös -näkökulman. Työntekijät otetaan yhä enemmän mukaan myös asioiden suunnitteluun.
Hyvä niin. Vielä edellistä suurempi vallankumous on kuitenkin jo meneillään. 

Asiat kääntyvät vaakatasoon. Perinteiset auktoriteetit menettävät oikeutustaan. Vertaisyhteiskunta tekee tuloaan. Tästä ovat esimerkkinä monet uudet palvelut sekä sosiaalisen median ilmiöt.
Yhteiskunnalliset tabut estävät asiallisen keskustelun tärkeistä asioista. 

Koulutusleikkaukset ovat tästä yksi esimerkki. Poliitikot huutavat yhteen ääneen, kun ylisuurta koulutusjärjestelmää sovitetaan nykytarpeiden mukaiseen kuntoon. Sama ilmiö on havaittavissa hyvää asiaa ajavien humanitääristen järjestöjen kohdalla. Virhepäätelmä tehdään annettaessa hyvien asioiden parissa toimiville immuniteettisuoja, eikä vaadita heiltä vastaavaa aikaansaavuutta kuin muilta. 

Yksi ajan ilmiö on erityisesti sosiaalisessa mediassa käytävä ala-arvoinen keskustelu. Hyökätään henkilöitä vastaan eikä välitetä asia-argumenteista. Täydellisen varmuuden asioihin tuo vain täydellinen tietämättömyys ja itsekeskeisyys. Aina ei tarvita edes venäläisiä trolleja asioita hämmentämään. 

Mitä sitten pitää tehdä?

Mitään ei saada aikaan, jos muutoksia ainoastaan pelätään. Enemmän kannattaa pelätä paikalleen jämähtämistä. Pelon sijaan tarvitsemme uskallusta pohtia uusia mahdollisuuksia. Pitää rakentaa valmiutta, halua ja innostusta uuden luomiseen.

Tässä muutama yhteiskuntaa eteenpäin vievä teema

  • Rakennetaan luottamusta pohtimalla Suomen yhteistä etua vaalikautta pidemmällä aikavälillä 
  • Tehdään työnteosta aina joutenoloa kannattavampaa 
  • Annetaan ihmisten paikallisesti sopia työhönsä liittyvät asiat 
  • Vapautetaan suojatut toimialat lisäämällä markkinaehtoisuutta    
  • Tehdään oppimisesta kansallinen menestystekijä. Suuret muutokset ovat ennen kaikkea oppimisprosesseja.
 David Richon (Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa) terveen ihmismielen huone -vertausta voi hyödyntää myös yhteiskunnallisesti. Ajatellaan, että terve yhteiskunta majailee huoneessa, jossa on ovet kaikkiin pääilmansuuntiin. Nousevan auringon puolelta tulee sisään uusia asioita. Laskevan auringon puolelta lähtee pois vanhoja asioita. Pohjoisesta tulee sisään vakautta luovia asioita ja etelän auringosta luovuutta edistäviä asioita. Suomessa ovat ovet olleet tuskin raollaan. Nyt ne kannattaa avata, jotta tunkkainen ilma pääsee vaihtumaan.

Välillä tuntuu, että meillä keskitytään lillukanvarsiin (kuvassa)