Älä koskaan anna periksi

Jostain on jäänyt mieleen "voittajia evät ole ne, joilla on parhaat ideat vaan ne, jotka pisimpään ovat uskoneet voiton mahdollisuuteen”.

Mikä on jääräpäisyyden ja määrätietoisuuden ero?

Molemmat sanat viittaavat pitkäjänteiseen toimintaan.

Määrätietoinen pitää tavoitteen mielessä, ehkä tarvittaessa sitä muuttaa. Hän huomioi ympäristönsä ja palautteen.

Jääräpää menee eteen päin silmät ja korvat ummessa. Vakuuttuneena oman asiansa ja tekemisensä oikeellisuudesta tai ollen kyvytön ja haluton mitään muuttamaan.

Palautui mieleen kuva vuosien takaa. Jääräpäinä molemmat ovat vainaita hetken kuluttua. Kumman kannattaa pysyä jääräpäänä ja kumman kannattaa olla määrätietoinen?

Kuvaa käytimme aikanaan haasteellisen projektimme kannustajana.
Nyt googlaamalla löytyi satakunta versiota.

 


Hyvää virettä syksyyn

Nyt on heinäkuun loppupuoli ja hellepäivä. Lämmön ja sateen yhdistelmä on saanut tänä kesänä vadelmat kypsymään etuajassa. Nyt ne ovat suuria, herkullisia ja madottomia. Niitä on enemmän kuin koskaan.

Tänä kesänä yrittäjän loma on ollut loman ja työn yhdistelmää ehkä yhtä viikkoa lukuunottamatta. Niin ei omienkaan neuvojen mukaan saisi olla. Puolustuksena kuitenkin se, että yrittäjänä voit itse päättää tehdä välillä enemmän ja sitten antaa itselleen vapauksia tilanteen mukaan.

Niinpä ajatukset ovat suuntautuneet jo syksyyn.

Lomailuun perehtynyt psykologian tutkijatohtori Jessica de Bloom totesi Tiede –lehdessä 7/2013 mm. loman terveyttä ja hyvinvointia kohentavien vaikutusten häviävän loman jälkeen viikossa. Häneen mukaansa voisi olla viisasta pitää useampi lyhyt loma, jolloin loman hyödyt saa moneen kertaan. Oleellisinta hänen mukaansa on kuitenkin itsemääräämisoikeus, jolloin sekä loman pituudesta että sisällöstä saa päättää itse.

Ensimmäinen havainto on hieman masentava, kun sen vielä yhdistää loman loppupäivien harmitukseen ja työn aloittamisen kankeuteen. Lomalla ei siis voi varastoida energiaa, jota
sitten työssä käyttää. Järkeenkäypää, ei varastoon voi syödäkään.

Elettävä on joka päiva. Energiaa elämään on saatavissa jokaisesta päivästä.

Toisen havainnon hyväksyn mukisematta. Jostain kaukaisuudesta on jäänyt mieleen suositus vähintään kolmen viikon yhtämittaisesta lomasta. Ajatus taisi mennä niin, että ensimmäisen viikon tarvitsee lomaan sopeutumiseen, keskimmäiset viikot ovat oikeaa lomaaa ja viimeisellä viikolla
jo henkisesti valmistaudutaan töihin. Jessican tutkimustulos on hyvä uutinen.

Kolmantena hän mainitsee itsemääräämisoikeuden. Mahdollisuus päättää omasta elämästään työssä ja vapaa-ajassa on tärkeää. Stressaavinta on vaativa ulkoa ohjattu työ. Asia on myös omakohtainen. Ruvetessani vuonna 2002 yrittäjäksi kahdenkymmenen vuoden palkkatyön jälkeen yksi pääsyistä oli juuri itsemääräämisoikeus työn sisällön, määrän ja vapaa-ajan suhteen.

Mistä hyvää virettä saa?

Joka päivä pitää elää. Menneitä voi muistella kiitollisena, tulevaisuutta pohdiskella toiveikkaana. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.

Työn, vapaa-ajan ja levon tasapaino on tärkeää. Pitkällä aikaväillä aika kannattaa jakaa näiden kesken melko tasan.

Mistä saat energiaa? Asia ei ole niin, että vapaa-aika tuottaa energiaa ja työ sitä vie. Liian täyteen ohjelmoitu vapaa-aika voi olla stressaavaa ja työ vastaavasti palkitsevaa. Uneton yö kuluttaa energiaa. Kannattaa miettiä, mistä oikeasti pitää ja pyrkiä tekemään sitä riittävästi.

Työhön saa uutta energiaa, kun pystyy työnsä järjestämään mielekkääksi kokonaisuudeksi.
Työn mielekkyys ja tuottavuus kytkeytyvät yhteen. Mielekäs kokonaisuus syntyy hyödyntämällä
erilaisia työtapoja monipuolisesti.
On asioita, joita kannattaa tehdä itsekseen ja asioita, joita tehdään yhdessä.

Oletko koskaan turhautunut palaverissa, jossa asiaa vatvotaan porukalla, vaikka sen voisi joku hoitaa itsekseen? Oleko tullut kokoukseen, jossa pitäisi päättää asioita, mutta niitä ei ole ennakkoon valmisteltu? Oletko tuskaillut sähköpostiesi kanssa? Oletko ollut luova työpöytäsi ääressä vai missä hyvät ideat ovat syntyneet? Tiedätkö mihin työaikasi oikesati kuluu ja palveleeko se työyhteisösi ydintehtävää?

Nautitaan kesästä joka hetki niinkuin myös tulevasta syksystä.

Julkaistu myös DuettoGroupin vierailijablogina

Poliitikot ja totuus

Totuus on vaikea asia erityisesti yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Asioilla on aina monta puolta.

Ne linkittyävt keskenään. Maailma muuttuu koko ajan. Mikä eilen oli vielä totta ei ehkä tänään enää päde.

Yksinkertaiset ”totuudet” kuitenkin houkuttavat.

Perussuomalaisten Timo Soini on tässä hyvä. ”Missä EU, siellä ongelma” on yksinkertainen ja iskevä hokema. Se ei ole kuitenkaan totta. Yhtä vähän totta olisi kuitenkin myös ”EU ratkaisee ongelmamme”. EU:lla on kiistatattomat ansioinsa. Se on vakauttanut maanosaamme ja ylläpitänyt vuosikymmeniä rauhaa. Toisaalta EU:ssa on runsaasti turhaa byrokratiaa, niin kuin kaikissa suurissa organsiaatioissa. Meidän on vaadittava  EU:lta keskittymistä oleellisiin asioihin.

Peruspalveluministeri Susanna Huovista siteerattiin Jazz-viikolla Satakunnan kansassa 21.7.2013

”Nuorille kuuluu täysi palkka”. Esimerkki harkitusta ideologisesta yksisilmäisyydestä. Niin minäkin ehkä sanoisin, jos haluaisin nuorten ääniä saada ja samaan aikaan heidän arvostelukykyään aliarvioida. Entä, jos Huovisen tarkoittamalla palkalla yritykset eivät heitä ota töihin. Ne osaavat laskea itselleen tulevan hyödyn ja kustannusten eron. Uuden työntekijän perehdyttäminen ja kouluttanminen vaatiia runsaasti aikaa ja energiaa eikä lopputulosta etukäteen tiedä. Yksisilmäisyyden sijaan asiaa kannattaa katsoa useista näkökulmista eri osapuolia ymmärtäen. Näin voimme saada vakavan yhteiskunnallisen ongelman  ratkaistua.

Poliitikko saa uskottavuutta arvostamalla äänestäjien ymmärrystä. Näin uskon.

Kellä poliitikolla on rohkeutta luopua yksiulotteisesta ajattelusta moniulotteisessa maailmassa?

Ajattelijat ovat nykyään harvassa. Mauno Koivisto sanoi aikanaan asiat niinkuin ne olivat. Osmo Soininvaaraa arvostan itsenäisenä ajattelijana. Kuka meistä tuntee Jyrki Kataisen tai Jutta Urpilaisen ajattelua. Ministerit ovat tehtävänsä vankeja, mutta jotain luulisi tulevan mieleen. Mutta ei tule.

Poliitkot ovat ulkoistaneet ajattelun tai ehkä nykyisistä päättäjistä ei siihen ole.

Kun suuret yhteiskunnalliset kysymykset koetaan ratkaistuiksi, ryhtyvät poliitikoiksi hyvin verkostoituneet asianhoitajat, ylisosiaaliset henkilöt, jotka hakevat muiden arvostusta, peilausta ...

Älä siis usko poliitikkoa. Ainakaan silloin, kun hän esittää yksinkertaisia totuuksia monimutkaisista

asioista.

Kuntien elinkeinopolitiikan mahdollisuudet

Valtionvarainministeriön selvityksen 2 / 2013 mukaan kunnilla on 535 lakisääteistä tehtävää.

Tehtävien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Yksikään kuntien lakisääteinen tehtävä ei liity elinkeinopolitiikan alaan.

Kunnat ovat kuitenkin kiinnostuneita elinkeinopolitiikasta, koska haluavat toimia myös yhteisen kakun rakentamispuolella.

Kuntaliiton mukaan ”elinkeinopolitiikka ja kilpailukyvyn vahvistaminen tarkoittavat kaikkia niitä paikallisen tason toimenpiteitä, joilla paikallisista lähtökohdista parannetaan yritysten fyysistä ympäristöä, tuotantopanosten saatavuutta, osaamista, palveluja, sekä toimintaan liittyviä säädöksiä ja päätöksentekokäytäntöjä.  Suotuisat olosuhteet puolestaan luovat perustan yritysten kilpailukyvylle, työllisyydelle, laadukkaille palveluille ja kunnan elinvoimaisuudelle.”

Aktiivisen elinkeinopolitiikan näkökulmasta kunnissa energiaa kuluu nyt onnettomaan kunta- ja sote-uudistusprosessiin.

Kakun jakaminen kiinnostaa poliitikkoja enemmän kuin yhteisen hyvän rakentaminen.

Elinkeinopolitiikan rahamäärät ovat pieniä verrattuna sosiaali- ja terveystoimen tai koulutuspuolen rahoihin.

Ongelma on myös monien poliitikkojen vähäinen talouden ja yritystoiminnan ymmärrys. Kateeksi ei käy niitä elinkeinoyhtiöitä, joiden hallituksiin osaamatonta ja kokematonta väkeä on nimitetty.

Kuntien elinkeino-organisaatiot kamppailevat rahoituspohjansa rapautumisen kanssa. Omistajat eivät ole tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin. Kuntarahan saaminen tässä tilanteessa on vaikeaa.

Osaamiskeskusohjelman loppuminen leikkaa monien yhtiöiden perusrahoitusta merkittävästi samalla kun uudet ohjelmainstrumentit ovat vasta kehittelyasteella.

Yrityspalveluita tuottavana yrittäjänä kantani on, että kaikki elinkeinopolitiikan toteutukseen liittyvät tehtävät hoituvat ammattitaitoisesti ja kustannustehokkaasti yksityisten palveluntuottajien toimesta.

Seudullisia kehittämisyhtiöitä konsultoivana henkilönä olen valmis kantaani kuitenkin pehmentämään.

Kuntien elinkeinoyhtiöillä voi olla jopa entistä hyödyllisempi rooli jatkossa. Vähemmällä on mahdollista tehdä enemmän, kun keskitytään oikeisiin asioihin.

Kuntien kannattaa määritellä oma tahtotilansa ja omissa käsissä olevat toimenpiteet elinkeinostrategian muotoon. Katse pitää suunnata riittävän kauas. Totuttuja näkökantoja pitää tuulettaa.

Parhaimmillaan onnistunut elinkeinopolitiikka luo alueelle positiivisen kehityksen kehän ja

tulevaisuuteen katsovan innostavan ilmapiirin.

Pohjalainen 19.7.2013: SOTE syö kuntien energiaa

Julkaistu myös Satakunnan kansa: Yliö-kirjoitus 21.7.2013

Suomi nousuun, mutta miten? ALV-laina käyttöön

Suomella ei mene hyvin. Ongelmat ovat nyt rakenteellisia. Suhdanteiden paraneminen ei tällöin auta. Jotain pitää tehdä, mutta mitä?

Matti Vanhanen on kiteyttänyt Suomen haasteet kustannuskilpailukykyyn, ikääntymiseen, liian raskaaseen julkiseen hallintoon sekä PK-sektorin rahoitusongelmiin. Juha Sipilä luetteli blogissaan haasteiksi teollisuuden rakennemuutoksen, julkisen talouden kestävyysvajeen ja kasvavan eriarvoistumisen. Raimo Sailas peräänkuuluttaa tuoreessa puheenvuorossaan rakennemuutoksia, niitä kuitenkaan yksilöimättä.

Suomi Areenan taantumuksellisinta pohdintaa harjoitti Heikki Helkavuori, jolle työnantajat ja ”epäisänmaalliset” yritysjohtajat näyttävät olevan perkeleestä: ”Jos yhteiseen hiileen puhaltajia ei työnantajapuolelta löydy, ammattiyhdistysliike ei aio olla sivustakatsoja, kun seuraavia sopimuskierroksia käydään ... Haluamme sopia asioista, mutta tarvittaessa puolustamme jäsentemme oikeuksia kuin emokarhu, kun sen läheiset ovat uhattuina ... Tämäkin tosiasia olisi hyvä muistaa, kun siellä Etelärannassa suunnitelmia tehdään”. En usko tällaisen uhittelun auttavan.

Monien puheenvuorojen ongelma on se, että puhutaan toiveista eikä konkreettisista ja vaikuttavista toimenpiteistä. Niitäkin, osin keskenään ristiriitaisia, on esitetty: maltillinen työmarkkinaratkaisu, kuopataan kolmikanta ja sovitaan asiat paikallisella tasolla, lomarahat ja pekkaset pois, uuden työntekijän palkkaustuki, suositaan kotimaista uusiutuvaa energiaa, laitetaan valtion omaisuus parempiin töihin, perustetaan miljardiluokan pääomasijoitusrahasto, satsataan vihreään talouteen, lisätään infrastrultuurihankkeita.

Uudet työpaikat ovat viime vuosina syntyneet PK-yrityksiin. Niillä on mahdollisuus jatkossakin työllistää lisää ihmisiä. Kasvu kuitenkin tyrehtyy, mikäli rahoitusta ei saa. Pankkien rahahanat
ovat tiukentuneet, eikä korvaavia rahoitusmuotoja ole ehditty vielä luoda.

Yritysten pääomatilannetta voidaan merkittävästi ja nopeasti parantaa ALV-lainalla.

Arvonlisäverotuksella kerätään vuodessa noin 18 miljrdia euroa eli kuukaudssa 1,5 miljardia euroa.

Yritykset maksavat arvonlisäveron nykyisin kahden kuukauden sisällä. Antamalla PK-yrityksille lainaksi vaikka kuukauden ALV-tuotto parannetaan niiden käyttöpääomatilannetta välittömästi.

ALV-lainan yritys maksaisi takaisin sovittavan maksusuunnitelman mukaisesti 6 – 24 kuukauden sisällä. Valtio voi antamalleen ALV-lainalle periä 5 % koron. Uskon, että Suomen valtio saa lainaa tätä alemmalla korolla.

Hyödyt kohdentuvat suoraan PK-yritysten toiminta- ja työllistämiedellytyksiin. Talouden rattaat alkavat pyöriä. Valtio saa kymmenien miljoonien korkotuotot.

SuomiAreenan blogi 19.7.2013

Viisasteleva Coelho

Luin elämäni ensimmäisen Paolo Coelhon kirjan Accran kirjoitukset.

Coelho on suosittu ja ajattelin että kirjansa voisi olla hyvä. Takakannessa luvattiin ”Coelho johdattaa lukijan pohtimaan keitä olemme, mitä pelkäämme ja mitä tulevaisuudelta haluamme ...”.

Lupaukset eivät täyttyneet. Kirja oli huono.

Coelhon ajattelu on suurelta osin epäselvää, uskonnollista mömmöä, muka hienoa.

Kuinka moni mahtaa häntä lukiessaan ajatelleen tekstin olevan jotenkin fiksua mutta ei kovin ymmärrettävää?

Coelho rakastaa mysteereitä.

”Sillä hetkellä löydämme lohtua niin kutsutusta viisaudesta, ajatuksista joita ovat niputtaneet yhteen sellaisen ihmiset, jotka yrittävät selittää maailmaa sen sijaan että kunnioittaisivat elämän mysteeriä ...” (s. 58).

”Vähitelleen he huomaavat, että heidän teoillaan on jokin mystinen tarkoitus jota ihmismieli ei voi käsittää. He painavat päänsä osoittaakseen kunnioitusta mysteerille ja rukoilevat, etteivät eksyisi tieltä jota he eivät tunne, mutta jota he kulkevat eteenpäin, koska heidän sydämessään roihuaa innostuksen palo.” (s. 64).

”Elämä ja aika ovat antaneet ninulle monta loogista selitystä kaikelle, mutta minun sieluani ruokkivat mysteerit. Minä tarvitsen mysteeriä, minun on saatava tulkita ukkosen jylinä raivoisan jumalan ääneksi, vaikka monet täällä pitävät sellaista ajattelua harhaoppisena.”
(s. 80).

Ensimmäinen sitaatti mitätöi tiedon ja tieteen merkityksen. Toisessa sitaatissa ei ole selvästi mitään järkeä. Kolmas sanoo, että vaikka tietoa olisi ei siitä välitetä vaan kaivataan mysteereitä.

Jos et ymmärrä Coelhoa, ei kyse ole ymmärryksesi alhaisesta tasosta.

Ensimmäinen Coelhoni ei houkuttele lukemaan enempää.

Åre

Åressa voi muutakin kuin hiihtää.

Rikas elämä

Rikas on se, jolla on paljon omaisuutta. Rikkaus tarkoittaa myös merkityksellistä ja tärkeää. Sinulla voi olla rikas mielikuvitus. Voit olla yhtä kokemusta rikkaampi. Sinulla voi olla rikkaat muistot matkaltasi. Monipuolinen ja vivahteikas voi olla rikkautta: rikas kieli, rikas elämäntyö. Voit olla henkisesti rikas.

Rikas elämä on kuin lapsuuden polkuauto. Siinä on neljä pyörää, polkimet ja ratti. Sillä pääsee huristelemaan kunhan jaksaa polkea.

Jos yksi pyörä puhkeaa ei polkemisesta enää tule mitään. Kahden pyörän puhkeaminen pysäyttää sinut varmasti. Mitä ovat rikkaan elämän pyörät?

Raha on yksi niistä. Raha turvaa elämäsi aineellista perustaa. Se mahdollistaa asioita. Ihmiset, joilla ei ole paljoa rahaa yliarvioivat sen merkitystä. Ihmiset, joilla on paljon rahaa eivät sitä enää tee.

Työ on yksi pyörä. Parhaimmillaan työ on nautinnollista. Pahimmillaankin se on hyödyllistä. Omalla työllä ansaittu raha on aina ilmaiseksi saatua arvokkaampaa.

Tarvitset myös virikkeitä. Harrastukset ovat niitä. Harrastuksia kannattaa hankkia ennen kuin niitä tarvitsee. Työ ja harrastukset kannattaa pitää erillään. Ne molemmat voivat kuitenkin olla nautinnon lähteitä.

Tarvitvitsemme lepoa, irtiottoa työstä ja harrastuksista. Nukkuminen on lepoa. Sitä on myös joutenolo, askeesi, pelkkä tietoinen oleminen. Harrastukset ja työ voivat tuoda energiaa, olla lepuuttavia. Ne voivat myös aiheuttaa stressiä. Pidetään lepo lepona.

Tähän väliin vaimo kysyi, missä ovat ihmissuhteet? Ne ovat yhteispeliä muiden polkuautoilijoiden kanssa. Välillä törmäillään, välillä mennään nätisti rinnakkain.

Yksinäinen polkuautoilija maailmassa olisi todella yksin.

Rikkaan elämän polkuauto on siitä kummallinen, että neljän pyörän koko vaihtelee matkan varrella. Pyörät pullistelevat, tyhjenevät, lerputtavat ja puhkeavat. Jos yksi pyörä on hyvin suuri, ajat kallellaan.

Onko rikas elämä onnellista?

Onnellisuustutkijoilta olen oppinut, että onnellisuutta ei hakemalla löydä. Se on paikka, jossa käydään.

Rikkaan elämän rakennat itse. Välillä onnellisuus käy piipahtamassa.

Katso Ajantiedon Rikas Elämä -seminaari, Lenita Airisto 8.11.2013