Mätänevä kolmikanta

Olin 90-luvulla vuosia Saksassa suuressa yrityksessä johtohommissa. Pääsin silloin ylemmän johdon valmennuksiin, joissa käsiteltiin Saksan yhteiskunnan toimintaa. Silloin tajusin kuinka työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Niiden molempien on pyrittävä tekemään asioista vaikeita pönkittääkseen omaa valtaansa ja pitääkseen organisaationsa vahvana ja palkollisten edut hyvinä.

Silloin Saksa oli suurissa vaikeuksissa. Nyt siellä menee hyvin. Vahvan poliittisen johdon lisäksi johtajuutta löytyi myös työmarkkinajärjestöistä merkittävien uudistusten tekemiseen.

Tämä palautuu mieleen, kun on seurannut touhua ns. yhteiskuntasopimuksen ympärillä. Nyt siis on aikomus vääntää ja kääntää asioita vuoden 2017 puolelle saakka. Voi pyhä pamaus.

Tätä seuratessa koko kolmikanta rupeaa haisemaan mädäntyvälle kalalle. Sen on aika jättänyt.

Edunvalvojat valvovat jäseniensä etuja tai ainakin kuvittelevat niin tekevänsä. Ymmärtämätön ja kapeakatseinen asenne voi kuitenkin levitä omille jaloille.

Eduskunnan luottamusta nauttivat hallituksen tehtävä on valvoa koko kansan etuja ja tehdä työtä sen eteen. Työmarkkinajärjestöt eivät ole parlamentin ylähuone, vaikka sen vaikutelman tällä hetkellä niistä saa.

Nyt tarvitaan rohkeaa, muutoksiin kykenevää johtajuutta kaikkien yhteiskunnan toimijoiden taholta yrityksistä politiikkaan ja etujärjestöihin. Tilannekuvan luulisi jo olevan riittävän selvä.

Meidän kaikkien oma etu vaatii nyt myös totutuista eduista luopumista. Ei kannata pelätä muutosta. Kannattaa pelätä sitä, että ei kyetä muuttumaan.

Tästä on aika jättänyt.

Monipuolinen ja kestävä luontosuhde auttaa elämässä

Meistä jokainen on luontoihminen. Olemme olemassa, koska esi-isämme ovat vuosimiljoonien kuluessa katkeamattomana ketjuna selvinneet elossa lisääntymiseensä saakka. He ovat osanneet hyödyntää luontoa - metsästää, kalastaa, viljellä, kasvattaa karjaa, kerätä marjoja, sieniä, kasviksia, yrttejä …

Luonnosta vieraantuminen on jatkunut jo pitkään. Todelliset luontoihmiset ovat jääneet pieneksi vähemmistöksi.

Välillä tuntuu, että suurinta suuta luontoon liittyen pitävät ne, joilla on vähiten asiasta kokemusta saati kompetenssia. Ehkä hyvää tarkoittaen saadaan pahaa aikaan.

Monet läheisen luontosuhteen omistavat ihmiset ovat huolestuneita mahdollisuudestaan monipuolisen ja kestävän luontosuhteensa vaalimiseen.

Esimerkkinä metsästäjät, joita on Suomessa noin 300 000. Se ei ole paljoa koko väestöön nähden. Torjuva suhtautuminen metsästykseen kertoo luontosuhteen puutteesta tai kapea-alaisuudesta. Metsästäjien joukosta löytyvät meistä ne, jotka vielä aidosti osaavat vielä luonnosta nauttia ja kestävällä tavalla luonnon satoa korjata. Arvostan niitä ei metsästäjiä, jotka ovat tämän oivaltaneet ja saavat ainoat harvalukuiset liharuokansa riistasta.

Tarvitsemme avointa ja arvostavaa dialogia eri ryhmien välillä. Ilman ymmärrystä siitä, mistä me kaikki tulemme, se on kuitenkin vaikeaa.

Itse aloitin jo nuorena, mutta koskaan ei ole myöhäistä.

Jäämeren raikkaus tekee hyvää mielelle.