Suomi 2024

Suomessa tapahtui historiallinen käänne 1990 luvun alussa. Elinkeinoelämän vanhat rakenteet murenivat, Neuvostoliitto kaatui, tuli suuri lama, maailma avautui, mentiin Euroopan Unioniin ja myöhemmin euroon.

Sen jälkeen on mennyt välillä hyvin ja välillä huonommin. Nyt on mennyt huonommin jo monta vuotta. Mikä mättää? Olemme jämähtäneet. Tarvitsemme innostavan näkymän tulevaisuuden Suomesta.

Mitä Suomi voi olla vuonna 2024?

Elämme pienessä, voimakkaasti kytkeytyneessä maailmassa. Kokonaisuus on kaoottinen ja sotkuinen. Vuonna 2024 ajattelen meidän kuitenkin edelleen kuuluvan Euroopan Unioniin, uudistuneeseen sellaiseen. Reunaehtoja ovat lisäksi maantieteellinen sijaintimme, ilmastomme, väestön ikääntyminen, maailman poliittinen ja kauppapoliittinen tilanne, kestävän kehityksen vaatimus sekä rauhan säilyttäminen (siinä EU on hyvä instrumentti).

Hyvää Suomea rakennamme toteuttamalla omissä käsissämme olevia uudistuksia.

Aikatarve on kymmenen vuotta, kun heti aloitetaan.

1. Toteutetaan yrittäjäasenteen lempeä vallankumous
2. Pidetään huolta toisistamme
3. Taataan kaikille elämisen inhimilliset perusedellytykset
4. Tehdään työn tekemisestä aina kannustavaa
5. Rakennetaan yksi, oleelliseen keskittyvä, palveleva julkinen sektori
6. Hävitetään väärä byrokratia
7. Ruvetaan maailman osaavimmaksi ja rennoimmaksi kansakunnaksi

Kaikilla on lupa pistää lista paremmaksi.

Pori, 30.12.2013

Väärää byrokratiaa

Professori Markku Kuisma summeeraa nykymenoa mainiossa kirjassaan Yksinkertaisuuden ylistys.

”Monimutkaisuus ei parane monimutkaistamalla lisää. Ylistetty olkoon yksinkertaisuus!

Jos ei kaikkialla, niin ainakin hallinnossa, verotuksessa, johtamisessa ja monenmoisessa ohjaamisessa ja kannustamisessa.” (s. 10)

”On kuin Maolta olisi omaksuttu organisaatioihin ”jatkuva vallankumous”, Stalinilta vallankeskitys ja molempia kumousoppeja olisi ajettu sisään yhdistelemällä  niitä turbokapitalistisiin liikkeenjohto- ja kannustemalleihin.” (s.22)

”Keskityksen ja säädösviidakon sijaan tarvitaan yksinkertaisia rakenteita, joihin sisältyy kaikille viesti. Rahamaailmassa se on, että kukaan ei pelasta väärinpelaajaa. Riskejä otetaan omalla vastuulla. Julkisen tutkimusrahoituksen kokonaiskustannusmallihäkkyrässä rakenteiden viesti on ilmiselvä: älä hae meiltä, rahat on tarkoitettu turhan byrokratian pyörittämiseen. (s.47)

Näin se on. Suomi on ylibyrokratisoitunut ja jämähtynyt. Syömme lisäksi lasten pöydästä vaikka tiedämme sen olevan väärin.

Hyvä byrokratia tarkoittaa selkeitä toimintatapoja ja rakenteita Tacituksen hengessä ”mitä parempi valtio sitä vähemmän lakeja”. Hyvä byrokratia on ihmisiä palvelevaa, joustavasti maalaisjärkeä käyttävää.

Väärä byrokratia tarkoittaa säädösviidakoita, pelkuruutta, EU:n selän taakse piiloutumista, oman reviirin suojelua, rakenteellista korruptiota ja asioiden päättymätönta pyörittelyä.

Tavaksi on tullut arvostella EU:ta. Kritiikin kohde on kuitenkin ainakin osittain väärä. Omat viranomaisemme keksivät tolkuttomasti ihan omia säädöksiään ja tulkintojaan. Paapovat ja vääriin asioihin puuttuvat poliitikot pahentavat tilannetta entisestään. On helpompi esittää keskioluen alkoholiprosentin laskemista kuin toteuttaa onnistunut kunta- ja sote-uudistus.

Tarvitsemme oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta, määrätietoisia ja oikein mitoitettuja uudistuksia, säädösten purkamista, ei lisäämistä.

Mistä löytyy poliittinen voima, joka saa todellisia uudistuksia aikaan. Nykypoliitikoista ei monia valonpilkkuja löydä. Tarvitaan kokemusta, laajaa näkemystä, suurten muutosten läpiviennin osaamista ja määrätietoisuutta. Konkarit esiin!

Mahdottomat asiat kaatuvat joka tapauksessa ennen pitkää. Hauraat järjesjestelmät murtuvat.

Pitääkö mennä romahduksen kautta vai kykenemmekö vielä muuttamaan suuntaa?

Rohkea yrittäjäasenne

Yksi on Suomessa ylitse muiden. Tarvitsemme rajusti lisää yrittäjäasennetta kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Asia on viiden miljoonan suomalaisen yhteinen, ei pelkästään kolmensadantuhannen yrittäjän.

Tarvitsemme satoja tuhansia uusia avoimen sektroin yritystyöpaikkoja. Tarvitsemme nykyistä

pienempää, oleelliseen keskittyvää julkista sektoria.

Yrittäjäasenne tarkoittaa mahdollisuuksien aktiivista hyödyntämistä ja vastuullista toimintaa.
Molempia yhtä aikaa.

Passiivisuus ja vastuuttomuus ovat nihilismiä, vätystelyä ja saamattomuutta. Aktiivinen mahdollisuuksien hyödyntäminen ilman vastuullisuutta on ahneutta. Rosvokapitalisteja ja oligarkkeja emme kaipaa. Vastuullisuus ilman mahdollisuuksien hyödyntämistä on byrokratiaa, väärää sellaista.

Tarvitsemme kokeilevaa, avointa kulttuuria, jossa virheet tarkoittavat mahdollisuutta oppia uutta.

Aloitetaan jokainen itsestämme. Pistetään yrittäjäasennetta peliin omassa elämässämme.

Ensiksi määritellään vastoinkäymiset elämän rikkauksiksi.

Ruvetaan tekemään hyvää ilman, että sitä aluksi muilta saamme. Pidetään huolta kanssaihmisistämme ilman, että sitä ensin muilta odotamme. Synnytetään hyvän kierteitä.

Tehdään asioita joita emme ole vielä koskaan tehneet. Tutustutaan ihmisiin, joita emme ole vielä koskaan tunteneet. Tutustutaan nuoriin. Tutustutaan vanhoihin. Ihan erilaisiin ihmisiin. Hankitaan uusi harrastus. Luovutaan vanhasta harrastuksesta. Haetaan näin virikkeitä, uusia näkökulmia.

Vaihdetaan työpaikkaa. Virkamiehet  yritykseen töihin. Yritysten ihmiset virkamieheksi. 

Opitaan näin uutta.

Millä muuten elätät itsesi, kun nykyinen työpaikkasi menee etkä uutta tilalle saa?
Varaudu tähän ajoissa, sillä niin tulee todennäköisesti tapahtumaan.

Mitä haluat saada aikaan aivan itse tai kavereiden kanssa. Siinä saatta piillä yrittäjyytesi itu.

Missä olet oikeasti hyvä? Todennäköisesti olet hyvä siinä, mistä aidosti nautit. Mistä siis nautit?

Seestytään

Seestytään, rauhoitutaan, tyynnytään ....

Hyvä bloggaaja on sellainen joka poustaa usein. Urheilutoimittaja, stand-up koomikko sanoi twiittaavansa 30 kertaa päivässä. Suomen Pisa-tulokset heikkenivät erityisesti matematiikan osalta. Asiantuntijan mukaan koululaisilla tuntuu olevan kiinnnostavampaa tekemistä.

Onko työssä kiirettä. Vaivaako aikapula. Pystytkö työsssäsi keskittymään oleellisiin tehtäviin. Vievätkö aikavarkaat aikasi. Vai oletko innostunut työstäsi. Viekö se mukanaan. Onko imua ja flowta. Onko sinulla kiinnostavan työn jaksamisharha.

Suoritatko vapaa-aikaa tehtävälistan avulla. Mitä harrastat itse, vietkö lapsia  harrastuksiin, mitä lapset ylipäätään harrastavat. Laihdutatko ja pidätkö huolta terveellisestä ruokavaliosta. Mistä kaikesta kannat huolta?

Aiheutatko kiireen itse vai oletko ulkoa ohjattu. Molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja.

Nykyihmisenkin aivot tarvitsevat lepoa, rauhaa, eiminkääntekemistä, riittävästi unta ...

Ole tekemättä mitään yksi ilta, ensi viikonloppuna ja jouluna.

Laita takkaan tuli tai sytytä kynttilöitä ja pistä sähkövalot pois.

Älä tee mitään työtä viikonloppuna. Älä katso telkkaria tai lue päivän lehtiä. Sulje kaikki sähköiset vempaimet ja lue hyvä kirja. Sen sorttinen, mitä et ole vielä koskaan lukenut. Mene metsään hiljaiselle kävelylle. Kuuletko joulukuisia tiaisten ääniä.

Jätä jouluvalmistelut tekemättä. Älä ainakaan siivoa. Osta jouluruuat ja kokkaa ne läheistesi kanssa aaton aattona. Antakaa lahjaksi vain hyvää mieltä.

Kun ajattelee mielessään menettäneensä kaikki, on helpompi iloita elämästään.

Lehmä on kuulemma onnellisimmillaan märehtiessään. Milloin itse olet onnellisimmillasi?

Keskitalven pakkasta

Arvokas konkurssi

Elämän hienoja asioita ovat sen arvaamattomuus ja uuden oppiminen. Pysyy virkeänä.

Sain elää pitkään ennen ensimmäistä omakohtaista konkurssikokemusta.

Yrittäjäksi ryhdyin 2002 globaalien yritysten johtotehtävien jälkeen. Työkokemusta oli silloin kertynyt kahden vuosikymmenen verran.

Jokaiseen elämänvaiheeseemme tulemme aloittelijoina. Konsulttiyrittäjyyden lisäksi halusin saada konkreettista kokemusta muistakin PK-yrityksistä. Eikun niitä sitten perustamaan. Metallin alihankintabisnekseen tulin ystävän houkuttelemana.

Alku vuosina 2006 - 07 oli vauhdikas. Pian olimme tehneet kaksi yritysjärjestelyä. Ostaneet yhden liiketoiminnan ja yhden yrityksen. Työllistimme yli 50 ihmistä ja halusimme työllistää heitä vielä paljon enemmän. Halusimme tulla viidessä vuodessa kymmenkertaiseksi! Se oli kasvuyrittäjyyttä. Velkaa tuli tietysti  otettua kohtuullinen määrä.

Vuoden 2008 lopulla näytti, että kaksinkertaistamme liikevaihtomme seuraavana vuonna: luontaista kasvua ja vielä yksi yritysjärjestely. Emme tuplanneet. Vuonna 2009 liikevaihdosta lähti 80%. 

Sen jälkeinen elämä oli eloonjäämistaistelua.

Miten näin pääsi tapahtumaan? Osakkaat olivat kaikki kokeneita konkareita.

Ennustaminen on vaikeaa – tietyissä tilanteissa se on mahdotonta. Keski-Suomen perukoilla emme osanneet nähdä tulevaa globaalia finanssikriisiä ja sitä, että huonot ajat sen jälkeen jatkuvat edelleen. Ei sitä toisaalta kukaan muukaan osannut nähdä. Paitsi Nassim Taleb sen näki ja ymmärsi, mistä oli kyse (ks. Musta joutsen).

Velalla kasvaminen on vaarallista, koska ennustaminen on vaikeaa. Huonojen aikojen tullessa radikaalit säästötkään eivät auta, jos lisää rahaa ei mistään saa.

Suomalainen tuotanto kamppailee eloonjäämisestään. Tälle pitää yhdessä kyetä tekemään jotain. Pelkillä palveluilla emme elintasoamme lähellekään pysty pitämään.

Omat velat ovat edelleen maksamatta. Ahdistus helpotti sillä hetkellä, kun mielessään konkurssin vääjäämättömyyden tunnusti.  Tämä käy jopa elämänohjeeksi: Ajattele mielessäsi, että olet menettänyt kaiken. Kaikki on tämän jälkeen kotiin päin.

Minulle konkurssi on ollut arvokas kokemus. En sillä ylpeile, mutta katu-uskottavuuteni on

parantunut.

Näin Kauppalehti vuonna 2008

Taleb, kalkkuna ja Musta joutsen

Teurastaja syöttää kalkkunaa tuhat päivää ja joka päivä kalkkuna julistaa yhä suuremmalla tilastollisella varmuudella, että teurastaja "ei koskaan vahingoita sitä", kunnes koittaa kiitospäivä, joka tuo kalkkunalle uskomuksensa Musta joutsen -muutokseen.

Taleb Antihauras

Nassim Nicholas Taleb on aikamme suuria ajattelijoita. Vähintään Nobel tasoa, vaikka ei hän nobelista taitaisi edes piitata.

Itseäni uusien ja usein epämääräisten käsitteiden keksiminen ärsyttää. Talebin käsitteet on kehitetty todelliseen tarpeeseen. Hän avartaa tajuntaamme huumorin pilke silmäkulmassa. Tuntuvatko seuraavat tutuilta: hauraatikko, neuvosto-harvard –harha, iatrogeniikka, linnuille lentämisestä luennoiminen, levytankostrategia, turistifikaatio, neomania, kalkkuna ja käänteinen kalkkuna.

Otetaan yksi esimerkki: ”Hauraatikko on ihminen joka aiheuttaa haurautta, koska ajattelee ymmärtävänsä sen, mitä on tapahtumassa. Yleensä ei myöskään ole huumirintajuinen.”

Hauras on ilmeinen käsite. Taleb kuvaa antihauraan syntyä: ”Jotkin asiat kukoistavat ja kasvavat altistuessaan herkkäliikkeisyydelle, satunnaisuudelle, epäjärjestykselle ja stressitekijöille ja ne rakastavat seikkailua, riskiä ja epävarmuutta. Kuitenkin vaikka tätä ilmiötä on kaikkialla, kielessämme ei ole sanaa, joka olisi hauraan täsmällinen vastakohta. Sanokaamme, että se on antihauras.”

Taleb provosoi ja ärsyttää. Hyvällä tavalla. Joka tuntee tulleensa loukatuksi pohtikoon syitä siihen. Hän runttaa ”tyhjät puvut” eli omaa etuaan ajavat johtajat:  ”He eivät ole yrittäjiä, vaan vain näyttelijöitä, liukkaita näyttelijöitä (liikkeenjohdon koulut ovat pikemminkin teatterikouluja)”. Hän lyttää myös pankkiirit ”yhteiskunta maksaa pankkiirien tappiot, mutta ei saa heiltä bonuksia” ja yliopistoihmiset ”pelaavat järjestelmällä, mutta kansa maksaa laskun”.

Taleb nostaa itsensä likoon laittamisen ominaisuuksista tärkeimmäksi. ”Sankaruus ja siitä nouseva kunnioitus on yhteiskunnan kompensaation muoto niille, jotka kantavat muiden riskit. Ja yrittäjyys on riskialtista ja sankarillista toimintaa, välttämätöntä kasvulle ja sitäkin enemmän koko kansantalouden säilymiselle .... Ja verrataan yrittäjiä yhtiöiden papuja laskeviin johtajiin, jotka kiipeävät hierarkian tikkaita ilman minkäänlaisia todellisia haittoja. Heidän kohortilleen riskiä on tuskin koskaan.”

Taleb on kirjoittanut aforismikirjankin. Viitteitä asian harrastuksesta saa vaikka seuraavista: ”Vaikeinta on olla suurmies kamaripalvelijalleen”, ”Älä koskaan kysy lääkäriltä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kysy häneltä, mitä hän tekisi sinun asemassasi”, ”Älä koskaan pakota vihollistasi olemaan selkä seinää vasten”, ”Ura-ammattilaiset ovat tiedolle sitä, mitä prostitutioidut ovat rakkaudelle”, ”Ilmeiset päätökset edellyttävät vain yhden syyn”, ”Filosofin tulee olla tunnettu vain yhdestä ajatuksesta (Bergsonin partaveitsi)”, ”Tiedon välittämistä laajempi markkinointi on epävarmuutta”.

Talebin ajattelusta tulee mieleen opiskeluajat. Merkittävä osa teknis-matemaattisista korkeakouluopinnoista liittyi kompleksisten järjestelmien yksinkertaistamiseen eli linearisointiin jonkun toimintapisteen ympäristössä. Epälineaarisuus oli vaikeaa ja suttuista. Kuitenkin maailmamme nyt vain sattuu olemaan kaikin puolin epälineaarinen, suttuinen, arvaamaton ja ennustamaton. Toisaalta ilman sitä ei olisi myöskään meitä, eikä mitään muutakaan elävää, asiaa ihmettelemässä ja elämästä nauttimassa.

Lukekaa Talebin erinomainen kirja!

Himanen, asiantuntijat ja elämästä nauttiminen

Luin taannoin Himasen työn väliraporttia, niin sanottua sinistä kirjaa. Se oli epämiellyttävä kokemus. Asiat olivat koukeroisia, kielikin oli. En ole loppuraporttia lukenut. En taida lukeakaan vaan jään tiedotusvälineiden varaan.

Hyvä filosofi (tai kuka tahansa alansa osaaja) kykenee esittämään vaikeatkin asiat selkeästi eikä päin vastoin. Himanen jäi pyörittelemään teemojaan lähtökuoppiin.

Nuorena, ylimielisenä ja todellista elämää ymmärtämättömänä Himasta on helppo arvostella. Mutta nyt arvostelen niitä, jotka ovat häntä arvostelleet.

STT:n haastattelemat asiantuntijat, mukana professoreita ja tutkimusjohtajia, olivat sitä mieltä, että Suomessa ei ole varaa keskittyä henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoitteluun. Heidän mukaan on liian aikasta puhua vain henkisestä kestävyysvajeesta, kun konkreettiset hyvinvoinnin haasteet ja talouden kestävyysvaje ovat edelleen ratkottavana.

Tästä tulee mieleen sitku-elämä. Sitten kun saan rahaa, terveyttä, uuden työpaikan, lapset hieman vanhemmiksi, työni tehtyä .... olen tyytyväinen elämääni. VÄÄRIN.

Työtä entistä paremman yhteiskunnan eteen tulee tehdä, mutta näillä asiantuntijoiden asenteilla ollaan aina metsässä.

Elämä on tässä ja nyt. Joka päivä. Vallitsevat tosiasiat on kulloinkin hyvä tunnistaa ja sopeutua juuri niihin. Niin me pääasiassa teemmekin. Tietysti tarvitaan tarmokkuutta, halua ja asennetta muuttaa asioita paremmaksi. Yhteiskunnallinen vaje meillä on yrittäjäasenteessa.

Juho Saari sanoo talousukasvun ja onnellisuuden kulkevan käsi kädessä. Asia voi kuitenkin olla myös juuri päin vastoin. Vaikeina aikoina meillä jää aikaa enemmän itsellemme ja toisillemme. Yhteisöllisyys, kovien kokeminen yhdessä voi nostaa onnellisuutta. Tosin Saarikin toteaa  meillä ihmisillä olevan kyky sopeutua mihin tilanteeseen tahansa hyvässä ja pahassa. Täydellinen onnikin latistaa.

Ollaan kiitollisia joka päivä siitä, mitä meillä on. Olipa se paljon tai vähän. Oman mielialamme

ja asenteemme valitsemme itse, jos haluamme elää omaa elämäämme. Ei tavoitella onnea itsetarkoituksellisesti. Tehdään tekoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi: autetaan toisiamme, vietetään aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa, kehitetään itseämme kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaisesti, tunnisetetaan itsestämme vahvuutemme, vaikka kuinkakin pienet ja hyödynnetään niitä. Ruvetaan elämään nytku-elämää joka päivä. Jokainen niistä on ainutlaatuinen.

Meille kaikille opiksi on viime vuonna vuoden Jyväskyläläiseksi valitun kaksikymppisen, vuonna 2007 liikenneonnettomuudessa alaraajahalvautuneen Jasmine Salorannan ohje: elämästä pitää nauttia – muutenhan se menisi ihan hukkaan.

Shampanjaruusu Jasminelle

Ajattelun avartaminen

Uusia ajatuksia voi synnyttää yhdistelemällä eri näkökulmia, katsomalla asioita useassa eri ulottuvuudessa.

Ajatellaan esimerkiksi ihmistä yksiulotteisesti paha – hyvä –akselilla. Täysin paha on janan vasemmassa päässä ja täysin hyvä oikeassa. Mitä ovat ihmiset keskellä? Vähän pahoja ja vähän hyviä.

Katsotaan asiaa kahdessa eri ulottuvuudessa, jotka ovat pahuus ja hyvyys. Nyt saadaan neljä perusvaihtoehtoa ja lukematon määrä eri vivahteita. Jos ei ole paha mutta ei hyväkään on väritön, huomaamaton ja harmaa. Oikein hyvä ja ei yhtään paha on pyhimys, erityisen hyvä ihminen.

Oikein paha ja ei yhtään hyvä on roisto, psykopaatti, erityisen huono ihminen.

Mikä on paha ja hyvä yhtä aikaa? Se on rakastettava lurjus.

Kuten esimerkki osoittaa, jo kaksiulotteinen ajattelu tuo elämään värejä ja vivahteita.

Liike-elämän klassisia nelikenttiä ovat esimerkiksi Boston Consultingin ” eläintarha”,

Ansoffin tuote-markkina –matriisi ja Porterin strategiat.

Nelikenttiä ei kuitenkaan kannata odottaa guruilta. Itse kukin meistä voi luoda uusia ajattelun työkaluja. 

Niitä olen elämän varrella kerännyt satoja. Ehkä joskus vielä kirjoitan teemasta kirjan.

"Koska olemme tehneet päätöksen"

Telkkarissa oli juttua opetusministeriön toimista periä takaisin jopa sata miljoonaa euroa oppisopimuskouluttajien saamia valtion tukia.

Ohjelmasta sai sen käsityksen, että mopo oli pahasti karannut puolin ja toisin vuosien varrella. 

Oppilaitokset olivat mielestään saaneet avoimen piikin kouluttaa ihmisiä. Ministeriö oli tähän kannustanut.

Kustannusten voimakkaasti kasvettua oli aloitettu tarkastustoimet, mutta ne eivät olleet johtaneet selkeisiin toimintaohjeisiin, vaan meno oli jatkunut entisellään.

Nyt tulee paras (anteeksi ironinen kielenkäyttöni): sisäasianministeriön herra X totesi, että ”koska olemme tehneet päätöksen, on se kohtuullinen”. Aika monta blogipostausta aiemmin olin kokenut saman tunteen kirjoittaessani  voimakenttäguru Matti Kuuselasta (ks. Uskomatonta ***kaa, 18.9).

Onko herra X:llä syvä vakaumus ministeriön erehtymättömyydestä? Ajatteleeko herrä X, että ministeriö on automaattisesti muiden toimijoiden yläpuolella? Onko ministeriön ihmisille tullut mieleen, että ovat olleet itse sotkua synnyttämässä? Onko oikeuden ja kohtuuden ymmärrys  kokonaan hukkunut?

Aina pitää jotain oppia. Päätöksillä ja päättämättä jättämisillä on seurauksensa. Opetusministeriössä on reagointikyky ja johtajuus olleet hukassa. Jos asiat menevät pieleen, pitää järjen käyttöä joka tapauksessa jatkaa. Julkiset menot ovat julkisia ovatpa kunnan tai valtion. Nyt yksi julkinen toimija perii rahoja toiselta jälkikäteen.

Ihan sitten toinen asia on, liittyykö koko soppaan rikosoikeudellisia näkökohtia. Aika hidasta on ollut sen asian selvittäminen.

Yrittäjäasenne ja liiketoimintataidot

Googlaamalla ”Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen” saa  48 200 osumaa. Erityisesti ammatti-korkeakoulut ovat kunnostautuneet sanaparin käytössä ylempien tutkintojen tarjonnassa. Yhdeksänkymmenen opintopisteen kokonaisuuden suorittamisen jälkeen saa oppiarvon Tradenomi (ylempi AMK) tai Master of Business Administration. Valmiudet luvataan toimimiseen yrityksen kehittämisprojektin johtajana, suunnittelu- ja johtotehtävissä sekä itsenäisenä, riittävät liiketoimintavalmiudet omaavana yrittäjänä. Hyvä, että koulutetaan. Yrittäjyys kantaa Suomea – jos menestys on kiinni ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnasta, ei meillä ole huolen häivää.

Googlaamalla ”Yrittäjäasenne ja liiketoimintataidot” ei saa ennen tämän jutun kirjoittamista

yhtään osumaa. Jes.

Meillä on Suomessa valtava yrittäjäasenteen ja liiketoimintataitojen vajaus.

Yrittäjyys on markkinamahdollisuuksien hyödyntämistä yritystoiminnan muodossa.Yrittäjäasennetta tarvitsevat muutkin kuin yrittäjät. Sitä tarvitsemme kaikki. Yrittäjäasenne tarkoittaa aktiivista suhtautumista elämäämme. Ollaan toimijoita eikä toiminnan kohteita.

Suurien organisaatioiden, olivatpa yrityksiä tai julkisia, tapana on muuttua instituutioiksi, asioiden ylläpitäjiksi. Jokaisen organsiaation menestys edellyttää myös uudistumiskykyä. Se taas edellyttää yrittäjäasennetta, halua ja kykyä luoda uutta ilman pelkoa.

Yrittäjäasenteen vahvistaminen kannattaa aloittaa itsestä. On asioita, joita voin elämässäni muuttaa. Minulla on lupa tehdä päätöksiä yksityiselämässä ja työpaikalla. Kyse ei aina ole suurista asioista, vaan viitseliäisyydestä: teen uusia asioita, teen uudella tavalla. En jää odottamaan, että joku muu toimii ensin. Tulevaisuudessa eniten harmittavat asiat, jotka aikanaan jäivät tekemättä.

Osaaminen perustuu tietohin, taitoihin, arvoihin, asenteisiin, kokemuksiin ja kontakteihin.

Myynti, tuotekehitys ja tuotanto-osaaminen ovat hyödyllisä taitoja. Liiketoimintataitoa on kyky nähdän näiden, ja monien muiden asioiden muodostama kokonaisuus, vuorovaikutussuhteet, ajalliset riippuvuudet ja saada osat synkkaamaan yhteen. Liiketoimintataidot ovat reviiriajattelun vastakohta.

Liiketoimintataitojen petraamisen voi aloittaa pienin askelin: vaadi koulutusta, opi jotain uutta ja erilaista, vaihda tehtäviä, tutustu naapuriosaston töihin ja ihmisiin, vaihda kokemuksia ja opi toisilta.

Liiketoimintataidot ilman yrittäjäasennetta ovat hyödyttömiä. Asiat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Tulevaisuus ei ole annettu, vaan rakennamme sitä työllämme. Yrittäjäasenne ilman liiketoimintataitoja johtaa sähläykseen.

Julkaistu myös Leadership 2013 tapahtuman blogina 

Yrittäjyys ja instituutiot

Yrittäjyys on markkinamahdollisuuksien hyödyntämistä yritystoiminnan muodossa. Yrittäjyyteen liittyy uuden luominen, ennakkoluulottomuus, rohkeus, kyky ottaa riskejä, tietoisuus onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuuksista ja seurauksista.

Instituutio tulee latinan kielestä ja tarkoittaa ”järjestelyä”. Instituutiot ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja mekanismeja. Ne muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä. Insitituutioihin liittyy sääntöjä ja olemassa olevan säilyttämistä. Ajan myötä instituutiotkin toki uudistuvat.

Yritykset ja julkiset organisaatiot ovat yksi instituutioiden laji.

Yhteiskunnassa tarvitsemme sopivassa suhteessa uuden luomista ja olemassa olevan säilyttämistä.

Suuret, vanhat ja vakiintuneet organsiaatiot ovat hyviä asioiden säilyttämisessä. Yrittäjävetoiset, pienet ja uudet organisaatiot ovat hyviä uuden luomisessa.

Organsiaatioiden toimintaperiaatteiden ja –kulttuurin näkökulmasta on osuvaa jakaa yhteiskunnan toimijat yrittäjävetoisiin ja institutionaalisiin.

Perinteinen jako yrityksiin ja julkiseen sektoriin kuvastaa huonosti vallitsevaa toiminnallista todellisuutta. Suurten instituutioiden edustajien on helpompaa tulla toimeen keskenään kuin yrittäjien kanssa. Kokemusmaailmat ovat kaukana toisistaan.

Suurissa yrityksissä törmää samanlaiseen byrokratiaan kuin valtion virastoissa tai ministeriöissä.

Päätösten tekeminen on vaikeaa ja hidasta. Todellisia vastuunkantajia on lähes mahdoton löytää. Selvityksiä tehdään enemmän kuin konkreettisia uudistuksia.

Vastaavasti yrittäjävetoisen yrityksen toimintaperiaatteita saattaa löytyä pienen kunnan tai viraston toiminnasta.

Uudistuminen edellyttää siis yrittäjyyttä ja asioiden vakiintunut hoitaminen instituutioita.

Hyvään tulokseen päästään, kun osataan nämä asiat tilannekohtaisesti eri organsiaatioissa yhdistellä.

Nokia menetti mahdollisuutensa kännykkäbisneksessä, kun ei kyennyt ajoissa uudistumaan.

Start up -yritys tarvitsee innostuksen ja luovuuden lisäksi järjestystä, johtamista ja prosesseja,

jotta kykenee kasvamaan.

Suomessa on suuri julkisen sektorin remontti edessä. Juustohöylällä, kuluja tasaisesti leikkaamalla saadaan aikaaan enemmän vahinkoa kuin hyötyjä. On mentävä toiminnan ytimiin: mitä palveluita ylipäätään tuotetaan ja miten ne tuotetaan. Uudistamistyö edellyttää sijan antamista yrittäjyydelle eri muodoissaan sekä yrittäjämäiselle otteelle laajasti yhteiskunnassa.

Julkaistu myös: Satakunnan kansa 12.10.2013 ja Keskisuomalainen 14.10.2013

Ryhdytään yrittämään

Kuvitellaan Suomi, jossa meillä on 200 000 ihmistä nykyistä enemmän töissä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä yrittäjinä, osakkaina ja työntekijöinä. Ajatelleen edelleen että joukossaon merkittävä joukko korkean osaamisen kansainvälistyviä yrityksiä.

Viimeaikoina suuret yritykset ovat ilmoittaneet rajuista irtisanomisista. Mukana seuraavat vähitellen myös julkiset organsiaatiot. Näitä työpaikkoja emme saa takaisin. Suuret organisaatiot eivät meitä kykyne entiseen malliin työllistämään. Järkevää on siis suunnata katse tulevaan.

Suomen tulevaisuus on riippuvainen pienten ja keskisuurten yritysten menestyksestä.

Nopeimmat kasvu- ja työllistämismahdollisuudet ovat jo pidempään toimineilla keskisuurilla yrityksillä, joilla on kansainvälisesti myyntikelpoisia tuotteita. Lisäksi monet elinkelpoiset yritykset tarvistevat jatkajia yrittäjien eläköitymisen takia. Tarvitsemme myös runsaasti aivan uusia yrityksiä ja yrittäjyyttä. Yrittäjyydestä kiinnostuneille mahdollisuuksia on paljon.

Palkkatyön loppuessa on ainutkertainen mahdollista saada elämälle uusi ja entistä mielekkäämpi suunta. Suurimmat esteet löytyvät oman pääkopan sisältä. Polulle kohti yrittäjyyttä  pääsee pohtimalla sitä, mikä osa omasta osaamisesta on edelleen hyödyllistä. Mitä asioita ei vielä ollenkaan hallitse ja mikä osaaminen on haitallista. Suuren organisaation päähän istuttama valheellinen varmuuden tunne ja väärän sorttinen ego johtavat epäonnistumiseen.

Meistä useimmista voi tulla hyviä yrittäjiä. Asiaa kannattaa aluksi pohtia ihmisten kanssa, jotka ovat polun palkkatöistä yrittäjyyteen jo kulkeneet. Myös koulutusta on saatavilla.

Kiireelliset ja tärkeät asiat

Missä järjestyksessä teemme työmme? Yksi tapa on tehdä asiat valmiiksi sitä mukaa, kun ne eteen tulevat. Toinen tapa on ajatella, että kiireelliset asiat ovat aina tärkeitä ja keskittyä niihin. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja.

Työtä kannattaa miettiä kahdesta eri näkökulmasta. On tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tehtäviä.

On kiireellisiä ja vähemmän kiireellisä tehtäviä. Tärkeys ja kiireellisyys ovat siis eri asioita.

Kiireellisiä ja tärkeitä työtehtäviä on asiakkaiden palvelu, reklamaatioon tai soittopyyntöön vastaaminen. Asiakkaiden suuntaan kannattaa toimia viipymättä. Aika hoitaa –periaate on vaarallinen. Laadun tuottaminen, toimitusten oikea-aikaisuuden varmistaminen ja asiakaslaskutus ovat selvästi myös asioita, jotka kannattaa tehdä ajallaan.

Asiantuntijatehtävissä saattaa suuri osa päivästä kulua erilaisissa palavereissa. Niiden aikataulutus on usein ulkoa ohjattua. Ovatko ne kaikki tärkeitä vai voiko jonkun jättää pois? Pitääkö sähköposteihin vastata heti vai riittääkö kerran-kaksi päivässä. Pitääkö päivän lehti lukea heti? Sähläävä pomo tai työkaverit saattavat luoda kiireen tuntua ympärilleen. Näitä kannatta pohtia, kun yrittää tunnistaa kiireelliset ja vähemmän tärkeät asiat. Onko kiire todellinen? Voiko asian tehdä myöhemmin? Voiko jättää tekemättä kokonaan?

Suuren virheen tekee, mikäli ei tunnista tärkeitä, vähemmän kiireellisiä asioita. Tähän ryhmään kuuluvat  suunnittelu- ja kehittämistyöt. Vaikka olisi vastuussa vain itselleen, kannattaa omaa työtään aika ajoin pohtia. Monessa tehtävässä joutuu pitämään itsensä ajan tasalla alansa ja maailman tapahtumista. Tärkeää on erottaa satunnainen häly oleellisista asioista. Jatkuva pörssikurssin seuraaminen on yhtä hyödyllistä kuin teeveen lumisateen katselu. Olleelliset asiat tulevat esiin, kun malttaa katsoa asioita hieman pidemmällä aikajänteellä. Lehtien kerääminen kasaan ja niiden silmäily viikottain tai jopa kuukausittain säästää suuresti aikaa. Samalla automaattisesti keskittyy oleellisiin asioihin. Tärkeät asiat pysyvät pinnalla aina pidempään.

Mikäli asiat eivät ole tärkeitä eivätkä kiireellisiä, voi ne jättää tekemättä. Entisellä kollegallani oli kaksi paperipinoa työpöydällään. Toisessa luki ”pitää hoitaa” ja toisessa ”aika hoitaa”. Ei yhtään hullu periaate, kunhan osaa laittaa paperit oikeaan pinoon. Tähän kategoriaan kuuluu myös Facebookin tai muiden työhön liittymättömien some-työkalujen päivitykset ja tsekkaukset.

Työpaikoilta löytyy myös lörpötteleviä työkavereita, jotka estävät oman työn tekemisen.

Näille on opittava sanomaan jämäkästi mutta kohteliaasti, että ei pysty juuri nyt keskusteluun keskittymään, koska on kiireellisiä ja tärkeitä työasioita hoidettavana.

Ajatukset selkiytyvät unohtamalla työt ja menemällä vaikka luontoon.

Greenpeace ym.

On helppoa sympatiseerata nuoren suomalaisen meribiologinaisen tilannetta. Greenpeace on jälleen onnistunut saamaan itselleen maksimaalisen määrän julkisuutta. Tiedotusvälineet juoksevat mukana.

Ympäristönsuojelu on globaalisti tärkeä asia.

Mielikuvani Greenpeace-järjestöstä on kuitenkin ylimielinen, aina oikeassa oleva yhden totuuden kannattaja. Missä yhteyksissä olemme törmänneet heihin avoimen dialogin merkeissä?

Mikä erottaa greenpeace-tyyppisen porukan fundamentaaliterroristeista? Yhteistä heille on ehdoton suhtautuminen omaan totuuteen. Fundamentalisti on valmis surmaamaan itsensä asiansa puolesta. Greenpeacen aktivistit eivät vastaavaa tee. Uhrautumisvalmiutta kuitenkin löytyy. Näyttäviä fyysiseen toimintaan perustuvia tempauksia järjestetään. Miten eroavat uutiskuvat öljynporauslautassa roikkuvista aktivisteista terroristijärjestön aiheuttamaa tuhoa kuvaaviin uutiskuviin. Ne molemmat vaikuttavat meihin voimakkaasti, synnyttävät tunteita. Varsinainen ero ovat kuolleet.

Väkivaltaa käyttävät fundamentalistit on helppo tuomita. Heidän käytöksensä on meistä käsittämätöntä. Sympatia kohdistuu uhreihin.

Greenpeace-henkiset pyrkivät kohdistamaan sympatian aktivisteihinsa. Heidän kohtaloaan Barentsin-meren tempauksessa on helppo surkutella. Missä on keskustelu itse asiasta. Mitä hyötyjä ja riskejä arktisten alueiden öljynporaukseen sisältyy. Miten riskejä voidaan minimoida.

Kuvan avulla voi pohtia erilaisten toimijoiden suhdetta yhteen totuuteen ja väkivaltaan. Mihin itsesi sijoitat? Mihin sijoitat Greenpeacen? Vasemmalle, mutta kuinka alas?

Oikeat asiat oikein?

Olen aiemmin (9.4.2013) kirjoittanut 20 – 30 – 50 –säännöstä.

Asiakkaan näkökulmasta 20% yrityksessäsi tehtävästä työstä tuottaa todellista lisäarvoa. Kolmekymmentä prosenttia on tarpeellista muuta toimintaa ja puolet tekemisestä on asiakkaan näkökulmasta turhaa. Esimerkkejä tästä on mm. virheiden korjaaminen (lääke: tehdään kerralla oikein), epäselvyydet toiminnassa (lääke: organisoidaan asiat selkeästi), asioiden odottelu (lääke: virtautetaan tekeminen, tuotetaan oikeaan tarpeeseen oikea-aikaisesti), byrokratia (lääke: luodaan selkeät ja yksinkertaiset toimintamallit), huono johtaminen (lääke: vaihdetaan huonot pomot parempiin).

Kaiken tekemisen voi myös jakaa neljään ryhmään, jotka muodostuvat oikeiden ja väärien asioiden tekemisestä oikein tai väärin.

Organisaation strategian tehtävä tunnistaa oikeat asiat: missä liiketoiminnassa ollaan mukana, miten siinä menestytään, minkälaista osaamista, johtajuutta, organisaatiota ja toimintamalleja tarvitaan.

Henkilöstön kehittämisen ja kouluttamisen tehtävä on varmistaa, että oikeat asiat tehdään oikein.
Työhyvinvointi syntyy tästä. Usein törmää ajatteluun, että aluksi kehitetään työhyvinvointia ja se johtaa asioiden oikein tekemiseen. Asia on kuitenkin päin vastoin.

Kuinka paljon työstämme on oikeiden asioiden tekemistä oikein? Pajonko teemme vääriä asioita? Paljonko työajastamme kuluu sähläämiseen ja osaamattomuuteen?

20 – 30 – 50 –sääntö ei anna tähän suoraa vastausta, koska se ei ota suoraa kantaa strategian kannalta oikeisiin ja vääriin asioihin. Olettaen, että tehdään ainoastaan oikeita asioita käytetään puolet (20 + 30 %) ajasta oikein ja toinen puoli väärin.

Entä jos tehdäänkin aivan vääria asioita?

ALV-lainalla vauhtia talouteen

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yhä enemmän taloutemme vetureita. Yritystyöpaikat ovat viime vuosina syntyneet lähes yksinomaan niihin.

Uudet tuotteet, toiminnan kehittäminen, kasvu ja menestyminen edellyttävät riittävää rahoitusta. Tällä hetkellä yksi yritysten merkittävimpiä toiminnan ja kasvun esteitä on rahoituksen riittämättömyys. Pankkirahoituksen saatavuus on vaikeutunut. Myöskään oman pääoman ehtoista rahoitusta on vaikea saada, mikäli yrittäjillä itsellään ei rahaa ole.

Yritykset tarvitsevat sekä omaa että vierasta pääomaa. Avauksia lisärahoitukseen ja uusien
rahoituskanavien avaamiseen on saatu lukea lehdistä.

Keväällä tehty yhteisöverokannan laskeminen auttaa tyypillisesti yritysten tilannetta vain yhden prosentin luokkaa vuosiliikevaihdosta. Samalla valtio menettää verotuloja, mikä kompensoituu toivottavasti positiivisilla dynaamisilla vaikutuksilla talouteen.

Tähän asti esitettyihin toimenpiteisiin nähden moninverroin suurempi vaikutus yritysten käyttötalouteen saadaan joustamalla arvonlisäverojen maksamisessa. Arvonlisäverotus tuottaa yhteiskunnalle noin 17 miljardia euroa vuodessa. Yhden kuukauden arvonlisäverot ovat näin ollen luokkaa 1,4 miljardia euroa.

Siirtämällä tämän suuruinen maksu vuoden päähän saadaan yritysten käyttöpääomatilanteeseen merkittävä piristysruiske. Yritykset jäävät tällöin velkaa valtiolle. Valtion nettovelka ei kuitenkaan kasva ja samalla valtio saa korkotuloja luokkaa 70 miljoonaa euroa. Kaikki siis voittavat. Hyödyt kohdentuvat suoraan yritysten toiminta- ja työllistämismahdollisuuksiin. Talouden rattaat alkavat pyöriä.



Julkaistu myös Kauppalehden Debatti-kirjoituksena 26.9.2013

Pietari

Ensimmäinen matkani Pietariin. Laivalla Helsingistä ja takaisin.

Kaupnki oli ehostettu todella hienoksi. Eremitaasin yltäkylläisyys pisti haukkomaan henkeä. Nevski Prospekt oli kuin mikä tahansa eurooppalaisen suurkaupungin pääkauppakatu. Ruoka oli hyvää. Hotelli oli siisti. Positiivinen kokemus kaikin puolin.

Satamassa joutui kuitenkin vielä jonottamaan. Tullessa reilu tunti passijonossa ja lähtiessä olisi saanut jonottaa vieläkin kauemmin. Seurueemme keksi kuitenkin mennä satamaterminaalin ravintolan baariin kuluttamaan aikaa. Kun baarin kaikki kaksi olutta ja kaksi kuohuviinipullollista oli juotu, saimme luvan nauttia omia taskulämpöisiä kuohuviinejä. Tuulahdus Neuvostoliittoa.

Jäi mietityttämään valtava ero Venäjän maaseudun ja Pietarin keskustan välillä. Karjalassa olen aiemmin käynyt kahdesti. Siellä aika pysähtyi ainakin sata vuotta sitten. Vanhoilla suomalaisalueilla sodan jälkeen.

Venäjän rakenteet ovat pysyviä. Maaorjat, proletariaatti, maaseudun väki. Toisaalla tsaari, hovi, kommunistinen puolue, oligarkit, nykyinen hallinto.

Matkalla opimme suomalaisen yhteistyökumppanimme venäläisen juristin suusta maidemme bisnesstrategioiden eron. Suomessa luodaan työtä tekemällä arvoa liiketoimintaan. Venäjällä ostetaan (varastetaan?) liiketoiminta mahdollsimman halvalla. Tämä on hyvä ymmärtää.

Suomalainen 30 vuotta maassa bisnestä tehnyt kumppanimme sanoi, että kaikkien joka tapauksessa pettävän ja odottavan että itsekin petät. Hänen ovela strategia oli ollut rehellisyys.

Verikirkko oli upea

Uskomatonta ***kaa

Joudun ajamaan paljon autoa ja usein kuuntelen Yle Puheen kanavaa. Tänään kuulemani hätkähdytti. Vaimollekin heti soitin.

Kyse on Hoidossa-sarjasta.

Aluksi nelikymppinen Life Coach kertoi työstään. Apua oli tarjolla kaikenlaisiin elämän tilanteisiin.
Toimittaja kysyi emmekö enää osaa elää elämäämme ilman coachia. Ilmeisesti se tuottaa monille ongelmia.

Sitten pläjähti. Inspiratiivinen voimakenttäguru Matti Kuusela oli vuorossa.

Hoito perustuu ihmisen auran voimakenttien analyysiin. Päivätietoisuus luo jännetekenttiä. Oma tietoisuus saadaan hoidossa kehon sisään. Energiakenttiä rauhoitetaan pitämällä jaloista kiinni. Munuaisissa asuu paljon rakkautta ja lempeyttä. Pään ja jalkojen energiakentät sulkeutuvat hoidon päätteeksi. Hoitoääni pitää sisällään normaalista äänestä poiketen erityisen virityksen, kaikki kaistat ovat auki yhtä aikaa, mennään ikään kuin toiseen maailmaan ... siis HÄH.

Ei ole tietenkään hörhön vika, jos joku häneltä tällaista hoitoa tilaa. Hätkähdyttävää on, että joku tilaa.

Taidamme olla tänä päivänä aika hukassa.

Tiedekin tosin osoittaa, että plasebo-vaikutukset voivat ola todellisia. Jos johonkin uskomme, aktivoi se meissä prosesseja, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti, mutta myös positiivisesti.

Itseni on vaikea motivoitua asioista, jotka ovat selvästi pöljiä ja valheellisia. Haluan olla itselleni rehellinen.

Elämä kannattaa rakentaa joidenkin järjellisten asioiden varaan. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Ollaan oman elämämme aktiivisia toimijoita. Jaetaan aikamme viisaasti työn, vapaa-ajan ja levon kesken. Syödään monipuolisesti, mieluummin hieman liian vähän kuin paljon. Tunnistetaan luontaiset vahvuutemme ja käytetään niitä mahdollisimman paljon elämässämme. Ollaan luonnossa. Liikutaan sopivasti. Harrastetaan sopivasti ...

Nämä neuvot ovat ilmaisia.

Luonto tekee hyvää

Strategia, tuottavuus ja osaaminen ovat yhtä

Kokonaisuuden pilkkominen osiin, eli reduktionismi on mahdollistanut nykyaikaisen tieteen ja teknologian syntymisen eli perustan koko modernille länsimaiselle yhteiskunnalle. Äärimmilleen vietynä reduktionismi palastelee asiat niin pieniin osiin, että kokonaisuus hämärtyy.

Samankaltaisen tilanteen löydämme myös yrityksistä. Mitä suurempi yritys sitä pienempiin osiin työ on jaettu. Törmäämme strategioihin, joita kukaan ei toteuta. Tai edes tunne niiden sisältöä.
Törmäämme sektoriajatteluun. Osastot eivät keskustele keskenään. Törmäämme henkilöstön kouluttamiseen, joka ei perustu yrityksen strategiaan vaan johonkin muuhun. Törmäämme tuottavuusohjelmiin, jotka perustuvat juustohöylään, vaikutuksenaan kollektiivinen tyytymättömyyden kasvu eli vitutus.

Tuottavuus syntyy siitä, että tehdään oikeita asioita oikein. Strategia määrittelee oikeat asiat.
Oikein tekeminen varmistetaan koulutuksella.

Yritysjohdon tulee tuntea kokonaisuus, sen osat ja niiden väliset riippuvuudet. Jokaisen työntekijän on tiedettävä, mihin kokonaisuuteen oma työ liittyy. Laajinta osaamista edellyttää yrittäjyys.
Jo pienessäkin organsiaatiossa joudut yrittäjänä pohtimaan asioita, joihin et palkkatoimitusjohtajana törmää. Esimerkiksi rahoituksen riittävyys ja kassan merkityksen ymmärtäminen voivat olla tällainen osaamisalue.
Ainakin minulla aikanaan oli.

Yritysmaailma on nykyisin täynnä epäselviä käsitteitä ja oppeja. Niiden määrä lisäntyy kiihtyvää tahtia. Siltä ainakin tuntuu, kun käy selailemassa Akateemisessa kirjakaupassa uusia business-kirjoja.

Epäselvien käsitteiden kokonaisuutta ymmärtämätön, osin päällekkäinen käyttö johtaa vaikeuksiin. Hyvä johto ymmärtää yritystoiminnan perusasiat ja tekee ne mahdollisimman yksinkertaisesti. Ne ovat riittävän vaikeita joka tapauksessa.

Haasteellisinta on asioiden oivaltava kiteyttäminen. Menestys edellyttää lisäksi pitkäjänteisyyttä. Mutta missä menee määrätietoisuuden ja jääräpäisyyden ero?

Menestysstrategian luonti edellyttää myös hyvää onnea. Lopputulokseen voi vaikuttaa osallistavalla ja iteratiivisella strategiaprosessilla. Parhaat ideat tulevat pääsääntöisesti muualta kuin ylimmältä johdolta. Iteratiivisuus tarkoittaa jatkuvan parantamisen kehää. Muutetaan asioita tarpeen mukaan ei kalenteriin sidottuna.

Henkilöstön kehittämisen suuntaviivat ja tarvittavat osaamisprofiilit määrittyvät strategian mukaan. Työhyvinvointia ei synnytetä työhyvinvointikoulutuksilla, vaan hyvällä johtamisella ja hyvin
toimivalla työyhteisöllä. Osaaminen sekä vastuun ja vapauden oikea yksilöllinen suhde ovat menestyksen avaimia.

Tässä vielä oma kiteytykseni:

Strategia – määritellään oikeat asiat
Osaaminen – perustuu srategiaan, saadaan valmiudet tehdä oikeat asiat oiken
Tuottavuus – keskitytään ydintehtäviin, tehdään oikeat asiat oikein

Katso Leadership 2013 blogi ja ohjelma

Menestyvä Keski-Suomi

Maakunnalla ei mielestäni voi olla strategiaa, koska kyse ei ole erillisestä aktiivisesta toimijasta.
Sen sijaan maakunnan kaikki toimijat voivat yhdessä tehdä ihmeitä halutessaan. Elinvoimainen, virkeä, avoin ja kansainvälinen Keski-Suomi on kaikkien yhteinen etu.

Keski-Suomen vahvuuksia ovat laaja-alainen osaaminen, miellyttävä asuinympäristö, ihmisen kokoinen maakunta.

Maakunnan veturiyritykset toimivat suuren paineen alla. Suomalaiset työpaikat eivät ole turvassa
muutenkaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen uudet työpaikat ovat syntyneet pääosin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tämä kehitys voimistuu entisestään jatkossa.

Kaiken perustana on uskallus tarttua toimeen, rakentaa uutta ja kiinnostavaa. Tarvitsemme avointa dialogia, raikkaita ajatuksia konsensuksen sijaan. Tarvitsemme runsaasti lisää yrittäjyyttä. Eri organisaatioiden johto- ja asiantuntijatehtävissä vielä tänään toimivat ihmiset ovat merkittävä yrittäjäpotentiaali. Voimme toimia uuden suomalaisen innovaatiojärjestelmän tienraivaajina. Järjestelmän, joka perustuu yrittäjyyteen, yksinkertaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Oikeastaan kyse ei ole järjestelmästä, vaan uudesta tavasta toimia yrittäjämäisesti. Tarvitsemme kansainvälisyyttä ja kansainvälistä liiketoimintasosaamista. Tarvitsemme uutta toimintakulttuuria uusien edelläkävijämarkinoiden luomiseksi.

Maailma on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Pienen maailman hyvä puoli on se, että olemme täällä yhtä keskellä kuin kuka tahansa. Menestyksen synnyttäminen on omissa käsissä.

Tässä vielä menestysteesini

• Uskallus
• Avoin dialogi
• Raikkaat ajatukset
• Runsaasti lisää yrittäjyyttä
• Mennään rohkeasti maailmalle
• Kansainvälinen liiketoimintasosaaminen
• Innovatiivinen toimintaympäristö
• Uudet edelläkävijämarkinat
• Laaja-alainen kansainvälisyys
• Pitkäjänteisyys


Mainitsin kansainvälisyyden kolmeen kertaan. Tarkoituksella.


Julkaistu myös:
Keski-Suomen Kauppakamari

Inarijärven taimen

Aloitetaan kalastamalla kilon taimen. Mielellään Inarijärven rannalta. Muukin käy.
Fileerataan kala. Leikataan kullekin syöjälle sopivan kokoinen pala. Nahka tulee ehdottomasti jättää.

Lisukkeeksi tehdään vihannesvokkia ja jugurttikastiketta.

Vihannesvokkiin sopivat kesäkurpitsa, sipuli ja paprika. Leikataan reiluiksi paloiksi. Mausteeksi suolaa ja mustaa pippuria, jos on. Vokataan niin, että vihanneksiin jää vielä rakennetta ei siis mössöksi.

Turkinjugurtti (10%) sekoitetaan ruukullinen silputtuja korianterin lehtiä, hieman suolaa, sokeria ja limetin mehu.

Osaan voi sekottaa myös tuoretta puolukkamurskaa.

Paistetaan kalafileet ruskeiksi molemmilta puolilta mielellään voissa. Hieman suolaa.

Tehdään annokset valmiiksi lautaselle. Juomaksi vesi tai raikas ja kylmä valkoviini. Muutama tomaatin lohko ja persiljaa sivuun.

Jatkossa lisää: Villiruokablogi

Miljardisäästöt

Nyt puhutaan miljardisäästöistä. Mitä ne konkreettisesti merkitsevät?

Organisaatioiden suurin kuluerä ovat henkilöstö, suoraan ja epäsuoraan. Asiaa ei aina tule ajateelleksi, mutta kaikkiin hankittuihin palveluihin ja fyysisiin suoritteisiin kätkeytyy myös jonkun tekemää työtä.

Kun organisaatiot säästävät, vähenee tehty työ jossakin.

Organsiaation kannalta säästöä syntyy myös eläkkeelle jääntien ansiosta. Yhteiskunnan on kuitenkin tällöin edelleen maksettava eläkkeet ja työ jää tekemättä.

Suomen hallituksen tavoitteena on saada aikaan miljardiluokan säästöt julkisella sektorilla. Se on hyvä tavoite. Todennäköiseti julkista sektoria on pystyttävä saneeraamaan vielä paljon enemmän.

Oletetaan, että keskimääräinen työvoimakustannus on 50 000 euroa vuodessa. Oletetaan edelleen, että 80% kaikista kuluista liittyy suoraan tai epäsuoraan henkilöstöön. Tällöin miljardin euron säästöt tarkoittavat 16 000 työpöaikan vähentymistä. Samalla vähenevät myös näiden ihmisten maksamat verot. Jos ihmiset lisäksi jäävät työttömäksi tai eläköityvät liian varhain, ei asia tunnu yhteiskunnallisesti järkevältä.

Mitä siis on tehtävä?

Julkisen sektorin on muokattava itsensä uudelleen palvelemaan kansalaisia tärkeissä asioissa. Julkisen sektorin tehtävät on määriteltävä uudelleen. Rakenteet on vankalla kädellä muokattava tukemaan järkevää toimintaa.

Osaajat on saatava työllistymään aitoihin, mielellään kainsainväliseen liiketoimintaan pohjaaviin työpaikkoihin, jolloin he tuottavat yhteiskunnalle uusia verotuloja. Koko yrittäjyyspotentiaalimme hyödyntäminen on kansallinen kysymys.

Tiedän, että tämä ei ole helppoa.

Pelkällä säästämisellä aiheutamme vain kurjistumisen kierteen.

Pelottavaa

Pienenä oli pelottavaa nukkua mummolassa sängyssä, jonka yläpuolinen ikkuna oli kohden pimeää metsää. Enää en pelkää pimeää. En pelkää montaa muutakaan asiaa.

Pelottavimpia tuntemiani asioita on kiihkomielinen uskonnollisuus. Uskonnoille yhteinen piirre on alistuminen jollekin auktoriteetille, jonka oikeellisuutta ja oikeutusta ei kyseenalaisteta. Uskontomaisia piirteitä on myös erilaisissa joukkohysteriatilanteissa.

Uskonnot pitävät itseään totuuden lähteinä. Uskovaiset ajattelevat moraalilla olevan uskonnollinen pohja. Erilaisten uskonnollisten kirjoitusten sanotaan olevan peräisin jumalasta ja siten erehtymättömiä.

Minulle uskonnot edustavat pimeyttä, vaikka joillakin on lempeät kasvot.

Minulle valoa edustaa käsitys ihmisestä sosiaalisena, empatiaan kykenevänä ja hyväntahtoisena toimijana. Valoa edustaa niin ikään aito pyrkimys ymmärtää maailmaa, luontoa ja toisiamme. Ymmärrys karttuu tutkimalla, havannoimalla ja ajattelemalla. Totuudet ovat kulloinkin parhaita työhypoteeseja asiasta ja korvautuvat paremmilla tiedon karttuessa. Valistuksen aate on ollut perusta nykyiselle tieteelle.

Miten fundamentaali uskonnollisuus ja avoin parempaa huomista tiedon ja inhimillisyyden varaan rakentava maailmankuva sopivat yhteen? Eivät mitenkään ja se pelottaa minua. Pelko ei kuitenkaan saa jähmettää vaan sen pitää innostaa työhön hyvän puolesta.

DEC, Siemens ja Nokia

DEC eli Digital Equipment Corporation oli aikanaan mahtava firma. Heillä oli vahva asema minitietokoneissa. Pääjohtaja ei ollut kiinnostunut nousevasta PC-bisneksestä 1980-luvulla. Yritys hävisi pian maailman kartalta.

Siemens oli aikanaan ylivoimainen Telex-laitteissa. Samassa konsernissa oli kehitetty myös digitaalinen Telefax, jonka avulla saattoi lähettää kuvamuotoista tietoa. Japanilaiset tajusivat faxin mahdollisuudet ja kaupallistivat sen massamarkkinoille. Teknologiasta tuli johtava tiedon siirron tapa ennen nykyistä internetaikakautta. Siemens ei mahdollisuuksia nähnyt. Siellä kehitettiin vielä uuden sukupolven Telexejä, joita kukaan ei enää tarvinnut.

Siemensin strategiatehtävissä sain aikanaan telekommunikaatiopuolen ihmisten kritiikkiä niskaani.
Olin arvioinut heidän markkinaosuutensa olevan 10 %, kun itse sen sanoivat olevan yli 30%. Kollegani olivat tottuneet näkemään markkinat digitaalisten puhelinkeskusten näkökulmasta eivätkä olleet kiinnittäneet huomiota uusiin nouseviin markkina-alueisiin. Nokian tukiasemabisnestä ei pidetty minään. Enintään teknologiana, joka yksinkertaisuudessaan ei suuryhtiö Siemensiä kiinnostanut. Melko pian digitaaliset puhelinkeskukset hävisivät.

Nokia oli 90-luvulta alkaen ylivoimainen kännykkäbisneksessä. Tuotekehitys- ja tuotantokoneisto oli maailman paras. Simpukkapuhelimet eivät kuitenkaan kiinnostaneet. Taisi yritys kehitellä varhaisesa vaiheessa myös kosketusnäyttöä. Älypuhelinbisneksestä myöhästyttiin. Tällä viikolla Nokia möi aikanaan ylivertaisen bisneksensä Microsoftille alhaiseen hintaan.

Mikä tarinoita yhdistää?

Tuhon siemenet kylvetään silloin kun menee tosi hyvin ja organisaatio kasvaa suureksi. Varhaisemman vaiheen innovaattorit, uuden luojat joutuvat tällöin syrjään tai lähtevät itse. Tilalle tulee manageeraajia, matriisiorganisaatioita, byrokratiaa. Ylpistytään, menetetään uusiutumiskyky ja asiakastarpeiden ennakoiva ymmärrys.

Yritysten historia on täynnä vastaavia kertomuksia.

Olin vuonna 1992 mukana isännöimässä Siemensin uuden pääjohtajan Suomen vierailua