Arvokas konkurssi

Elämän hienoja asioita ovat sen arvaamattomuus ja uuden oppiminen. Pysyy virkeänä.

Sain elää pitkään ennen ensimmäistä omakohtaista konkurssikokemusta.

Yrittäjäksi ryhdyin 2002 globaalien yritysten johtotehtävien jälkeen. Työkokemusta oli silloin kertynyt kahden vuosikymmenen verran.

Jokaiseen elämänvaiheeseemme tulemme aloittelijoina. Konsulttiyrittäjyyden lisäksi halusin saada konkreettista kokemusta muistakin PK-yrityksistä. Eikun niitä sitten perustamaan. Metallin alihankintabisnekseen tulin ystävän houkuttelemana.

Alku vuosina 2006 - 07 oli vauhdikas. Pian olimme tehneet kaksi yritysjärjestelyä. Ostaneet yhden liiketoiminnan ja yhden yrityksen. Työllistimme yli 50 ihmistä ja halusimme työllistää heitä vielä paljon enemmän. Halusimme tulla viidessä vuodessa kymmenkertaiseksi! Se oli kasvuyrittäjyyttä. Velkaa tuli tietysti  otettua kohtuullinen määrä.

Vuoden 2008 lopulla näytti, että kaksinkertaistamme liikevaihtomme seuraavana vuonna: luontaista kasvua ja vielä yksi yritysjärjestely. Emme tuplanneet. Vuonna 2009 liikevaihdosta lähti 80%. 

Sen jälkeinen elämä oli eloonjäämistaistelua.

Miten näin pääsi tapahtumaan? Osakkaat olivat kaikki kokeneita konkareita.

Ennustaminen on vaikeaa – tietyissä tilanteissa se on mahdotonta. Keski-Suomen perukoilla emme osanneet nähdä tulevaa globaalia finanssikriisiä ja sitä, että huonot ajat sen jälkeen jatkuvat edelleen. Ei sitä toisaalta kukaan muukaan osannut nähdä. Paitsi Nassim Taleb sen näki ja ymmärsi, mistä oli kyse (ks. Musta joutsen).

Velalla kasvaminen on vaarallista, koska ennustaminen on vaikeaa. Huonojen aikojen tullessa radikaalit säästötkään eivät auta, jos lisää rahaa ei mistään saa.

Suomalainen tuotanto kamppailee eloonjäämisestään. Tälle pitää yhdessä kyetä tekemään jotain. Pelkillä palveluilla emme elintasoamme lähellekään pysty pitämään.

Omat velat ovat edelleen maksamatta. Ahdistus helpotti sillä hetkellä, kun mielessään konkurssin vääjäämättömyyden tunnusti.  Tämä käy jopa elämänohjeeksi: Ajattele mielessäsi, että olet menettänyt kaiken. Kaikki on tämän jälkeen kotiin päin.

Minulle konkurssi on ollut arvokas kokemus. En sillä ylpeile, mutta katu-uskottavuuteni on

parantunut.

Näin Kauppalehti vuonna 2008