Elämäntaitoalgoritmi – 10 hyödyllistä arkeen

Tietotekniikan ja tekoälyn yhteydessä on viime aikoina puhuttu paljon algoritmeista. Niillä tarkoitetaan yksityiskohtaisia kuvauksia tai ohjeita siitä, miten jokin asia tai tehtävä suoritetaan.

Taustoittaessani tätä kirjoitusta törmäsin Tomi Nukarisen viisaaseen blogiin Evolutiivinen hyvinvointi, jonka yhdessä kirjoituksessa ”Ihminen on algoritmi: hyvän elämän viisi perusperiaatetta” oli asiaa pohdittu: ”Jos ihminen on algoritmi, nousee esiin kysymys: mitkä ovat universaaleja, biologisen algoritmin ominaisuuksia? Näitä perustavaa laatua olevia ominaisuuksia on nähdäkseni ainakin viisi: tarkoitus, stressi, itsetuntemus, etsintä ja keskittyminen.” Kannattaa lukea Tomin perustelut.

Arjen algoritmit

Itselläni oli kuitenkin mielessä hyvin arkiseen elämään liitettävät asiat. Algoritmien kriteereinä ovat yksinkertaisuus ja konkreettisuus. 

Algoritmit ovat siinä järjestyksessä, kun tulivat mieleen. En niitä halua laittaa tärkeysjärjestykseen. Jotkut niistä ovat helpommin ja nopeammin toteutettavissa (1, 3, 6, 7, 9) kuin toiset (2, 4, 5, 8, 10). Mutta kaikkiin voi halutessaan omilla päätöksillään vaikuttaa. 

Hyvän elämän 10 algoritmia

Ruoka: syö epäsäännöllisen säännöllisesti, kaikkea ja monipuolisesti (Nassim Talebin inspiroima)

Parisuhde: pidä huolta, että rakastelujen määrä on riitojen määrää suurempi (Daniel Kahnemanin inspiroima)

Lepo: nuku keskimäärin kahdeksan tuntia yössä, tai niin paljon kun oikeasti tarvitset

Työmäärä: tee näkyvää työtä enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa

Työn merkitys: tee pääosin työtä, jota rakastat

Vapaus: varaa itsellesi ainakin kaksi villiä, ennalta suunnittelematonta, päivää joka viikko

Ihmiset: ole muiden seurassa läsnä, myötätuntoinen ja kuunteleva

Asenne: erota faktat mielipiteistä, kunnioita muita ja hae ratkaisuja

Oppiminen: nauti siitä, että joka päivä opit jotain uutta

Syvin olemus: olemme biologialtamme metsästäjä – keräilijöitä. Ilmennä sitä joka päivä jotenkin.

Digilla on suuri ja mahtava

Asteekit uhrasivat ihmisiä jumalille, koska pelkäsivät muussa tapauksessa auringon sammuvan ja maailmanlopun tulevan. Uhrattujen ihmiset pääkallot laitettiin esille hyllyihin, tzompantleihin, nykyajan arkeologien hämmästeltäväksi.

Jumalille on aina pitänyt olla mieliksi. Piittaamaton ja kunnioittamaton käytön on ollut tuomittavaa. Ikuisia totuuksia ei saa kyseenalaistaa, koska ne ovat ikuisia.

Vanhojen jumalien ohi ovat kuitenkin jo kirineet uudet. Voimissaan ovat ainakin Digilla, Fitnella ja Ravilla. Fitnellaa palvotaan kuntosaleilla ja Ravillaa päivittäisissä ruokaan liittyvissä rituaaleissa.

Mahtava Digilla

Kolmesta mahtavin on Digilla, koska sitä meidän aivan kaikkien tulee palvoa. Digilla on mahtava myös siksi, että monet meistä palvovat Häntä huomaamattaan.

Ilman Digillaa joudumme helvettiin. Maailma ja kehitys pysähtyvät. Muut Digillaa palvelevat jyräävät meidät.

Nykyisin Digillan palvonta alkaa jo vauvaikäisenä. Naperoille annetaan eläviä Ikoneita, joita he tuijottavat ja sormillaan koskettavat. 

Koululaitoksemme yhteinen huoli on, että Ikoneita ei riitä kaikille. Epäoikeudenmukaisuutta korostaa vielä Ikonien erilaisuus. Jotkut ovat toisia parempia ja se ei Digillan pappeja miellytä.

Erityinen ongelma, toisin kuin perinteisten jumalien palvonnassa, ovat ikääntyneet ihmiset. Juuri tänään kerrottiin Helsingin sanomissa, että Suomessa jopa sadoilla tuhansilla ikäihmisillä on tässä suhteessa vakavia ongelmia. Ikoneita puuttuu eikä tiedetä, miten niiden kanssa tulee toimia. Kauhistuttavinta on se, että kaikkia ihmisiä Digilla ei edes kiinnosta. Onneksi valtiovaltakin jo tulee apuun opastamalla uskomattomia.

Lääkäreistä on tullut erityisen ahkeria Digillan palvojia, tosin tahtomattaan. Heidän työajastaan jopa puolet kuluu Digillan parissa. Ylipapit kuitenkin vakuuttavat, että kyllä siitä vielä hyvä tulee. Digillalla on muutenkin vahva asema työelämässä. Työajasta ainakin kolmannes, välillä yli puolet, kuluu Häntä palvoen.

Näkyvintä Digillan palvelu on julkisilla paikoilla. Ihmisillä on kädessään Digilla-ikoneita, joita he keskittyneesti katsovat ja hellästi sivelevät. Lisävakuuttavuutta tuovat vielä korviin asennettavat palvontalisukkeet. Ainakin Helsingin metrossa palvojien määrä on jo luokkaa 70%, ehkä enemmänkin, kaikista matkustajista.

Digillan taivas

Digillan palvontaa vaikeuttavat kelvottomat Ikonit.  On kuitenkin selvää, että vaikeuksien kautta, askel askeleelta päästään Digilan pappien lupaamaan autuaaseen olotilaan. Se on kuin kristittyjen taivas ja selvästi enemmän kuin budhalaisten nirvana. Se on Digilan Singulariteetti, joka ottaa kaikki asiamme hoitaakseen. 

Herättäviä ajatuksia Digillasta esittää Yuval Noah Harari kirjassaan Homo Deus (suomennos Bazar 2017). Sen viimeinen luku käsittelee datauskontoa. 

Vanhentuneita Digillan palvontavälineitä