Oppimisen uusi soundi

Onko vaikutukseni työyhteisööni myönteinen vai kielteinen? Olenko sen moottori vai jarru? Vastaa mielessäsi seuraaviin väittämiin:

1. Haluan oppia uutta

2. Tiedän, mitä minun tulee osata työssäni

3. Hallitsen nykyisen työni hyvin

4. Tiedän mitä kokonaisuutta palvelen työlläni

5. Tunnen työyhteisöni perustehtävän

6. Tuen työlläni perustehtävän toteuttamista

7. Vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä

8. Haluan kehittyä nykyisessä tehtävässä huippuhyväksi

9. Haluan laajentaa osaamistani uusille alueille

10. Tiedän, mitä uutta haluan osata vuoden päästä

Jos vastasit kyllä vähintään kahdeksaan kysymykseen lue eteen päin. Jos vastasit kyllä alle neljään kysymykseen lue eteen päin. Muussa tapauksessa jatka lukemista.

Oppimismyönteisyytemme vaihtelee. Osa meistä on erityisen tiedonjanoisia, sanotaan vaikka 20%. Toiset 20% suhtautuvat oppimiseen kielteisesti, syystä tai toisesta. Jos kuulut tähän ryhmään, mieti mistä se johtuu. Millaiset muistot sinulla on kouluajoiltasi? Miten ne vaikuttavat sinuun tänä päivänä. Ajattteletko kenties, että kyllä työ opettaa ja aina voi kysyä. Työ todella opettaa ja aina voi kysyä, mutta se ei riitä. Välillä on hyvä saada aivan uusia näkemyksiä. Niitä saadakseen on lähdettävä liikkeelle. Mentävä koulutukseen, tavattava uusia ihmisiä ja vaihdettava kokemuksia heidän kanssaan.

Jos koulumuistot yhä ahdistavat, on ne aika jättää taakseen ja kääntää katse tulevaan. Vapaaehtoinen itsensä kehittäminen on hyvän ja onnellisen elämän tärkeä perustekijä.

Nyt olet toivottavasti päättänyt oppia työssäsi jotain uutta. Sitä kannattaa lähteä hakemaan kahdesta suunnasta, ammattiosaamisesta ja työelämätaidoista.

Ammattiosaaminen on sitä, mitä tarvitset suoraan omassa työssäsi. Kirjanpitäjän on hallittava kirjanpitolain pääkohdat. Kirvesmiehen on osattava käyttää omia työkalujaan ja suunnittelijan 3D-grafiikkaohjelmaansa. Asiantuntijan on osattava asiansa.

Työelämätaidot ovat niitä, jotka auttavat sinua pärjäämään työssäsi tilanteessa kuin tilanteessa. Jokainen meistä tarvitsee vuorovaikutustaitoja, itsensä johtamisen taitoja, ajanhallinnan taitoja ja arjen projektiosaamista.

Ammatillisesti orientoituneena saatat ajatella tarvitsevasi vain ammattiosaamista. Ehkä ajattelet pärjääväsi vain työelämätaidoilla. Molempia kuitenkin tarvitsemme. Keskity siis seuraavaksi siihen, missä tunnet olevasi heikompi.

Jos alkutestissä sait vähemmän kuin kahdeksan kyllä-vastausta, on aika ruveta kouluttamaan itseäsi. Jos sait vähintään kahdeksan olet jo nyt hyvällä tiellä.

Oppimisen uusi soundi Ajantiedolla.

 

Luomuvoivanhemmat Espoosta ja albiinojen tappajat Tansaniasta

Viimeisen vuorokauden aikana minua on koeteltu kahteen otteeseen.

Elisiltana kakkoselta tuli riipaiseva dokumentti tansanialaisista albiinoista. Heitä pidetään pahoina henkinä. Ymmärrykseen ei koulutuksen puutteen vuoksi mahdu, miten tummista vanhemmista voi syntyä valkoisia lapsia. Lisäksi albiinojen ruumiinosien uskotaan tuovan onnea, joten niitä näiltä kanssaihmisiltämme ryövätään. Samalla menee henki. Markkinoita näyttää kuitenkin löytyvän. Helpon rikastumisen mahdollisuus houkuttaa. Yksi haastatelluista toivoi tulevansa aikanaan tapetuksi mieluummin myrkyllä kuin silpomalla. Pieni on siis toive paremmasta.

Tänä aamuna sain käteeni Metro-lehden. Espoossa on syntynyt iso riita päiväkotien levitteistä. Joukko vanhempia haluaa lapsilleen voita margariinin sijaan. Mieluusti luomua. Tämä ei näytä kaupungille sopivan. Yksi vanhemista totesi, että sitten ei laiteta mitään leivän päälle. Omia eväitä ei päiväkotiin saa hygieniasyistä myöskään tuoda.

Kaukana ovat tarinat toisistaan. Vai ovatko sittenkään?

Molemmissa tapauksissa ihmisillä on syy toiminnalleen. Tansaniassa noitatohtorit uskovat albiinoilta riistettyjen ruumiinosien tuottavan parempaa kalaonnea ja lisäävän kullan määrää kaivoksissa, kun sinne albiinon verta pirskotetaan. Espossa vanhemmat ajattelevat lastensa parasta, johon kuuluu luomuvoi, entistä rasvaisempi maito ja geenimuunnellun ruuan välttäminen.

Molempiin tapauksiin liittyy myös kuolemanvakavuus. Tosin Tansaniassa albiinojen henki saattaa oikesti lähteä. Espoossa vanhemmilla on vankan uskonsa tuoma oikeutus ajaa lastensa parasta, johon ei kuulu ainakaan margariinin syönti.

Kolmanneksi molempiin liittyy aimo annos absurdia asennetta. Kukaan yhtään koulutusta saanut ei voi vakavissaan väittää albiinolta irti leikatun käden tuottavan kalaonnea.

Samalla suomalaiset, koulutusta saaneet aikuiset voivat nostaa metelin päiväkotien leivän päälle tarjoamasta margariinista. Murheensa kullakin.