Olen aiemmin (9.4.2013) kirjoittanut 20 – 30 – 50 –säännöstä.
Asiakkaan näkökulmasta 20% yrityksessäsi tehtävästä työstä tuottaa todellista lisäarvoa. Kolmekymmentä prosenttia on tarpeellista muuta toimintaa ja puolet tekemisestä on asiakkaan näkökulmasta turhaa. Esimerkkejä tästä on mm. virheiden korjaaminen (lääke: tehdään kerralla oikein), epäselvyydet toiminnassa (lääke: organisoidaan asiat selkeästi), asioiden odottelu (lääke: virtautetaan tekeminen, tuotetaan oikeaan tarpeeseen oikea-aikaisesti), byrokratia (lääke: luodaan selkeät ja yksinkertaiset toimintamallit), huono johtaminen (lääke: vaihdetaan huonot pomot parempiin).
Kaiken tekemisen voi myös jakaa neljään ryhmään, jotka muodostuvat oikeiden ja väärien asioiden tekemisestä oikein tai väärin.
Organisaation strategian tehtävä tunnistaa oikeat asiat: missä liiketoiminnassa ollaan mukana, miten siinä menestytään, minkälaista osaamista, johtajuutta, organisaatiota ja toimintamalleja tarvitaan.
Henkilöstön kehittämisen ja kouluttamisen tehtävä on varmistaa, että oikeat asiat tehdään oikein.
Työhyvinvointi syntyy tästä. Usein törmää ajatteluun, että aluksi kehitetään työhyvinvointia ja se johtaa asioiden oikein tekemiseen. Asia on kuitenkin päin vastoin.
Kuinka paljon työstämme on oikeiden asioiden tekemistä oikein? Pajonko teemme vääriä asioita? Paljonko työajastamme kuluu sähläämiseen ja osaamattomuuteen?
20 – 30 – 50 –sääntö ei anna tähän suoraa vastausta, koska se ei ota suoraa kantaa strategian kannalta oikeisiin ja vääriin asioihin. Olettaen, että tehdään ainoastaan oikeita asioita käytetään puolet (20 + 30 %) ajasta oikein ja toinen puoli väärin.
Entä jos tehdäänkin aivan vääria asioita?
maanantai 30. syyskuuta 2013
torstai 26. syyskuuta 2013
ALV-lainalla vauhtia talouteen
Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yhä enemmän taloutemme vetureita. Yritystyöpaikat ovat viime vuosina syntyneet lähes yksinomaan niihin.
Uudet tuotteet, toiminnan kehittäminen, kasvu ja menestyminen edellyttävät riittävää rahoitusta. Tällä hetkellä yksi yritysten merkittävimpiä toiminnan ja kasvun esteitä on rahoituksen riittämättömyys. Pankkirahoituksen saatavuus on vaikeutunut. Myöskään oman pääoman ehtoista rahoitusta on vaikea saada, mikäli yrittäjillä itsellään ei rahaa ole.
Yritykset tarvitsevat sekä omaa että vierasta pääomaa. Avauksia lisärahoitukseen ja uusien
rahoituskanavien avaamiseen on saatu lukea lehdistä.
Keväällä tehty yhteisöverokannan laskeminen auttaa tyypillisesti yritysten tilannetta vain yhden prosentin luokkaa vuosiliikevaihdosta. Samalla valtio menettää verotuloja, mikä kompensoituu toivottavasti positiivisilla dynaamisilla vaikutuksilla talouteen.
Tähän asti esitettyihin toimenpiteisiin nähden moninverroin suurempi vaikutus yritysten käyttötalouteen saadaan joustamalla arvonlisäverojen maksamisessa. Arvonlisäverotus tuottaa yhteiskunnalle noin 17 miljardia euroa vuodessa. Yhden kuukauden arvonlisäverot ovat näin ollen luokkaa 1,4 miljardia euroa.
Siirtämällä tämän suuruinen maksu vuoden päähän saadaan yritysten käyttöpääomatilanteeseen merkittävä piristysruiske. Yritykset jäävät tällöin velkaa valtiolle. Valtion nettovelka ei kuitenkaan kasva ja samalla valtio saa korkotuloja luokkaa 70 miljoonaa euroa. Kaikki siis voittavat. Hyödyt kohdentuvat suoraan yritysten toiminta- ja työllistämismahdollisuuksiin. Talouden rattaat alkavat pyöriä.
Julkaistu myös Kauppalehden Debatti-kirjoituksena 26.9.2013
Uudet tuotteet, toiminnan kehittäminen, kasvu ja menestyminen edellyttävät riittävää rahoitusta. Tällä hetkellä yksi yritysten merkittävimpiä toiminnan ja kasvun esteitä on rahoituksen riittämättömyys. Pankkirahoituksen saatavuus on vaikeutunut. Myöskään oman pääoman ehtoista rahoitusta on vaikea saada, mikäli yrittäjillä itsellään ei rahaa ole.
Yritykset tarvitsevat sekä omaa että vierasta pääomaa. Avauksia lisärahoitukseen ja uusien
rahoituskanavien avaamiseen on saatu lukea lehdistä.
Keväällä tehty yhteisöverokannan laskeminen auttaa tyypillisesti yritysten tilannetta vain yhden prosentin luokkaa vuosiliikevaihdosta. Samalla valtio menettää verotuloja, mikä kompensoituu toivottavasti positiivisilla dynaamisilla vaikutuksilla talouteen.
Tähän asti esitettyihin toimenpiteisiin nähden moninverroin suurempi vaikutus yritysten käyttötalouteen saadaan joustamalla arvonlisäverojen maksamisessa. Arvonlisäverotus tuottaa yhteiskunnalle noin 17 miljardia euroa vuodessa. Yhden kuukauden arvonlisäverot ovat näin ollen luokkaa 1,4 miljardia euroa.
Siirtämällä tämän suuruinen maksu vuoden päähän saadaan yritysten käyttöpääomatilanteeseen merkittävä piristysruiske. Yritykset jäävät tällöin velkaa valtiolle. Valtion nettovelka ei kuitenkaan kasva ja samalla valtio saa korkotuloja luokkaa 70 miljoonaa euroa. Kaikki siis voittavat. Hyödyt kohdentuvat suoraan yritysten toiminta- ja työllistämismahdollisuuksiin. Talouden rattaat alkavat pyöriä.
Julkaistu myös Kauppalehden Debatti-kirjoituksena 26.9.2013
perjantai 20. syyskuuta 2013
Pietari
Ensimmäinen matkani Pietariin. Laivalla Helsingistä ja takaisin.
Kaupnki oli ehostettu todella hienoksi. Eremitaasin yltäkylläisyys pisti haukkomaan henkeä. Nevski Prospekt oli kuin mikä tahansa eurooppalaisen suurkaupungin pääkauppakatu. Ruoka oli hyvää. Hotelli oli siisti. Positiivinen kokemus kaikin puolin.
Satamassa joutui kuitenkin vielä jonottamaan. Tullessa reilu tunti passijonossa ja lähtiessä olisi saanut jonottaa vieläkin kauemmin. Seurueemme keksi kuitenkin mennä satamaterminaalin ravintolan baariin kuluttamaan aikaa. Kun baarin kaikki kaksi olutta ja kaksi kuohuviinipullollista oli juotu, saimme luvan nauttia omia taskulämpöisiä kuohuviinejä. Tuulahdus Neuvostoliittoa.
Jäi mietityttämään valtava ero Venäjän maaseudun ja Pietarin keskustan välillä. Karjalassa olen aiemmin käynyt kahdesti. Siellä aika pysähtyi ainakin sata vuotta sitten. Vanhoilla suomalaisalueilla sodan jälkeen.
Venäjän rakenteet ovat pysyviä. Maaorjat, proletariaatti, maaseudun väki. Toisaalla tsaari, hovi, kommunistinen puolue, oligarkit, nykyinen hallinto.
Matkalla opimme suomalaisen yhteistyökumppanimme venäläisen juristin suusta maidemme bisnesstrategioiden eron. Suomessa luodaan työtä tekemällä arvoa liiketoimintaan. Venäjällä ostetaan (varastetaan?) liiketoiminta mahdollsimman halvalla. Tämä on hyvä ymmärtää.
Suomalainen 30 vuotta maassa bisnestä tehnyt kumppanimme sanoi, että kaikkien joka tapauksessa pettävän ja odottavan että itsekin petät. Hänen ovela strategia oli ollut rehellisyys.
Kaupnki oli ehostettu todella hienoksi. Eremitaasin yltäkylläisyys pisti haukkomaan henkeä. Nevski Prospekt oli kuin mikä tahansa eurooppalaisen suurkaupungin pääkauppakatu. Ruoka oli hyvää. Hotelli oli siisti. Positiivinen kokemus kaikin puolin.
Satamassa joutui kuitenkin vielä jonottamaan. Tullessa reilu tunti passijonossa ja lähtiessä olisi saanut jonottaa vieläkin kauemmin. Seurueemme keksi kuitenkin mennä satamaterminaalin ravintolan baariin kuluttamaan aikaa. Kun baarin kaikki kaksi olutta ja kaksi kuohuviinipullollista oli juotu, saimme luvan nauttia omia taskulämpöisiä kuohuviinejä. Tuulahdus Neuvostoliittoa.
Jäi mietityttämään valtava ero Venäjän maaseudun ja Pietarin keskustan välillä. Karjalassa olen aiemmin käynyt kahdesti. Siellä aika pysähtyi ainakin sata vuotta sitten. Vanhoilla suomalaisalueilla sodan jälkeen.
Venäjän rakenteet ovat pysyviä. Maaorjat, proletariaatti, maaseudun väki. Toisaalla tsaari, hovi, kommunistinen puolue, oligarkit, nykyinen hallinto.
Matkalla opimme suomalaisen yhteistyökumppanimme venäläisen juristin suusta maidemme bisnesstrategioiden eron. Suomessa luodaan työtä tekemällä arvoa liiketoimintaan. Venäjällä ostetaan (varastetaan?) liiketoiminta mahdollsimman halvalla. Tämä on hyvä ymmärtää.
Suomalainen 30 vuotta maassa bisnestä tehnyt kumppanimme sanoi, että kaikkien joka tapauksessa pettävän ja odottavan että itsekin petät. Hänen ovela strategia oli ollut rehellisyys.
 |
| Verikirkko oli upea |
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Uskomatonta ***kaa
Joudun ajamaan paljon autoa ja usein kuuntelen Yle Puheen kanavaa. Tänään kuulemani hätkähdytti. Vaimollekin heti soitin.
Kyse on Hoidossa-sarjasta.
Aluksi nelikymppinen Life Coach kertoi työstään. Apua oli tarjolla kaikenlaisiin elämän tilanteisiin.
Toimittaja kysyi emmekö enää osaa elää elämäämme ilman coachia. Ilmeisesti se tuottaa monille ongelmia.
Sitten pläjähti. Inspiratiivinen voimakenttäguru Matti Kuusela oli vuorossa.
Hoito perustuu ihmisen auran voimakenttien analyysiin. Päivätietoisuus luo jännetekenttiä. Oma tietoisuus saadaan hoidossa kehon sisään. Energiakenttiä rauhoitetaan pitämällä jaloista kiinni. Munuaisissa asuu paljon rakkautta ja lempeyttä. Pään ja jalkojen energiakentät sulkeutuvat hoidon päätteeksi. Hoitoääni pitää sisällään normaalista äänestä poiketen erityisen virityksen, kaikki kaistat ovat auki yhtä aikaa, mennään ikään kuin toiseen maailmaan ... siis HÄH.
Ei ole tietenkään hörhön vika, jos joku häneltä tällaista hoitoa tilaa. Hätkähdyttävää on, että joku tilaa.
Taidamme olla tänä päivänä aika hukassa.
Tiedekin tosin osoittaa, että plasebo-vaikutukset voivat ola todellisia. Jos johonkin uskomme, aktivoi se meissä prosesseja, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti, mutta myös positiivisesti.
Itseni on vaikea motivoitua asioista, jotka ovat selvästi pöljiä ja valheellisia. Haluan olla itselleni rehellinen.
Elämä kannattaa rakentaa joidenkin järjellisten asioiden varaan. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Ollaan oman elämämme aktiivisia toimijoita. Jaetaan aikamme viisaasti työn, vapaa-ajan ja levon kesken. Syödään monipuolisesti, mieluummin hieman liian vähän kuin paljon. Tunnistetaan luontaiset vahvuutemme ja käytetään niitä mahdollisimman paljon elämässämme. Ollaan luonnossa. Liikutaan sopivasti. Harrastetaan sopivasti ...
Nämä neuvot ovat ilmaisia.
Kyse on Hoidossa-sarjasta.
Aluksi nelikymppinen Life Coach kertoi työstään. Apua oli tarjolla kaikenlaisiin elämän tilanteisiin.
Toimittaja kysyi emmekö enää osaa elää elämäämme ilman coachia. Ilmeisesti se tuottaa monille ongelmia.
Sitten pläjähti. Inspiratiivinen voimakenttäguru Matti Kuusela oli vuorossa.
Hoito perustuu ihmisen auran voimakenttien analyysiin. Päivätietoisuus luo jännetekenttiä. Oma tietoisuus saadaan hoidossa kehon sisään. Energiakenttiä rauhoitetaan pitämällä jaloista kiinni. Munuaisissa asuu paljon rakkautta ja lempeyttä. Pään ja jalkojen energiakentät sulkeutuvat hoidon päätteeksi. Hoitoääni pitää sisällään normaalista äänestä poiketen erityisen virityksen, kaikki kaistat ovat auki yhtä aikaa, mennään ikään kuin toiseen maailmaan ... siis HÄH.
Ei ole tietenkään hörhön vika, jos joku häneltä tällaista hoitoa tilaa. Hätkähdyttävää on, että joku tilaa.
Taidamme olla tänä päivänä aika hukassa.
Tiedekin tosin osoittaa, että plasebo-vaikutukset voivat ola todellisia. Jos johonkin uskomme, aktivoi se meissä prosesseja, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti, mutta myös positiivisesti.
Itseni on vaikea motivoitua asioista, jotka ovat selvästi pöljiä ja valheellisia. Haluan olla itselleni rehellinen.
Elämä kannattaa rakentaa joidenkin järjellisten asioiden varaan. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Ollaan oman elämämme aktiivisia toimijoita. Jaetaan aikamme viisaasti työn, vapaa-ajan ja levon kesken. Syödään monipuolisesti, mieluummin hieman liian vähän kuin paljon. Tunnistetaan luontaiset vahvuutemme ja käytetään niitä mahdollisimman paljon elämässämme. Ollaan luonnossa. Liikutaan sopivasti. Harrastetaan sopivasti ...
Nämä neuvot ovat ilmaisia.
 |
| Luonto tekee hyvää |
Strategia, tuottavuus ja osaaminen ovat yhtä
Kokonaisuuden pilkkominen osiin, eli reduktionismi on mahdollistanut nykyaikaisen tieteen ja teknologian syntymisen eli perustan koko modernille länsimaiselle yhteiskunnalle. Äärimmilleen vietynä reduktionismi palastelee asiat niin pieniin osiin, että kokonaisuus hämärtyy.
Samankaltaisen tilanteen löydämme myös yrityksistä. Mitä suurempi yritys sitä pienempiin osiin työ on jaettu. Törmäämme strategioihin, joita kukaan ei toteuta. Tai edes tunne niiden sisältöä.
Törmäämme sektoriajatteluun. Osastot eivät keskustele keskenään. Törmäämme henkilöstön kouluttamiseen, joka ei perustu yrityksen strategiaan vaan johonkin muuhun. Törmäämme tuottavuusohjelmiin, jotka perustuvat juustohöylään, vaikutuksenaan kollektiivinen tyytymättömyyden kasvu eli vitutus.
Tuottavuus syntyy siitä, että tehdään oikeita asioita oikein. Strategia määrittelee oikeat asiat.
Oikein tekeminen varmistetaan koulutuksella.
Yritysjohdon tulee tuntea kokonaisuus, sen osat ja niiden väliset riippuvuudet. Jokaisen työntekijän on tiedettävä, mihin kokonaisuuteen oma työ liittyy. Laajinta osaamista edellyttää yrittäjyys.
Jo pienessäkin organsiaatiossa joudut yrittäjänä pohtimaan asioita, joihin et palkkatoimitusjohtajana törmää. Esimerkiksi rahoituksen riittävyys ja kassan merkityksen ymmärtäminen voivat olla tällainen osaamisalue.
Ainakin minulla aikanaan oli.
Yritysmaailma on nykyisin täynnä epäselviä käsitteitä ja oppeja. Niiden määrä lisäntyy kiihtyvää tahtia. Siltä ainakin tuntuu, kun käy selailemassa Akateemisessa kirjakaupassa uusia business-kirjoja.
Epäselvien käsitteiden kokonaisuutta ymmärtämätön, osin päällekkäinen käyttö johtaa vaikeuksiin. Hyvä johto ymmärtää yritystoiminnan perusasiat ja tekee ne mahdollisimman yksinkertaisesti. Ne ovat riittävän vaikeita joka tapauksessa.
Haasteellisinta on asioiden oivaltava kiteyttäminen. Menestys edellyttää lisäksi pitkäjänteisyyttä. Mutta missä menee määrätietoisuuden ja jääräpäisyyden ero?
Menestysstrategian luonti edellyttää myös hyvää onnea. Lopputulokseen voi vaikuttaa osallistavalla ja iteratiivisella strategiaprosessilla. Parhaat ideat tulevat pääsääntöisesti muualta kuin ylimmältä johdolta. Iteratiivisuus tarkoittaa jatkuvan parantamisen kehää. Muutetaan asioita tarpeen mukaan ei kalenteriin sidottuna.
Henkilöstön kehittämisen suuntaviivat ja tarvittavat osaamisprofiilit määrittyvät strategian mukaan. Työhyvinvointia ei synnytetä työhyvinvointikoulutuksilla, vaan hyvällä johtamisella ja hyvin
toimivalla työyhteisöllä. Osaaminen sekä vastuun ja vapauden oikea yksilöllinen suhde ovat menestyksen avaimia.
Tässä vielä oma kiteytykseni:
Strategia – määritellään oikeat asiat
Osaaminen – perustuu srategiaan, saadaan valmiudet tehdä oikeat asiat oiken
Tuottavuus – keskitytään ydintehtäviin, tehdään oikeat asiat oikein
Katso Leadership 2013 blogi ja ohjelma
Samankaltaisen tilanteen löydämme myös yrityksistä. Mitä suurempi yritys sitä pienempiin osiin työ on jaettu. Törmäämme strategioihin, joita kukaan ei toteuta. Tai edes tunne niiden sisältöä.
Törmäämme sektoriajatteluun. Osastot eivät keskustele keskenään. Törmäämme henkilöstön kouluttamiseen, joka ei perustu yrityksen strategiaan vaan johonkin muuhun. Törmäämme tuottavuusohjelmiin, jotka perustuvat juustohöylään, vaikutuksenaan kollektiivinen tyytymättömyyden kasvu eli vitutus.
Tuottavuus syntyy siitä, että tehdään oikeita asioita oikein. Strategia määrittelee oikeat asiat.
Oikein tekeminen varmistetaan koulutuksella.
Yritysjohdon tulee tuntea kokonaisuus, sen osat ja niiden väliset riippuvuudet. Jokaisen työntekijän on tiedettävä, mihin kokonaisuuteen oma työ liittyy. Laajinta osaamista edellyttää yrittäjyys.
Jo pienessäkin organsiaatiossa joudut yrittäjänä pohtimaan asioita, joihin et palkkatoimitusjohtajana törmää. Esimerkiksi rahoituksen riittävyys ja kassan merkityksen ymmärtäminen voivat olla tällainen osaamisalue.
Ainakin minulla aikanaan oli.
Yritysmaailma on nykyisin täynnä epäselviä käsitteitä ja oppeja. Niiden määrä lisäntyy kiihtyvää tahtia. Siltä ainakin tuntuu, kun käy selailemassa Akateemisessa kirjakaupassa uusia business-kirjoja.
Epäselvien käsitteiden kokonaisuutta ymmärtämätön, osin päällekkäinen käyttö johtaa vaikeuksiin. Hyvä johto ymmärtää yritystoiminnan perusasiat ja tekee ne mahdollisimman yksinkertaisesti. Ne ovat riittävän vaikeita joka tapauksessa.
Haasteellisinta on asioiden oivaltava kiteyttäminen. Menestys edellyttää lisäksi pitkäjänteisyyttä. Mutta missä menee määrätietoisuuden ja jääräpäisyyden ero?
Menestysstrategian luonti edellyttää myös hyvää onnea. Lopputulokseen voi vaikuttaa osallistavalla ja iteratiivisella strategiaprosessilla. Parhaat ideat tulevat pääsääntöisesti muualta kuin ylimmältä johdolta. Iteratiivisuus tarkoittaa jatkuvan parantamisen kehää. Muutetaan asioita tarpeen mukaan ei kalenteriin sidottuna.
Henkilöstön kehittämisen suuntaviivat ja tarvittavat osaamisprofiilit määrittyvät strategian mukaan. Työhyvinvointia ei synnytetä työhyvinvointikoulutuksilla, vaan hyvällä johtamisella ja hyvin
toimivalla työyhteisöllä. Osaaminen sekä vastuun ja vapauden oikea yksilöllinen suhde ovat menestyksen avaimia.
Tässä vielä oma kiteytykseni:
Strategia – määritellään oikeat asiat
Osaaminen – perustuu srategiaan, saadaan valmiudet tehdä oikeat asiat oiken
Tuottavuus – keskitytään ydintehtäviin, tehdään oikeat asiat oikein
Katso Leadership 2013 blogi ja ohjelma
perjantai 13. syyskuuta 2013
Menestyvä Keski-Suomi
Maakunnalla ei mielestäni voi olla strategiaa, koska kyse ei ole erillisestä aktiivisesta toimijasta.
Sen sijaan maakunnan kaikki toimijat voivat yhdessä tehdä ihmeitä halutessaan. Elinvoimainen, virkeä, avoin ja kansainvälinen Keski-Suomi on kaikkien yhteinen etu.
Keski-Suomen vahvuuksia ovat laaja-alainen osaaminen, miellyttävä asuinympäristö, ihmisen kokoinen maakunta.
Maakunnan veturiyritykset toimivat suuren paineen alla. Suomalaiset työpaikat eivät ole turvassa
muutenkaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen uudet työpaikat ovat syntyneet pääosin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tämä kehitys voimistuu entisestään jatkossa.
Kaiken perustana on uskallus tarttua toimeen, rakentaa uutta ja kiinnostavaa. Tarvitsemme avointa dialogia, raikkaita ajatuksia konsensuksen sijaan. Tarvitsemme runsaasti lisää yrittäjyyttä. Eri organisaatioiden johto- ja asiantuntijatehtävissä vielä tänään toimivat ihmiset ovat merkittävä yrittäjäpotentiaali. Voimme toimia uuden suomalaisen innovaatiojärjestelmän tienraivaajina. Järjestelmän, joka perustuu yrittäjyyteen, yksinkertaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Oikeastaan kyse ei ole järjestelmästä, vaan uudesta tavasta toimia yrittäjämäisesti. Tarvitsemme kansainvälisyyttä ja kansainvälistä liiketoimintasosaamista. Tarvitsemme uutta toimintakulttuuria uusien edelläkävijämarkinoiden luomiseksi.
Maailma on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Pienen maailman hyvä puoli on se, että olemme täällä yhtä keskellä kuin kuka tahansa. Menestyksen synnyttäminen on omissa käsissä.
Tässä vielä menestysteesini
• Uskallus
• Avoin dialogi
• Raikkaat ajatukset
• Runsaasti lisää yrittäjyyttä
• Mennään rohkeasti maailmalle
• Kansainvälinen liiketoimintasosaaminen
• Innovatiivinen toimintaympäristö
• Uudet edelläkävijämarkinat
• Laaja-alainen kansainvälisyys
• Pitkäjänteisyys
Mainitsin kansainvälisyyden kolmeen kertaan. Tarkoituksella.
Julkaistu myös:
Keski-Suomen Kauppakamari
Sen sijaan maakunnan kaikki toimijat voivat yhdessä tehdä ihmeitä halutessaan. Elinvoimainen, virkeä, avoin ja kansainvälinen Keski-Suomi on kaikkien yhteinen etu.
Keski-Suomen vahvuuksia ovat laaja-alainen osaaminen, miellyttävä asuinympäristö, ihmisen kokoinen maakunta.
Maakunnan veturiyritykset toimivat suuren paineen alla. Suomalaiset työpaikat eivät ole turvassa
muutenkaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen uudet työpaikat ovat syntyneet pääosin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tämä kehitys voimistuu entisestään jatkossa.
Kaiken perustana on uskallus tarttua toimeen, rakentaa uutta ja kiinnostavaa. Tarvitsemme avointa dialogia, raikkaita ajatuksia konsensuksen sijaan. Tarvitsemme runsaasti lisää yrittäjyyttä. Eri organisaatioiden johto- ja asiantuntijatehtävissä vielä tänään toimivat ihmiset ovat merkittävä yrittäjäpotentiaali. Voimme toimia uuden suomalaisen innovaatiojärjestelmän tienraivaajina. Järjestelmän, joka perustuu yrittäjyyteen, yksinkertaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Oikeastaan kyse ei ole järjestelmästä, vaan uudesta tavasta toimia yrittäjämäisesti. Tarvitsemme kansainvälisyyttä ja kansainvälistä liiketoimintasosaamista. Tarvitsemme uutta toimintakulttuuria uusien edelläkävijämarkinoiden luomiseksi.
Maailma on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Pienen maailman hyvä puoli on se, että olemme täällä yhtä keskellä kuin kuka tahansa. Menestyksen synnyttäminen on omissa käsissä.
Tässä vielä menestysteesini
• Uskallus
• Avoin dialogi
• Raikkaat ajatukset
• Runsaasti lisää yrittäjyyttä
• Mennään rohkeasti maailmalle
• Kansainvälinen liiketoimintasosaaminen
• Innovatiivinen toimintaympäristö
• Uudet edelläkävijämarkinat
• Laaja-alainen kansainvälisyys
• Pitkäjänteisyys
Mainitsin kansainvälisyyden kolmeen kertaan. Tarkoituksella.
Julkaistu myös:
Keski-Suomen Kauppakamari
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Inarijärven taimen
Aloitetaan kalastamalla kilon taimen. Mielellään Inarijärven rannalta. Muukin käy.
Fileerataan kala. Leikataan kullekin syöjälle sopivan kokoinen pala. Nahka tulee ehdottomasti jättää.
Lisukkeeksi tehdään vihannesvokkia ja jugurttikastiketta.
Vihannesvokkiin sopivat kesäkurpitsa, sipuli ja paprika. Leikataan reiluiksi paloiksi. Mausteeksi suolaa ja mustaa pippuria, jos on. Vokataan niin, että vihanneksiin jää vielä rakennetta ei siis mössöksi.
Turkinjugurtti (10%) sekoitetaan ruukullinen silputtuja korianterin lehtiä, hieman suolaa, sokeria ja limetin mehu.
Osaan voi sekottaa myös tuoretta puolukkamurskaa.
Paistetaan kalafileet ruskeiksi molemmilta puolilta mielellään voissa. Hieman suolaa.
Tehdään annokset valmiiksi lautaselle. Juomaksi vesi tai raikas ja kylmä valkoviini. Muutama tomaatin lohko ja persiljaa sivuun.
Jatkossa lisää: Villiruokablogi
Fileerataan kala. Leikataan kullekin syöjälle sopivan kokoinen pala. Nahka tulee ehdottomasti jättää.
Lisukkeeksi tehdään vihannesvokkia ja jugurttikastiketta.
Vihannesvokkiin sopivat kesäkurpitsa, sipuli ja paprika. Leikataan reiluiksi paloiksi. Mausteeksi suolaa ja mustaa pippuria, jos on. Vokataan niin, että vihanneksiin jää vielä rakennetta ei siis mössöksi.
Turkinjugurtti (10%) sekoitetaan ruukullinen silputtuja korianterin lehtiä, hieman suolaa, sokeria ja limetin mehu.
Osaan voi sekottaa myös tuoretta puolukkamurskaa.
Paistetaan kalafileet ruskeiksi molemmilta puolilta mielellään voissa. Hieman suolaa.
Tehdään annokset valmiiksi lautaselle. Juomaksi vesi tai raikas ja kylmä valkoviini. Muutama tomaatin lohko ja persiljaa sivuun.
Jatkossa lisää: Villiruokablogi
Miljardisäästöt
Nyt puhutaan miljardisäästöistä. Mitä ne konkreettisesti merkitsevät?
Organisaatioiden suurin kuluerä ovat henkilöstö, suoraan ja epäsuoraan. Asiaa ei aina tule ajateelleksi, mutta kaikkiin hankittuihin palveluihin ja fyysisiin suoritteisiin kätkeytyy myös jonkun tekemää työtä.
Kun organisaatiot säästävät, vähenee tehty työ jossakin.
Organsiaation kannalta säästöä syntyy myös eläkkeelle jääntien ansiosta. Yhteiskunnan on kuitenkin tällöin edelleen maksettava eläkkeet ja työ jää tekemättä.
Suomen hallituksen tavoitteena on saada aikaan miljardiluokan säästöt julkisella sektorilla. Se on hyvä tavoite. Todennäköiseti julkista sektoria on pystyttävä saneeraamaan vielä paljon enemmän.
Oletetaan, että keskimääräinen työvoimakustannus on 50 000 euroa vuodessa. Oletetaan edelleen, että 80% kaikista kuluista liittyy suoraan tai epäsuoraan henkilöstöön. Tällöin miljardin euron säästöt tarkoittavat 16 000 työpöaikan vähentymistä. Samalla vähenevät myös näiden ihmisten maksamat verot. Jos ihmiset lisäksi jäävät työttömäksi tai eläköityvät liian varhain, ei asia tunnu yhteiskunnallisesti järkevältä.
Mitä siis on tehtävä?
Julkisen sektorin on muokattava itsensä uudelleen palvelemaan kansalaisia tärkeissä asioissa. Julkisen sektorin tehtävät on määriteltävä uudelleen. Rakenteet on vankalla kädellä muokattava tukemaan järkevää toimintaa.
Osaajat on saatava työllistymään aitoihin, mielellään kainsainväliseen liiketoimintaan pohjaaviin työpaikkoihin, jolloin he tuottavat yhteiskunnalle uusia verotuloja. Koko yrittäjyyspotentiaalimme hyödyntäminen on kansallinen kysymys.
Tiedän, että tämä ei ole helppoa.
Pelkällä säästämisellä aiheutamme vain kurjistumisen kierteen.
Organisaatioiden suurin kuluerä ovat henkilöstö, suoraan ja epäsuoraan. Asiaa ei aina tule ajateelleksi, mutta kaikkiin hankittuihin palveluihin ja fyysisiin suoritteisiin kätkeytyy myös jonkun tekemää työtä.
Kun organisaatiot säästävät, vähenee tehty työ jossakin.
Organsiaation kannalta säästöä syntyy myös eläkkeelle jääntien ansiosta. Yhteiskunnan on kuitenkin tällöin edelleen maksettava eläkkeet ja työ jää tekemättä.
Suomen hallituksen tavoitteena on saada aikaan miljardiluokan säästöt julkisella sektorilla. Se on hyvä tavoite. Todennäköiseti julkista sektoria on pystyttävä saneeraamaan vielä paljon enemmän.
Oletetaan, että keskimääräinen työvoimakustannus on 50 000 euroa vuodessa. Oletetaan edelleen, että 80% kaikista kuluista liittyy suoraan tai epäsuoraan henkilöstöön. Tällöin miljardin euron säästöt tarkoittavat 16 000 työpöaikan vähentymistä. Samalla vähenevät myös näiden ihmisten maksamat verot. Jos ihmiset lisäksi jäävät työttömäksi tai eläköityvät liian varhain, ei asia tunnu yhteiskunnallisesti järkevältä.
Mitä siis on tehtävä?
Julkisen sektorin on muokattava itsensä uudelleen palvelemaan kansalaisia tärkeissä asioissa. Julkisen sektorin tehtävät on määriteltävä uudelleen. Rakenteet on vankalla kädellä muokattava tukemaan järkevää toimintaa.
Osaajat on saatava työllistymään aitoihin, mielellään kainsainväliseen liiketoimintaan pohjaaviin työpaikkoihin, jolloin he tuottavat yhteiskunnalle uusia verotuloja. Koko yrittäjyyspotentiaalimme hyödyntäminen on kansallinen kysymys.
Tiedän, että tämä ei ole helppoa.
Pelkällä säästämisellä aiheutamme vain kurjistumisen kierteen.
torstai 5. syyskuuta 2013
Pelottavaa
Pienenä oli pelottavaa nukkua mummolassa sängyssä, jonka yläpuolinen ikkuna oli kohden pimeää metsää. Enää en pelkää pimeää. En pelkää montaa muutakaan asiaa.
Pelottavimpia tuntemiani asioita on kiihkomielinen uskonnollisuus. Uskonnoille yhteinen piirre on alistuminen jollekin auktoriteetille, jonka oikeellisuutta ja oikeutusta ei kyseenalaisteta. Uskontomaisia piirteitä on myös erilaisissa joukkohysteriatilanteissa.
Uskonnot pitävät itseään totuuden lähteinä. Uskovaiset ajattelevat moraalilla olevan uskonnollinen pohja. Erilaisten uskonnollisten kirjoitusten sanotaan olevan peräisin jumalasta ja siten erehtymättömiä.
Minulle uskonnot edustavat pimeyttä, vaikka joillakin on lempeät kasvot.
Minulle valoa edustaa käsitys ihmisestä sosiaalisena, empatiaan kykenevänä ja hyväntahtoisena toimijana. Valoa edustaa niin ikään aito pyrkimys ymmärtää maailmaa, luontoa ja toisiamme. Ymmärrys karttuu tutkimalla, havannoimalla ja ajattelemalla. Totuudet ovat kulloinkin parhaita työhypoteeseja asiasta ja korvautuvat paremmilla tiedon karttuessa. Valistuksen aate on ollut perusta nykyiselle tieteelle.
Miten fundamentaali uskonnollisuus ja avoin parempaa huomista tiedon ja inhimillisyyden varaan rakentava maailmankuva sopivat yhteen? Eivät mitenkään ja se pelottaa minua. Pelko ei kuitenkaan saa jähmettää vaan sen pitää innostaa työhön hyvän puolesta.
Pelottavimpia tuntemiani asioita on kiihkomielinen uskonnollisuus. Uskonnoille yhteinen piirre on alistuminen jollekin auktoriteetille, jonka oikeellisuutta ja oikeutusta ei kyseenalaisteta. Uskontomaisia piirteitä on myös erilaisissa joukkohysteriatilanteissa.
Uskonnot pitävät itseään totuuden lähteinä. Uskovaiset ajattelevat moraalilla olevan uskonnollinen pohja. Erilaisten uskonnollisten kirjoitusten sanotaan olevan peräisin jumalasta ja siten erehtymättömiä.
Minulle uskonnot edustavat pimeyttä, vaikka joillakin on lempeät kasvot.
Minulle valoa edustaa käsitys ihmisestä sosiaalisena, empatiaan kykenevänä ja hyväntahtoisena toimijana. Valoa edustaa niin ikään aito pyrkimys ymmärtää maailmaa, luontoa ja toisiamme. Ymmärrys karttuu tutkimalla, havannoimalla ja ajattelemalla. Totuudet ovat kulloinkin parhaita työhypoteeseja asiasta ja korvautuvat paremmilla tiedon karttuessa. Valistuksen aate on ollut perusta nykyiselle tieteelle.
Miten fundamentaali uskonnollisuus ja avoin parempaa huomista tiedon ja inhimillisyyden varaan rakentava maailmankuva sopivat yhteen? Eivät mitenkään ja se pelottaa minua. Pelko ei kuitenkaan saa jähmettää vaan sen pitää innostaa työhön hyvän puolesta.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
DEC, Siemens ja Nokia
DEC eli Digital Equipment Corporation oli aikanaan mahtava firma. Heillä oli vahva asema minitietokoneissa. Pääjohtaja ei ollut kiinnostunut nousevasta PC-bisneksestä 1980-luvulla. Yritys hävisi pian maailman kartalta.
Siemens oli aikanaan ylivoimainen Telex-laitteissa. Samassa konsernissa oli kehitetty myös digitaalinen Telefax, jonka avulla saattoi lähettää kuvamuotoista tietoa. Japanilaiset tajusivat faxin mahdollisuudet ja kaupallistivat sen massamarkkinoille. Teknologiasta tuli johtava tiedon siirron tapa ennen nykyistä internetaikakautta. Siemens ei mahdollisuuksia nähnyt. Siellä kehitettiin vielä uuden sukupolven Telexejä, joita kukaan ei enää tarvinnut.
Siemensin strategiatehtävissä sain aikanaan telekommunikaatiopuolen ihmisten kritiikkiä niskaani.
Olin arvioinut heidän markkinaosuutensa olevan 10 %, kun itse sen sanoivat olevan yli 30%. Kollegani olivat tottuneet näkemään markkinat digitaalisten puhelinkeskusten näkökulmasta eivätkä olleet kiinnittäneet huomiota uusiin nouseviin markkina-alueisiin. Nokian tukiasemabisnestä ei pidetty minään. Enintään teknologiana, joka yksinkertaisuudessaan ei suuryhtiö Siemensiä kiinnostanut. Melko pian digitaaliset puhelinkeskukset hävisivät.
Nokia oli 90-luvulta alkaen ylivoimainen kännykkäbisneksessä. Tuotekehitys- ja tuotantokoneisto oli maailman paras. Simpukkapuhelimet eivät kuitenkaan kiinnostaneet. Taisi yritys kehitellä varhaisesa vaiheessa myös kosketusnäyttöä. Älypuhelinbisneksestä myöhästyttiin. Tällä viikolla Nokia möi aikanaan ylivertaisen bisneksensä Microsoftille alhaiseen hintaan.
Mikä tarinoita yhdistää?
Tuhon siemenet kylvetään silloin kun menee tosi hyvin ja organisaatio kasvaa suureksi. Varhaisemman vaiheen innovaattorit, uuden luojat joutuvat tällöin syrjään tai lähtevät itse. Tilalle tulee manageeraajia, matriisiorganisaatioita, byrokratiaa. Ylpistytään, menetetään uusiutumiskyky ja asiakastarpeiden ennakoiva ymmärrys.
Yritysten historia on täynnä vastaavia kertomuksia.
Siemens oli aikanaan ylivoimainen Telex-laitteissa. Samassa konsernissa oli kehitetty myös digitaalinen Telefax, jonka avulla saattoi lähettää kuvamuotoista tietoa. Japanilaiset tajusivat faxin mahdollisuudet ja kaupallistivat sen massamarkkinoille. Teknologiasta tuli johtava tiedon siirron tapa ennen nykyistä internetaikakautta. Siemens ei mahdollisuuksia nähnyt. Siellä kehitettiin vielä uuden sukupolven Telexejä, joita kukaan ei enää tarvinnut.
Siemensin strategiatehtävissä sain aikanaan telekommunikaatiopuolen ihmisten kritiikkiä niskaani.
Olin arvioinut heidän markkinaosuutensa olevan 10 %, kun itse sen sanoivat olevan yli 30%. Kollegani olivat tottuneet näkemään markkinat digitaalisten puhelinkeskusten näkökulmasta eivätkä olleet kiinnittäneet huomiota uusiin nouseviin markkina-alueisiin. Nokian tukiasemabisnestä ei pidetty minään. Enintään teknologiana, joka yksinkertaisuudessaan ei suuryhtiö Siemensiä kiinnostanut. Melko pian digitaaliset puhelinkeskukset hävisivät.
Nokia oli 90-luvulta alkaen ylivoimainen kännykkäbisneksessä. Tuotekehitys- ja tuotantokoneisto oli maailman paras. Simpukkapuhelimet eivät kuitenkaan kiinnostaneet. Taisi yritys kehitellä varhaisesa vaiheessa myös kosketusnäyttöä. Älypuhelinbisneksestä myöhästyttiin. Tällä viikolla Nokia möi aikanaan ylivertaisen bisneksensä Microsoftille alhaiseen hintaan.
Mikä tarinoita yhdistää?
Tuhon siemenet kylvetään silloin kun menee tosi hyvin ja organisaatio kasvaa suureksi. Varhaisemman vaiheen innovaattorit, uuden luojat joutuvat tällöin syrjään tai lähtevät itse. Tilalle tulee manageeraajia, matriisiorganisaatioita, byrokratiaa. Ylpistytään, menetetään uusiutumiskyky ja asiakastarpeiden ennakoiva ymmärrys.
Yritysten historia on täynnä vastaavia kertomuksia.
 |
| Olin vuonna 1992 mukana isännöimässä Siemensin uuden pääjohtajan Suomen vierailua |
maanantai 2. syyskuuta 2013
Budjetoikaa koulutus ja kehittäminen
Vaikeina aikoina säästetään kaikessa. Yritysten on pakko sopeuttaa kulurakenteensa vallitsevaan todellisuuteen. Tällöin helposti unohtuu, että tulevaa menestystä voi lopulta rakentaa vain henkilöstön osaamisen ja järkevän toiminnan varaan.
Tutkimus ja kehitystoimintaan käytetään Suomessa reilut 2 % bruttokansantuotteesta.
Yritykset ovat tottuneita budjetoimaan T&K-toimintaan tilanteensa ja toimialansa mukaisesti prosenteista kymmeniin prosentteihin liikevaihdosta.
Uudet tuotteet eivät auta, mikäli toiminnan laatu on huonoa ja osaaminen riittämätöntä.
Toiminnan ja osaamisen kehittämiseen tulee varata vuosittain vähintään saman verran rahaa kuin tuotekehitykseen. Monesti enemmän.
Koulutus ja kehittäminen ovat aina investointeja tulevaisuuteen.
Suuret yritykset ovat lakkauttaneet sisäisiä kehittämisyksiköitään. Työtä tehdään oman toimen ohella. Kehittämisen vaikuttavuus lähenee tällöin nollaa. Vaihtoehtokustannusten tarkastelussa asiat ovat vielä huonommin: tehoton kehittämistyö on pois varsinaisesta työstä, joka tällöin kärsii. Kehittämistyöhön pitää pystyä keskittymään. Sirpaleisissa työnkuvissa aika kuluu henkiseen asetteluaikaan. Kehittäminen on omaa ammattitaitoa vaativaa työtä. Mahtaako kaikilla oto-kehittäjillä tätä taitoa ja kokemusta olla?
Strategiat ilman kehittämistä jäävät toiveajatteluksi. Toiminnan kehittäminen ilman osaamisen kehittämistä on tehotonta. Henkilöstön kouluttaminen tulee siis kytkeä strategiaan ja toiminnan kehittämiseen.
Kokemus on osoittanut 20 – 30 – 50 –säännön usein pätevän. Puolet henkilöstön työajasta menee turhaan tekemiseen, 20 % organsiaation ydintehtäviin ja loput näitä tukevaan toimintaan. Viimevuosien kehitys, mm. sähköpostitulva ja tehottomat työtavat ovat tilannetta entisestään heikentäneet.
Toisaalta asiassa piilee valtava parantamispotentiaali. Tartutaan siihen.
Julkaistu myös Talouselämän Tebatti-kirjoituksena 23.8.2013
Tutkimus ja kehitystoimintaan käytetään Suomessa reilut 2 % bruttokansantuotteesta.
Yritykset ovat tottuneita budjetoimaan T&K-toimintaan tilanteensa ja toimialansa mukaisesti prosenteista kymmeniin prosentteihin liikevaihdosta.
Uudet tuotteet eivät auta, mikäli toiminnan laatu on huonoa ja osaaminen riittämätöntä.
Toiminnan ja osaamisen kehittämiseen tulee varata vuosittain vähintään saman verran rahaa kuin tuotekehitykseen. Monesti enemmän.
Koulutus ja kehittäminen ovat aina investointeja tulevaisuuteen.
Suuret yritykset ovat lakkauttaneet sisäisiä kehittämisyksiköitään. Työtä tehdään oman toimen ohella. Kehittämisen vaikuttavuus lähenee tällöin nollaa. Vaihtoehtokustannusten tarkastelussa asiat ovat vielä huonommin: tehoton kehittämistyö on pois varsinaisesta työstä, joka tällöin kärsii. Kehittämistyöhön pitää pystyä keskittymään. Sirpaleisissa työnkuvissa aika kuluu henkiseen asetteluaikaan. Kehittäminen on omaa ammattitaitoa vaativaa työtä. Mahtaako kaikilla oto-kehittäjillä tätä taitoa ja kokemusta olla?
Strategiat ilman kehittämistä jäävät toiveajatteluksi. Toiminnan kehittäminen ilman osaamisen kehittämistä on tehotonta. Henkilöstön kouluttaminen tulee siis kytkeä strategiaan ja toiminnan kehittämiseen.
Kokemus on osoittanut 20 – 30 – 50 –säännön usein pätevän. Puolet henkilöstön työajasta menee turhaan tekemiseen, 20 % organsiaation ydintehtäviin ja loput näitä tukevaan toimintaan. Viimevuosien kehitys, mm. sähköpostitulva ja tehottomat työtavat ovat tilannetta entisestään heikentäneet.
Toisaalta asiassa piilee valtava parantamispotentiaali. Tartutaan siihen.
Julkaistu myös Talouselämän Tebatti-kirjoituksena 23.8.2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)