Yrittäjäasenne ja liiketoimintataidot

Googlaamalla ”Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen” saa  48 200 osumaa. Erityisesti ammatti-korkeakoulut ovat kunnostautuneet sanaparin käytössä ylempien tutkintojen tarjonnassa. Yhdeksänkymmenen opintopisteen kokonaisuuden suorittamisen jälkeen saa oppiarvon Tradenomi (ylempi AMK) tai Master of Business Administration. Valmiudet luvataan toimimiseen yrityksen kehittämisprojektin johtajana, suunnittelu- ja johtotehtävissä sekä itsenäisenä, riittävät liiketoimintavalmiudet omaavana yrittäjänä. Hyvä, että koulutetaan. Yrittäjyys kantaa Suomea – jos menestys on kiinni ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnasta, ei meillä ole huolen häivää.

Googlaamalla ”Yrittäjäasenne ja liiketoimintataidot” ei saa ennen tämän jutun kirjoittamista

yhtään osumaa. Jes.

Meillä on Suomessa valtava yrittäjäasenteen ja liiketoimintataitojen vajaus.

Yrittäjyys on markkinamahdollisuuksien hyödyntämistä yritystoiminnan muodossa.Yrittäjäasennetta tarvitsevat muutkin kuin yrittäjät. Sitä tarvitsemme kaikki. Yrittäjäasenne tarkoittaa aktiivista suhtautumista elämäämme. Ollaan toimijoita eikä toiminnan kohteita.

Suurien organisaatioiden, olivatpa yrityksiä tai julkisia, tapana on muuttua instituutioiksi, asioiden ylläpitäjiksi. Jokaisen organsiaation menestys edellyttää myös uudistumiskykyä. Se taas edellyttää yrittäjäasennetta, halua ja kykyä luoda uutta ilman pelkoa.

Yrittäjäasenteen vahvistaminen kannattaa aloittaa itsestä. On asioita, joita voin elämässäni muuttaa. Minulla on lupa tehdä päätöksiä yksityiselämässä ja työpaikalla. Kyse ei aina ole suurista asioista, vaan viitseliäisyydestä: teen uusia asioita, teen uudella tavalla. En jää odottamaan, että joku muu toimii ensin. Tulevaisuudessa eniten harmittavat asiat, jotka aikanaan jäivät tekemättä.

Osaaminen perustuu tietohin, taitoihin, arvoihin, asenteisiin, kokemuksiin ja kontakteihin.

Myynti, tuotekehitys ja tuotanto-osaaminen ovat hyödyllisä taitoja. Liiketoimintataitoa on kyky nähdän näiden, ja monien muiden asioiden muodostama kokonaisuus, vuorovaikutussuhteet, ajalliset riippuvuudet ja saada osat synkkaamaan yhteen. Liiketoimintataidot ovat reviiriajattelun vastakohta.

Liiketoimintataitojen petraamisen voi aloittaa pienin askelin: vaadi koulutusta, opi jotain uutta ja erilaista, vaihda tehtäviä, tutustu naapuriosaston töihin ja ihmisiin, vaihda kokemuksia ja opi toisilta.

Liiketoimintataidot ilman yrittäjäasennetta ovat hyödyttömiä. Asiat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Tulevaisuus ei ole annettu, vaan rakennamme sitä työllämme. Yrittäjäasenne ilman liiketoimintataitoja johtaa sähläykseen.

Julkaistu myös Leadership 2013 tapahtuman blogina 

Yrittäjyys ja instituutiot

Yrittäjyys on markkinamahdollisuuksien hyödyntämistä yritystoiminnan muodossa. Yrittäjyyteen liittyy uuden luominen, ennakkoluulottomuus, rohkeus, kyky ottaa riskejä, tietoisuus onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuuksista ja seurauksista.

Instituutio tulee latinan kielestä ja tarkoittaa ”järjestelyä”. Instituutiot ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja mekanismeja. Ne muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä. Insitituutioihin liittyy sääntöjä ja olemassa olevan säilyttämistä. Ajan myötä instituutiotkin toki uudistuvat.

Yritykset ja julkiset organisaatiot ovat yksi instituutioiden laji.

Yhteiskunnassa tarvitsemme sopivassa suhteessa uuden luomista ja olemassa olevan säilyttämistä.

Suuret, vanhat ja vakiintuneet organsiaatiot ovat hyviä asioiden säilyttämisessä. Yrittäjävetoiset, pienet ja uudet organisaatiot ovat hyviä uuden luomisessa.

Organsiaatioiden toimintaperiaatteiden ja –kulttuurin näkökulmasta on osuvaa jakaa yhteiskunnan toimijat yrittäjävetoisiin ja institutionaalisiin.

Perinteinen jako yrityksiin ja julkiseen sektoriin kuvastaa huonosti vallitsevaa toiminnallista todellisuutta. Suurten instituutioiden edustajien on helpompaa tulla toimeen keskenään kuin yrittäjien kanssa. Kokemusmaailmat ovat kaukana toisistaan.

Suurissa yrityksissä törmää samanlaiseen byrokratiaan kuin valtion virastoissa tai ministeriöissä.

Päätösten tekeminen on vaikeaa ja hidasta. Todellisia vastuunkantajia on lähes mahdoton löytää. Selvityksiä tehdään enemmän kuin konkreettisia uudistuksia.

Vastaavasti yrittäjävetoisen yrityksen toimintaperiaatteita saattaa löytyä pienen kunnan tai viraston toiminnasta.

Uudistuminen edellyttää siis yrittäjyyttä ja asioiden vakiintunut hoitaminen instituutioita.

Hyvään tulokseen päästään, kun osataan nämä asiat tilannekohtaisesti eri organsiaatioissa yhdistellä.

Nokia menetti mahdollisuutensa kännykkäbisneksessä, kun ei kyennyt ajoissa uudistumaan.

Start up -yritys tarvitsee innostuksen ja luovuuden lisäksi järjestystä, johtamista ja prosesseja,

jotta kykenee kasvamaan.

Suomessa on suuri julkisen sektorin remontti edessä. Juustohöylällä, kuluja tasaisesti leikkaamalla saadaan aikaaan enemmän vahinkoa kuin hyötyjä. On mentävä toiminnan ytimiin: mitä palveluita ylipäätään tuotetaan ja miten ne tuotetaan. Uudistamistyö edellyttää sijan antamista yrittäjyydelle eri muodoissaan sekä yrittäjämäiselle otteelle laajasti yhteiskunnassa.

Julkaistu myös: Satakunnan kansa 12.10.2013 ja Keskisuomalainen 14.10.2013

Ryhdytään yrittämään

Kuvitellaan Suomi, jossa meillä on 200 000 ihmistä nykyistä enemmän töissä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä yrittäjinä, osakkaina ja työntekijöinä. Ajatelleen edelleen että joukossaon merkittävä joukko korkean osaamisen kansainvälistyviä yrityksiä.

Viimeaikoina suuret yritykset ovat ilmoittaneet rajuista irtisanomisista. Mukana seuraavat vähitellen myös julkiset organsiaatiot. Näitä työpaikkoja emme saa takaisin. Suuret organisaatiot eivät meitä kykyne entiseen malliin työllistämään. Järkevää on siis suunnata katse tulevaan.

Suomen tulevaisuus on riippuvainen pienten ja keskisuurten yritysten menestyksestä.

Nopeimmat kasvu- ja työllistämismahdollisuudet ovat jo pidempään toimineilla keskisuurilla yrityksillä, joilla on kansainvälisesti myyntikelpoisia tuotteita. Lisäksi monet elinkelpoiset yritykset tarvistevat jatkajia yrittäjien eläköitymisen takia. Tarvitsemme myös runsaasti aivan uusia yrityksiä ja yrittäjyyttä. Yrittäjyydestä kiinnostuneille mahdollisuuksia on paljon.

Palkkatyön loppuessa on ainutkertainen mahdollista saada elämälle uusi ja entistä mielekkäämpi suunta. Suurimmat esteet löytyvät oman pääkopan sisältä. Polulle kohti yrittäjyyttä  pääsee pohtimalla sitä, mikä osa omasta osaamisesta on edelleen hyödyllistä. Mitä asioita ei vielä ollenkaan hallitse ja mikä osaaminen on haitallista. Suuren organisaation päähän istuttama valheellinen varmuuden tunne ja väärän sorttinen ego johtavat epäonnistumiseen.

Meistä useimmista voi tulla hyviä yrittäjiä. Asiaa kannattaa aluksi pohtia ihmisten kanssa, jotka ovat polun palkkatöistä yrittäjyyteen jo kulkeneet. Myös koulutusta on saatavilla.

Kiireelliset ja tärkeät asiat

Missä järjestyksessä teemme työmme? Yksi tapa on tehdä asiat valmiiksi sitä mukaa, kun ne eteen tulevat. Toinen tapa on ajatella, että kiireelliset asiat ovat aina tärkeitä ja keskittyä niihin. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja.

Työtä kannattaa miettiä kahdesta eri näkökulmasta. On tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tehtäviä.

On kiireellisiä ja vähemmän kiireellisä tehtäviä. Tärkeys ja kiireellisyys ovat siis eri asioita.

Kiireellisiä ja tärkeitä työtehtäviä on asiakkaiden palvelu, reklamaatioon tai soittopyyntöön vastaaminen. Asiakkaiden suuntaan kannattaa toimia viipymättä. Aika hoitaa –periaate on vaarallinen. Laadun tuottaminen, toimitusten oikea-aikaisuuden varmistaminen ja asiakaslaskutus ovat selvästi myös asioita, jotka kannattaa tehdä ajallaan.

Asiantuntijatehtävissä saattaa suuri osa päivästä kulua erilaisissa palavereissa. Niiden aikataulutus on usein ulkoa ohjattua. Ovatko ne kaikki tärkeitä vai voiko jonkun jättää pois? Pitääkö sähköposteihin vastata heti vai riittääkö kerran-kaksi päivässä. Pitääkö päivän lehti lukea heti? Sähläävä pomo tai työkaverit saattavat luoda kiireen tuntua ympärilleen. Näitä kannatta pohtia, kun yrittää tunnistaa kiireelliset ja vähemmän tärkeät asiat. Onko kiire todellinen? Voiko asian tehdä myöhemmin? Voiko jättää tekemättä kokonaan?

Suuren virheen tekee, mikäli ei tunnista tärkeitä, vähemmän kiireellisiä asioita. Tähän ryhmään kuuluvat  suunnittelu- ja kehittämistyöt. Vaikka olisi vastuussa vain itselleen, kannattaa omaa työtään aika ajoin pohtia. Monessa tehtävässä joutuu pitämään itsensä ajan tasalla alansa ja maailman tapahtumista. Tärkeää on erottaa satunnainen häly oleellisista asioista. Jatkuva pörssikurssin seuraaminen on yhtä hyödyllistä kuin teeveen lumisateen katselu. Olleelliset asiat tulevat esiin, kun malttaa katsoa asioita hieman pidemmällä aikajänteellä. Lehtien kerääminen kasaan ja niiden silmäily viikottain tai jopa kuukausittain säästää suuresti aikaa. Samalla automaattisesti keskittyy oleellisiin asioihin. Tärkeät asiat pysyvät pinnalla aina pidempään.

Mikäli asiat eivät ole tärkeitä eivätkä kiireellisiä, voi ne jättää tekemättä. Entisellä kollegallani oli kaksi paperipinoa työpöydällään. Toisessa luki ”pitää hoitaa” ja toisessa ”aika hoitaa”. Ei yhtään hullu periaate, kunhan osaa laittaa paperit oikeaan pinoon. Tähän kategoriaan kuuluu myös Facebookin tai muiden työhön liittymättömien some-työkalujen päivitykset ja tsekkaukset.

Työpaikoilta löytyy myös lörpötteleviä työkavereita, jotka estävät oman työn tekemisen.

Näille on opittava sanomaan jämäkästi mutta kohteliaasti, että ei pysty juuri nyt keskusteluun keskittymään, koska on kiireellisiä ja tärkeitä työasioita hoidettavana.

Ajatukset selkiytyvät unohtamalla työt ja menemällä vaikka luontoon.

Greenpeace ym.

On helppoa sympatiseerata nuoren suomalaisen meribiologinaisen tilannetta. Greenpeace on jälleen onnistunut saamaan itselleen maksimaalisen määrän julkisuutta. Tiedotusvälineet juoksevat mukana.

Ympäristönsuojelu on globaalisti tärkeä asia.

Mielikuvani Greenpeace-järjestöstä on kuitenkin ylimielinen, aina oikeassa oleva yhden totuuden kannattaja. Missä yhteyksissä olemme törmänneet heihin avoimen dialogin merkeissä?

Mikä erottaa greenpeace-tyyppisen porukan fundamentaaliterroristeista? Yhteistä heille on ehdoton suhtautuminen omaan totuuteen. Fundamentalisti on valmis surmaamaan itsensä asiansa puolesta. Greenpeacen aktivistit eivät vastaavaa tee. Uhrautumisvalmiutta kuitenkin löytyy. Näyttäviä fyysiseen toimintaan perustuvia tempauksia järjestetään. Miten eroavat uutiskuvat öljynporauslautassa roikkuvista aktivisteista terroristijärjestön aiheuttamaa tuhoa kuvaaviin uutiskuviin. Ne molemmat vaikuttavat meihin voimakkaasti, synnyttävät tunteita. Varsinainen ero ovat kuolleet.

Väkivaltaa käyttävät fundamentalistit on helppo tuomita. Heidän käytöksensä on meistä käsittämätöntä. Sympatia kohdistuu uhreihin.

Greenpeace-henkiset pyrkivät kohdistamaan sympatian aktivisteihinsa. Heidän kohtaloaan Barentsin-meren tempauksessa on helppo surkutella. Missä on keskustelu itse asiasta. Mitä hyötyjä ja riskejä arktisten alueiden öljynporaukseen sisältyy. Miten riskejä voidaan minimoida.

Kuvan avulla voi pohtia erilaisten toimijoiden suhdetta yhteen totuuteen ja väkivaltaan. Mihin itsesi sijoitat? Mihin sijoitat Greenpeacen? Vasemmalle, mutta kuinka alas?