Onnistunut kunta- ja sote-uudistus

Tammikuun alun kuntauudistusblogini jälkeen ajattelin jo jättäväni asiasta kirjoittamisen.

Tuntuu, että itsekseen varjonyrkkeilee. Toisaalta omaksi huviksi näitä myös kirjoittelen.

Nyt pääsi hallitus ja oppositio yhdessä positiivisesti yllättämään. Vihdoin ruvettiin etenemään järjellisessä järjestyksessä.

Väitteeni on johdonmukaisesti ollut, että rakenne seuraa toimintaa. Nyt on tehty linjauksia

sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseksi ja jätetty kuntarakenneasiat taustalle.

Moni asia voi vielä mennä tästä eteenkin päin pieleen. Monet keskeiset kysymykset ovat

vastauksia vailla.

Hyvällä tiellä kuitenkin ollaan, jos nyt kaavaillulla mallilla erikois- ja perusterveydenhoidon rajat saadaan kaadettua, rahoitus saadaan yksikanavaiseksi, kokonaisuutta ohjataan tehokkaasti ja  palveluiden tuotantomarkkinat saadaan toimiviksi. Yksityiselle palvelutuotannolle on annettava reilu toimintamahdollisuus.

Positiivisia faktoja ovat, että osaavaa henkilöstöä alalla on riittävästi ja tuottavuuden kasvattamispotentiaali on valtava, kun työtavat ja prosessit pistetään kuntoon.

Yhtä asiaa olen monta kertaa ihmetellyt. Mitä tekemistä hyvällä terveydenhoidolla ja kuntademokratialla on toistensa kanssa? Kansalaisten kannalta on tärkeää, että palvelut toimivat. Paikallinen sote-politikointi ei tätä ensisijaista tavoitetta edesauta. 

Populismia ja viisautta - yleistyksiä ja kiteytyksiä

Jos maapalloa katselee etäältä, näyttää se siniseltä pisteeltä. Kuusta katsottuna näkyy myös vaaleita alueita. Ne ovat pilviä. Myös mannerten ääriviivat, aavikot ja metsäiset alueet näkyvät. Maan pinnalla huomaamme täällä olevan kasveja, eläimiä, metsiä, peltoja, teitä ja rakennuksia sekä ihmisiä.

Saturnuksessa asuva populisti sanoisi tietävänsä, että maapallo on sininen piste taivaalla. Ei muuta. Samoin populistit voivat sanoa, että joku asia on yksinomaan hyvä tai huono. Sävyjä ei tarvita. Ehdottoman varmuuden tuo vain täydellinen tietämättömyys. Populisteja löytyy kaikilta elämänalueilta.

Kun rupeaa tutkimaan maapalloa, tulee vastaan äärimmäisen paljon erilaisia asioita.

Geologi saa tietoja maaperän koostumuksesta ja mineraaleista. Biologi huomaa maapolla olevan miljoonia eliölajeja, jotka kaikki ovat syntyneet yhteisesä alkumuodosta. Sosiologi oppii ymmärtämään ihmisyhteisöjen toimintaa. Taloustieteilijä yrittää selittää ihmisten rationaalista tai epärationaalista käytöstä. Uskontotieteilijä pohtii ihmisten keksimiä uskontoja ja uskonnollista käytöstä.

Jos edellisistä kuka tahansa toteaisi työnsä tuloksena maapallon olevan sininen piste taivaalla, ei se suurta kunnioitusta herättäisi. Enemmänkin epäilyjä sanojan täyspäisyydestä.

Toisaalta jos joku keräisi kaiken tutkimustiedon yhteen ja sanoisi siitä löytyvän kaiken tarpeellisen tiedon maapallon ja sen asukkaiden ymmärtämiseksi, olisi tulos sellaisenaan hyödytön. Miksi? 
Koska kukaan ei pysty sellaista tietomäärää hahmottamaan saati sisäistämään. Tarvitaan asioiden jäsentämistä ja kiteytystä eri tasoilla. Korvataan lause ”Maapallo on sininen piste taivaalla” lauseella ”Planeetta maalla on 10 miljoona eliölajia”. Kumpi kertoo enemmän?

Populisti tekee mielestään varmat johtopäätökset olemattomilla tiedoilla. Asioihin perehtyvä saa valtavasti tietoa, josta on vaikeaa tunnistaa oleelliset asiat. Kokemuksen kautta ne oppii näkemään.
Viisas osaa ne kiteyttää.

Sininen piste Saturnuksen renkaiden yläpuolella on maapallo

Hyvä tuntuma työhön

Rupesin harjoittelemaan kalan fileeraamista nuorena. Ensimmäiset yritykset eivät tuottaneet ruokahalua herättäviä tuloksia. Veitsen asento oli väärä. Ei osannut pitää kalaa oikein kiinni.

Ei osannut mitoittaa voimaa oikein, veitsi ei juossut selkäruodossa kiinni vaan ohjautui ylös tai tökkäsi kiinni. Veitsi ei ollut edes kunnon terässä. Tarvittiin satoja kaloja, ahvenia, siikoja, kuhia, haukia, taimenia, kunnes työhön rupesi samaan otetta, oikeaa tuntumaa. Olen jatkanut harjoittelua nyt jo kymmeniä vuosia ja edelleen tulee joskus huteja.

Telkkarissa huomasin viikonloppuna kuinka kirurgeille opetetaan leikkaamista jonkinlaisen simulaattorin avulla. Puhuttiin kudostuntumasta. Kuvittelen ymmärtäväni, mistä on kyse.

Hyvä tuntuma työhön tulee harjoittelun ja kokemuksen kautta. Sitä ei saa, jos liian usein vaihtaa työtään. Tuntuma syntyy työn sisällön, työmenetelmien sekä oikean ajallisen ja määrällisen mitoituksen kautta.

Otetaan esimerkiksi johtaminen. Tarvitaan itsetuntemusta, ihmissuhdetaitoja sekä asiaosaamista. 

On hallittava strategiaan, päivittäiseen johtamiseen ja kehittämiseen liittyvät työtavat. On lisäksi kyettävä ymmärtämään, kuinka nopeasti tai hitaasti asiat suhteessa tekemiseen tapahtuvat sekä kuinka monia asioita pystyy ylipäätään hallitsemaan. Tarvitaan yrityksiä, erehdyksiä ja runsaasti aikaa.

Toisena esimerkkinä kasvuyritykset. Niiden ympärille on viime vuosina syntynyt paljon positiivista aktiviteettia. Sitä Suomessa myös kipeästi tarvitsemme. Genressä näyttävät viihtyvän erityisen hyvin aktiiviset, ulospäin suuntautuneet ja sosiaaliset ihmiset. Ovatko he niitä, joilla on hyvä tuntuma yrittäjyyteen? Tuttava vertasi tämän päivän kasvuyritysaktivistejä 80-luvun juppeihin. Pelkällä pöhinällä ei pärjätä. Hyvä tuntuma kasvuyrittäjyyteen edellyttää liikeidean sisäistämistä ja jatkuvaa kehittämistä, osaavaa tiimiä ja tukijoukkoja, riittävää rahoitusta ja määrätietoista kasvuhalua. Lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä toimintaa, oppimista virheistä ja onnistumisista.

Se oikea strategiaprosessi

Mitä kuva esittää? Siinä on Googlen strategiaprosessi -kuvahaun tuloksia. Niitä riittää sivukaupalla.

Matematiikassa on yksiselitteisä määritelmiä asioille: kolmion kulmien summa on tasan

180 astetta euklidisessa avaruudessa, aina. Toisen asteen yhtälöllä on realilukujen joukossa nollasta kahteen ratkaisua. Luonnollinen luku e potenssiin imaginaariluku i kertaa pii on miinus yksi (ihmeellinen kaava, uskokaa tai älkää). Luonnontieteissä fysiikasta kemiaan ja biologiaan löytyy matematiikan tapaan yksiselitteisesti määriteltyjä käsitteitä.

Ihmistieteisiin tultaessa käsitteet hämärtyvät ja niiden sekamelska kasvaa. Eri alojen on jopa mahdotonta keskustella keskenään, koska kukin on keksinyt samaa pohjimmiltaan tarkoittaville asioille omat sanat.

Strategialla on lukematon joukko määritelmiä. Kaikki ne liittyvät kuitenkin keinoihin jonkun päämäärän saavuttamiseen. Strategiaprosessi voidaan määritellä toimenpiteiksi, joilla strategia luodaan ja toteutetaan. Käytännössä on useita vaihtoehtoisia teitä edetä, joten annetaan kullekin ”strategiaprosessille” oman arvonsa.

Parhaat asiat ovat yksinkertaisia, tavallaan kauniita. Vaikeinta on juuri yksinkertaisuuden saavuttaminen.

Miten tätä voi soveltaa strategiakirjallisuuteen? Ota kirja käteen ja silmäile se nopeasti, alle minuutissa läpi. Mitä näit? Tekstiä, kuvia, taulukoita, todennäköisesti kaikkia näitä. Jos kuvat ja taulukot olivat monimutkaisen näköisiä, hylkää kirja! Monimutkaisuus johtuu siitä, että kirjoittajat ovat koettaneet kovasti jäsentää omaa ajatteluaan, mutta työ on jäänyt kesken. Suhtaudu myös varauksella kirjaan, jonka nimi viittaa vanhan asian uuteen paketointiin jollain monimutkaisella ja hämäräksi jäävällä tavalla.

Osallistava ja tarkentuva strategiaprosessi

Aikanaan puhuttiin pitkän tähtäimen suunnitelusta. Jossain vaiheessa innostuttiin strategisesta suunnittelusta, porfolioista, strategisesta johtamisesta ja toimeenpanosta, tasapainotetuista mittareista, ketteryydestä ja ties mistä.

Maailma on tänään kytkeytyneempi, nopealiikkeisempi, arvaamattomampi ja  pienempi kuin koskaan.

Yksittäisen yrityksen kannalta maailman meno on vaikeasti ennakoitavaa, turbulenttia ja

pohjimmiltaan kaoottista. Talebin Mustia Joutsenia on olemassa. Tilanteet vaihtelevat. Joskus näyttää siltä, että asioita voi ennakoida kuukausia tai vuosia eteen päin. Viime päivien Ukraina-kriisissä ei ennustettavuutta ole ollut tuntiakaan. Skenaariota voi tehdä, mutta ne saattavat olla myös täysin hyödyttömiä ja harjaan johtavia – kaikki. Drucker totesi aikanaan tulevaisuuden rakentamisen olevan paras keino sitä ennustaa

Henkilöstö tietää yrityksen asiakkaista, tuotteista, palveluista, toiminnasta, arjesta, uusista ideoista,  vahvuuksista ja heikkouksista enemmän kuin johto. Hyvä johto tämän tiedostaa. Huono johto ei sitä tee tai asiasta välitä.

Strategia on päätösten tekemistä siitä, mihin keskitytään, mihin ei keskitytä ja millä toimenpiteillä tavoitteet saavutetaan. Strategian laatiminen edellyttää ymmärryksen hankkimista ympäristöstä ja omasta toiminnasta. Kun samalla ottaa huomioon maailman ennakoimattomuuden ja henkilöstön tietämyksen ja osaamisen, päädytään väistämättä osallistavaan ja tarkentuvaan strategiaprosessiin.

Otetaan henkilöstö, miksei ulkopuolisetkin soveltuvin osin, pohtimaan strategiaan liittyviä kysymyksiä. Tehdään strategiatyötä tilanteen ja tarpeen mukaan. Unohdetaan kiinteät syklit kuten vuosi tai kvarttaali. Pidetään kuitenkin mielessä, että tuloksia saavutetaan ainoastaan pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä. Siinäpä se: miten yhdistää määrätietoisuus ja tilanneherkkyys.