Keski-Suomen menestystä pohditaan Jyväskylässä 17.9 saman nimisessä maksuttomassa seminaarissa.
Järjestäjinä ovat Keski-Suomen Kauppakamari, Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulu ja Strategiklubi.
Alustan itsekin ja johdattelen keskustelua.
Mukaan vaan!
Tarkemmat tiedot täältä
torstai 15. elokuuta 2013
Tuottavat 50 - 60 vuotiaat
Viime vuosien tutkimukset ovat kumonneet käsityksen työn tuottavuuden käänteisestä
U-käyrästä. Se päti aikanaan, kun työ oli fyysistä. Nykyään tuottavuus kasvaa iän mukana.
Yli 40 vuotiaana olet tuottavampi kun alle 40 vuotiaana. Tuottavuus pysyy korkealla tasolla vielä 60 vuotiaanakin.
Alle 40 vuotiaat saattavat vaikuttaa dynaamisilta, mutta kokemattomuus johtaa välillä sähläämiseen.
Saksalaistutkimuksen mukaan yritys menestyy todennäköisemmin, mitä vanhempia sen työntekijät ovat, koska kokeneet työntekijät tekevät nuoria vähemmän virheitä.
Parhaimmillamme olemme 50 – 60 vuotiaina.
Työkokemuksen lisäksi sosiaaliset taitomme ovat tässä iässä paremmat kuin nuorempana. Tulee mieleen vanha sanonta, jonka mukaan nuoria miehiä tarvitaan sytyttämään sotia ja vanhoja niitä lopettamaan.
Sosiaalisten taitojen merkitys on yhä suurempi nykyajan työelämässä. Lisäbonusta saamme tässä iässä myös työhön sitoutumisen ja korkean motivaation kautta.
Mitä tästä seuraa?
Kouluta itseäsi koko ikäsi. Koulutus on vaikuttavinta, silloin kun meillä on valmiudet sisäistää saamamme uusi tieto. Sisäistäminen edellyttää kokemusta. Sen kautta pystymme arvioimaan tiedon käyttökelpoisuuden ja soveltamisen käytännön työhön.
Hyvässä työyhteisössä yhdistellään kokemusta ja nuoruuden intoa viisaasti. Hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun eri ikäiset ihmiset laitetaan tekemään töitä yhdessä. Hyvä työyhteisö antaa ihmisille lisäksi sopivassa suhteessa vapautta, vastuuta ja valtaa.
Jos olet väsynyt työhösi 60-vuotiaana, on ongelmana todennäköisesti työyhteisö, et sinä.
Töiden huono organisointi, kelvoton johtaminen, vallan ja vastuun epäsuhta masentavat kenet tahansa.
Lopetetaan ikäsyrjintä heti. Se on meille kaikille vahingollista.
Nautitaan työstämme ja elämästämme. Nykyään meillä on molempiin paljon edeltäjiämme enemmän aikaa.
Julkaistu myös Kauppalehdessä 15.8.2013.
U-käyrästä. Se päti aikanaan, kun työ oli fyysistä. Nykyään tuottavuus kasvaa iän mukana.
Yli 40 vuotiaana olet tuottavampi kun alle 40 vuotiaana. Tuottavuus pysyy korkealla tasolla vielä 60 vuotiaanakin.
Alle 40 vuotiaat saattavat vaikuttaa dynaamisilta, mutta kokemattomuus johtaa välillä sähläämiseen.
Saksalaistutkimuksen mukaan yritys menestyy todennäköisemmin, mitä vanhempia sen työntekijät ovat, koska kokeneet työntekijät tekevät nuoria vähemmän virheitä.
Parhaimmillamme olemme 50 – 60 vuotiaina.
Työkokemuksen lisäksi sosiaaliset taitomme ovat tässä iässä paremmat kuin nuorempana. Tulee mieleen vanha sanonta, jonka mukaan nuoria miehiä tarvitaan sytyttämään sotia ja vanhoja niitä lopettamaan.
Sosiaalisten taitojen merkitys on yhä suurempi nykyajan työelämässä. Lisäbonusta saamme tässä iässä myös työhön sitoutumisen ja korkean motivaation kautta.
Mitä tästä seuraa?
Kouluta itseäsi koko ikäsi. Koulutus on vaikuttavinta, silloin kun meillä on valmiudet sisäistää saamamme uusi tieto. Sisäistäminen edellyttää kokemusta. Sen kautta pystymme arvioimaan tiedon käyttökelpoisuuden ja soveltamisen käytännön työhön.
Hyvässä työyhteisössä yhdistellään kokemusta ja nuoruuden intoa viisaasti. Hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun eri ikäiset ihmiset laitetaan tekemään töitä yhdessä. Hyvä työyhteisö antaa ihmisille lisäksi sopivassa suhteessa vapautta, vastuuta ja valtaa.
Jos olet väsynyt työhösi 60-vuotiaana, on ongelmana todennäköisesti työyhteisö, et sinä.
Töiden huono organisointi, kelvoton johtaminen, vallan ja vastuun epäsuhta masentavat kenet tahansa.
Lopetetaan ikäsyrjintä heti. Se on meille kaikille vahingollista.
Nautitaan työstämme ja elämästämme. Nykyään meillä on molempiin paljon edeltäjiämme enemmän aikaa.
Julkaistu myös Kauppalehdessä 15.8.2013.
maanantai 12. elokuuta 2013
Rytminvaihdos nyrkit savessa
Ei käy kateeksi poliitikkoja. SDP:n gallupkannatus on laskenut ennätyksellisen alas.
Jutta Urpilainen on vuoden varrella luvannut tehdä vielä enemmän, pystyvänsä parempaan.
Hän on luvannut rytminvaihdoksen ja kierrättänyt ministereitä. Nyrkit on luvattu laittaa syvälle saveen.
Tulin aikanaan kriisiytyneen suuren projektin johtoon. Uuden esimieheni alkuevästykset olivat, että tehdään entistä enemmän työtä viikonloput mukaan lukien ja perutaan lomia. En häntä totellut. Ajattelin, että alussa on pakko luoda tilanteesta mahdollisimman realistinen kuva, jonka pohjalta sitten tehdään päätöksiä. Jututin vapaamuotoisesti suuren joukon projektin avainhenkilöitä. Saksalaiset olivat positiivisesti yllättyneitä. Keskustelujen pohjalta ymmärsin tilanteen ja samalla olin saanut rakennettua luottamusta ihmisiin. Olin osoittanut arvostavani heitä ja heidän kokemuksiaan.
Kun kriisi on päällä, ei kannata panikoida vaan rauhoittua ja miettiä missä mennään ja mitä tehdään. Kriisin hoito edellyttään oikean suuntaisia ja määrätietoisia toimia. Nopeutta myös. Tosiasiat on pystyttävä kohtaamaan. Hosua ei saa. Ihmiset on saatava mukaan työhön koko tarmollaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Urpilaisen lisäksi tuumauksen paikka on muillakin hallituspuolueilla. Miksei myös oppositiolla ja työmarkkinaosapuolilla. Kuka kaivaa esiin yhteisen tahtotilan tehdä oikeita ja riittävän vaikuttavia asioita Suomessa? Päämäärät lienevät selviä: hyvä Suomi elää, yrittää. Suomi, jossa lähimmäisistä pidetään huolta.
Keinovalikoimaan pitää kuulua yritysten toimintaedellytysten merkittävä parantaminen, koko suomalaisen yrittäjyyspotentiaalin hyödyntäminen, uusien aitojen yritystyöpaikkojen luominen, tehottomien rakenteiden purkaminen, julkisen sektorin kokonaisuudistus ... maltillinen työmarkkinaratkaisu tuntuu tässä tilanteessa itsestään selvyydeltä.
Jutta Urpilainen on vuoden varrella luvannut tehdä vielä enemmän, pystyvänsä parempaan.
Hän on luvannut rytminvaihdoksen ja kierrättänyt ministereitä. Nyrkit on luvattu laittaa syvälle saveen.
Tulin aikanaan kriisiytyneen suuren projektin johtoon. Uuden esimieheni alkuevästykset olivat, että tehdään entistä enemmän työtä viikonloput mukaan lukien ja perutaan lomia. En häntä totellut. Ajattelin, että alussa on pakko luoda tilanteesta mahdollisimman realistinen kuva, jonka pohjalta sitten tehdään päätöksiä. Jututin vapaamuotoisesti suuren joukon projektin avainhenkilöitä. Saksalaiset olivat positiivisesti yllättyneitä. Keskustelujen pohjalta ymmärsin tilanteen ja samalla olin saanut rakennettua luottamusta ihmisiin. Olin osoittanut arvostavani heitä ja heidän kokemuksiaan.
Kun kriisi on päällä, ei kannata panikoida vaan rauhoittua ja miettiä missä mennään ja mitä tehdään. Kriisin hoito edellyttään oikean suuntaisia ja määrätietoisia toimia. Nopeutta myös. Tosiasiat on pystyttävä kohtaamaan. Hosua ei saa. Ihmiset on saatava mukaan työhön koko tarmollaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Urpilaisen lisäksi tuumauksen paikka on muillakin hallituspuolueilla. Miksei myös oppositiolla ja työmarkkinaosapuolilla. Kuka kaivaa esiin yhteisen tahtotilan tehdä oikeita ja riittävän vaikuttavia asioita Suomessa? Päämäärät lienevät selviä: hyvä Suomi elää, yrittää. Suomi, jossa lähimmäisistä pidetään huolta.
Keinovalikoimaan pitää kuulua yritysten toimintaedellytysten merkittävä parantaminen, koko suomalaisen yrittäjyyspotentiaalin hyödyntäminen, uusien aitojen yritystyöpaikkojen luominen, tehottomien rakenteiden purkaminen, julkisen sektorin kokonaisuudistus ... maltillinen työmarkkinaratkaisu tuntuu tässä tilanteessa itsestään selvyydeltä.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Uutta vauhtia Suomeen
Pääministeri Katainen hakee tiedekekus Heurekan seminaarissa 26. elokuuta uutta potkua talouspolitiikkaan.
Suomen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kilpailukykymme on rapautunut. Julkinen hallintomme on ylimitoitettu. Taloutemme on yhä enemmän PK-yritysvetoinen, mutta yritysten rahoituksen saatavuus jumittaa.
Esiteyt lääkkeet ovat tuttuja.
Kustannuskilpailukykyä halutaan parantaa maltillisilla palkkaratkaisuilla.
Viime päivinä on käyty keskustelua elvytyksestä. Onko varaa vähän, hiukan vai ei yhtään?
Valtion tase halutaan laittaa entistä parempaan käyttöäön myymällä omaisuutta ja sijoittamalla rahat pääomarahastoon ja sitä kautta yritystoiminnan rahoittamiseen.
Muita ehdotuksia ovat olleet mm. työurien pidentäminen, vihreään talouteen satsaaminen, kotimaisen uusiutuvan energian suosiminen sekä uusien työntekijöiden palkkaustuki.
Jotta tuloksia saadaan, täytyy toimenpiteiden olla oikean suuntaisia, vaikuttavia ja toteutettavia.
Tarvitsemme muutosvalmiutta koko yhteiskunnassa. Vanhasta ei ole varaa pitää kiinni.
Saksa oli Euroopan ”sairas mies” 1990-luvun lopulla. Kun hätä oli suuri, löytyi myös vaikuttavia lääkkeitä. Yleissitoviin työehtosopimuksiin saatiin avauspykälä. Koulutusta hyödynnetään irtisanomisten ja lomautusten välttämiseen. Oppisopimuskoulutus on perinteisesti ollut arvossa.
Luulisi vastaavien toimenpiteiden olevan mahdollisia pienessä Suomessa, kun näyttävät toimivat
15 kertaa suuremmassa Saksassa.
Tässä vielä muutamia toimenpiteitä.
PK-yritykset tarvitsevat selviytymiseensä ja kasvuunsa lisää rahoitusta. Käyttöpääomatilannetta voidaan nopeasti helpottaa SuomiAreenan blogissa 19.7.2013 esittämälläni ALV-lainalla. Oman pääoman tilannetta voidaan merkittävästi korjata perustamalla jo mainittu miljardiluokan rahasto.
Tuetaan voimallisesti yrityksiä, jotka ovat valmiit investoimaan koulutukseen irtisanomisten ja lomautusten välttämiseksi Saksan Kurzzeit-mallin mukaisesti.
Muokataan julkisten hankintojen kriteerejä entistä paremmin paikallista yritystoimintaa tukeviksi.
Pidemmällä aikavälillä Suomen menestystä voidaan edesauttaa julkisen hallinnon kokonaisuudistuksella, säädösviidakoiden perkaamisella sekä koko yhteiskunnan yrittäjyyttä hyödyntävällä otteella.
Tarvitsemme oleelliseen keskittyvän, kansalaisia aidosti palvelevan julkisen sektorin. Keskittymällä oleelliseen saadaan vähemmällä enemmän. Muutos lähtee liikkeelle arvioimalla aluksi julkisten ja yksityisten palveluiden roolitusta. Edetään palvelut edellä. Rakenteiden ja organsiaatioiden on sopeuduttava tuottamaan ne mahdollsimman tehokkaasti. Nykyiset kunta- ja sote-uudistukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten merkittäviä muutoksia ei pidä lähteä toteuttamaan.
Kustannuskilpailukyvyn lisäksi yritysten vientiä voidaan edesauttaa osaamisinvestoinneilla.
Suurten yritysten murrostilanteissa vapautuu osaamista, jota pitää hyödyntää sekä uuteen yrittäjyyteen että PK-yritysten palvelukseen.
Tarvitsemme lisää teollisia työpaikkoja. Palvelut seuraavat niitä. Ulosliputuksen sijaan ruvetaan uskomaan omaan tekemiseen. Otetaan Suomen uudelleen teollistaminen yhteiseksi asiaksi.
Katso Helsingin Sanomat
Suomen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kilpailukykymme on rapautunut. Julkinen hallintomme on ylimitoitettu. Taloutemme on yhä enemmän PK-yritysvetoinen, mutta yritysten rahoituksen saatavuus jumittaa.
Esiteyt lääkkeet ovat tuttuja.
Kustannuskilpailukykyä halutaan parantaa maltillisilla palkkaratkaisuilla.
Viime päivinä on käyty keskustelua elvytyksestä. Onko varaa vähän, hiukan vai ei yhtään?
Valtion tase halutaan laittaa entistä parempaan käyttöäön myymällä omaisuutta ja sijoittamalla rahat pääomarahastoon ja sitä kautta yritystoiminnan rahoittamiseen.
Muita ehdotuksia ovat olleet mm. työurien pidentäminen, vihreään talouteen satsaaminen, kotimaisen uusiutuvan energian suosiminen sekä uusien työntekijöiden palkkaustuki.
Jotta tuloksia saadaan, täytyy toimenpiteiden olla oikean suuntaisia, vaikuttavia ja toteutettavia.
Tarvitsemme muutosvalmiutta koko yhteiskunnassa. Vanhasta ei ole varaa pitää kiinni.
Saksa oli Euroopan ”sairas mies” 1990-luvun lopulla. Kun hätä oli suuri, löytyi myös vaikuttavia lääkkeitä. Yleissitoviin työehtosopimuksiin saatiin avauspykälä. Koulutusta hyödynnetään irtisanomisten ja lomautusten välttämiseen. Oppisopimuskoulutus on perinteisesti ollut arvossa.
Luulisi vastaavien toimenpiteiden olevan mahdollisia pienessä Suomessa, kun näyttävät toimivat
15 kertaa suuremmassa Saksassa.
Tässä vielä muutamia toimenpiteitä.
PK-yritykset tarvitsevat selviytymiseensä ja kasvuunsa lisää rahoitusta. Käyttöpääomatilannetta voidaan nopeasti helpottaa SuomiAreenan blogissa 19.7.2013 esittämälläni ALV-lainalla. Oman pääoman tilannetta voidaan merkittävästi korjata perustamalla jo mainittu miljardiluokan rahasto.
Tuetaan voimallisesti yrityksiä, jotka ovat valmiit investoimaan koulutukseen irtisanomisten ja lomautusten välttämiseksi Saksan Kurzzeit-mallin mukaisesti.
Muokataan julkisten hankintojen kriteerejä entistä paremmin paikallista yritystoimintaa tukeviksi.
Pidemmällä aikavälillä Suomen menestystä voidaan edesauttaa julkisen hallinnon kokonaisuudistuksella, säädösviidakoiden perkaamisella sekä koko yhteiskunnan yrittäjyyttä hyödyntävällä otteella.
Tarvitsemme oleelliseen keskittyvän, kansalaisia aidosti palvelevan julkisen sektorin. Keskittymällä oleelliseen saadaan vähemmällä enemmän. Muutos lähtee liikkeelle arvioimalla aluksi julkisten ja yksityisten palveluiden roolitusta. Edetään palvelut edellä. Rakenteiden ja organsiaatioiden on sopeuduttava tuottamaan ne mahdollsimman tehokkaasti. Nykyiset kunta- ja sote-uudistukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten merkittäviä muutoksia ei pidä lähteä toteuttamaan.
Kustannuskilpailukyvyn lisäksi yritysten vientiä voidaan edesauttaa osaamisinvestoinneilla.
Suurten yritysten murrostilanteissa vapautuu osaamista, jota pitää hyödyntää sekä uuteen yrittäjyyteen että PK-yritysten palvelukseen.
Tarvitsemme lisää teollisia työpaikkoja. Palvelut seuraavat niitä. Ulosliputuksen sijaan ruvetaan uskomaan omaan tekemiseen. Otetaan Suomen uudelleen teollistaminen yhteiseksi asiaksi.
 |
| Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2013 |
Katso Helsingin Sanomat
tiistai 6. elokuuta 2013
Yrittäjyyttä suuryrityksiin
Uusi liiketoiminta tukehtuu alkuunsa, mikäli sitä yritetään johtaa yrityksen vakiintuneiden liiketoimintojen malleilla. Yrityksen johdon kannattaa tiedostaa yrittäjyyden voima yrityksen uudistamistyössä.
Suuryritysten monet johtajat ovat tottuneet johtamaan numeroin. Pienet numerot eivät kiinnosta. Miksi tuhlata aikaa johonkin, joka ei tuota lähikvartaalien aikana. Liikevaihdon tulee olla satoja miljoonia ennen kuin kiinnostus herää.
Olen törmännyt tilanteisiin, jossa johto on päättänyt yleiskuluprosentin yhtenäisen tavoitetason kaikille liiketoiminnoille. Jos päätös otetaan tosissaan, orastavat lupaukset tapetaan eikä uusia helposti synny. Kellä on halua ja uskallusta edes uusia asioita esittää?
Uudet liiketoiminnat tarvitsevat eri toimintamallit kuin vanhat ja vakiintuneet. Tässä suuret yritykset voivat oppia pieniltä innovatiivisilta kasvuyrityksiltä.
Uusien yritysten rakentaminen on prosessi, joka alkaa ideoiden ja osaajien kohtaamisella jatkuen idean jalostamisella, yrityksen perustamisella, liiketoiminnan käynnistämisellä ja parhaassa tapauksessa tavoitellun kasvun toteutumisella.
Välttämättömiä uuden yrityksen menestyksen elementtejä ovat kasvun mahdollistava liikeidea, riittävä rahoitus, tarvittava osaaminen, kasvuhalu ja pitkäjänteinen toiminta.
Samankaltaiset toimintamallit ovat sovellettavissa myös suuriin yrityksiin. Halutessaan suuryrityksillä on jopa alkavia yrityksiä paremmat edellytykset uusien liiketoimintojen synnyttämiselle ja kasvattamiselle: osaavia ihmisiä löytyy, rahoitus ei ole pullonkaula, yritys on tottunut toimimaan pitkäjänteisesti, kansainvälinen organisaatio ja infrastruktuuri ovat jo olemassa. Tarvitaan kuitenkin uudenlaista ajattelua.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Entistä tasavertaisemmat partnerisuhteet suurten ja pienten yritysten välillä voivat olla hyvin hedelmällisiä. Uuden liiketoiminnan rakentaminen voidaan ulkoistaa myös tätä varten perustettavaan yritykseen.
Yrittäjyyteen liittyy epävarmuuksia ja riskejä, mutta myös onnistumisen palkitsevuus. Yrittäjä on aktiivinen, uutta rakentava toimija, jonka asennetta kuvaa hyvin Peter Druckerin lausahdus ”paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se”.
Kuljemme kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Suomen menestys riippuu jatkossa pitkälti siitä, kuinka hyvin koko yrittäjäpotentiaalimme pystymme hyödyntämään.
Muokattu Talouselämä-lehden jutusta huhtikuulta 2010
Suuryritysten monet johtajat ovat tottuneet johtamaan numeroin. Pienet numerot eivät kiinnosta. Miksi tuhlata aikaa johonkin, joka ei tuota lähikvartaalien aikana. Liikevaihdon tulee olla satoja miljoonia ennen kuin kiinnostus herää.
Olen törmännyt tilanteisiin, jossa johto on päättänyt yleiskuluprosentin yhtenäisen tavoitetason kaikille liiketoiminnoille. Jos päätös otetaan tosissaan, orastavat lupaukset tapetaan eikä uusia helposti synny. Kellä on halua ja uskallusta edes uusia asioita esittää?
Uudet liiketoiminnat tarvitsevat eri toimintamallit kuin vanhat ja vakiintuneet. Tässä suuret yritykset voivat oppia pieniltä innovatiivisilta kasvuyrityksiltä.
Uusien yritysten rakentaminen on prosessi, joka alkaa ideoiden ja osaajien kohtaamisella jatkuen idean jalostamisella, yrityksen perustamisella, liiketoiminnan käynnistämisellä ja parhaassa tapauksessa tavoitellun kasvun toteutumisella.
Välttämättömiä uuden yrityksen menestyksen elementtejä ovat kasvun mahdollistava liikeidea, riittävä rahoitus, tarvittava osaaminen, kasvuhalu ja pitkäjänteinen toiminta.
Samankaltaiset toimintamallit ovat sovellettavissa myös suuriin yrityksiin. Halutessaan suuryrityksillä on jopa alkavia yrityksiä paremmat edellytykset uusien liiketoimintojen synnyttämiselle ja kasvattamiselle: osaavia ihmisiä löytyy, rahoitus ei ole pullonkaula, yritys on tottunut toimimaan pitkäjänteisesti, kansainvälinen organisaatio ja infrastruktuuri ovat jo olemassa. Tarvitaan kuitenkin uudenlaista ajattelua.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Entistä tasavertaisemmat partnerisuhteet suurten ja pienten yritysten välillä voivat olla hyvin hedelmällisiä. Uuden liiketoiminnan rakentaminen voidaan ulkoistaa myös tätä varten perustettavaan yritykseen.
Yrittäjyyteen liittyy epävarmuuksia ja riskejä, mutta myös onnistumisen palkitsevuus. Yrittäjä on aktiivinen, uutta rakentava toimija, jonka asennetta kuvaa hyvin Peter Druckerin lausahdus ”paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se”.
Kuljemme kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Suomen menestys riippuu jatkossa pitkälti siitä, kuinka hyvin koko yrittäjäpotentiaalimme pystymme hyödyntämään.
Muokattu Talouselämä-lehden jutusta huhtikuulta 2010
Koulutuspäivän arvo
Paikalleen jämähtäminen on pahasta itsellemme ja työyhteisöllemme.
Uuden oppiminen on hyvä keino pitää itsensä virkeänä ja ajan tasalla.
Uusia ideoita ja oivalluksia ei yleensä saa työpaikalla. Työnantajan kannattaa joskus määrätä työntekijä poistumaan työpaikaltaan päiväksi jo pelkästään tästä syystä. Ehtona on se, että aika käytetään luovaan joutenoloon, puutarhatöihin, metsäretkeen tai mihin tahansa, mitä normaalisti ei tee. Aivojen lepuuttaminen kannattaa.
Asioita voi oppia monella tavalla. Paras lopputulos syntyy tietopuolisen oppimisen ja käytännön tekemisen yhdistelmästä.
Opiskellessani nuorena yritystaloutta ja taloustieteitä yliopistossa en asioita oikeasti voinut sisäistää. Elämä ei ollut minua vielä siihen valmistanut.
Yksittäisiä asioita voi ja kannattaa selvittää kaverilta kysymällä, kirjasta tai internetistä. Mikäli on kyse vaikeasta, monimutkaisesta tai ajankohtaisesta teemasta on laadukas koulutuspäivä erinomainen tapa oppia uutta.
Vähintään kolme koulutuspäivää vuodessa on kelvollinen ohjenuora.
Asian omin päin selvittäminen vie aikaa. Jäljelle jää myös epäilys oman ymmärryksen suhteen. Hyvä koulutuspäivä antaa käsiteltävästä aiheesta tuoreen, luotettavan, ymmärrettävän ja kattavan kuvan. Lisäksi saa mahdollisuuden keskustella kouluttajien ja vertaistensa kanssa. Heillä kaikilla on omat kokemuksensa. Yksittäinenkin hyvä neuvo tai idea voi olla koulutuspäivän hintaa arvokkaampi.
Laadukas koulutusmateriaali toimii käsikirjana, johon on helppo palata. Koulutuspäivästä on näin pitkäaikaista hyötyä.
Hyvä koulutuspäivä on nautinnollinen kokemus. Lisäksi soveltamalla opittua oma työ muuttuu mielekkäämmäksi.
Jos ajattelet, ettet voi olla päivää pois työpaikaltasi, olet ehkä kiireisten rutiiniesi vanki. Vaarana on tietotaitosi jämähtäminen paikalleen. Oletko varma että teet oikeita asioita oikein?
Jos ajattelet, ettet tarvitse koulutusta, olen kirjoittanut tämän turhaan.
Asiasta lisää Ajantiedon kotisivuilla
Uuden oppiminen on hyvä keino pitää itsensä virkeänä ja ajan tasalla.
Uusia ideoita ja oivalluksia ei yleensä saa työpaikalla. Työnantajan kannattaa joskus määrätä työntekijä poistumaan työpaikaltaan päiväksi jo pelkästään tästä syystä. Ehtona on se, että aika käytetään luovaan joutenoloon, puutarhatöihin, metsäretkeen tai mihin tahansa, mitä normaalisti ei tee. Aivojen lepuuttaminen kannattaa.
Asioita voi oppia monella tavalla. Paras lopputulos syntyy tietopuolisen oppimisen ja käytännön tekemisen yhdistelmästä.
Opiskellessani nuorena yritystaloutta ja taloustieteitä yliopistossa en asioita oikeasti voinut sisäistää. Elämä ei ollut minua vielä siihen valmistanut.
Yksittäisiä asioita voi ja kannattaa selvittää kaverilta kysymällä, kirjasta tai internetistä. Mikäli on kyse vaikeasta, monimutkaisesta tai ajankohtaisesta teemasta on laadukas koulutuspäivä erinomainen tapa oppia uutta.
Vähintään kolme koulutuspäivää vuodessa on kelvollinen ohjenuora.
Asian omin päin selvittäminen vie aikaa. Jäljelle jää myös epäilys oman ymmärryksen suhteen. Hyvä koulutuspäivä antaa käsiteltävästä aiheesta tuoreen, luotettavan, ymmärrettävän ja kattavan kuvan. Lisäksi saa mahdollisuuden keskustella kouluttajien ja vertaistensa kanssa. Heillä kaikilla on omat kokemuksensa. Yksittäinenkin hyvä neuvo tai idea voi olla koulutuspäivän hintaa arvokkaampi.
Laadukas koulutusmateriaali toimii käsikirjana, johon on helppo palata. Koulutuspäivästä on näin pitkäaikaista hyötyä.
Hyvä koulutuspäivä on nautinnollinen kokemus. Lisäksi soveltamalla opittua oma työ muuttuu mielekkäämmäksi.
Jos ajattelet, ettet voi olla päivää pois työpaikaltasi, olet ehkä kiireisten rutiiniesi vanki. Vaarana on tietotaitosi jämähtäminen paikalleen. Oletko varma että teet oikeita asioita oikein?
Jos ajattelet, ettet tarvitse koulutusta, olen kirjoittanut tämän turhaan.
Asiasta lisää Ajantiedon kotisivuilla
maanantai 5. elokuuta 2013
Inarijärvi
Oli elokuu vuonna 2000. Istuin veneen nokassa Inarijärvellä uistelemassa. Ilma oli tyyni ja lämmin.
Kännykkä soi. Oli unohtunut päälle. Pääkonttorin controller San Josesta pyysi pikaista raporttia. Aikaa 30 minuuttia. Olisin halunnut nähdä hänen ilmeensä sillä hetkellä kun sanoin, ettei raporttia tule. Kerroin olevani Suomen Lapissa Inarijärvellä telttailemassa ja kalastamassa. Ei varmaan mennyt jakeluun.
Inarijärvellä oloa eivät edes pääkonttorin ihmiset voi pilata. Yli 25 vuoden kokemuksella voin sen sanoa. Kirkasta vettä, kivikkoisia rantoja, jaloa kalaa ja tulet illan hämärtyessä.
Täydellinen paikka päästä irti työasioista.
 |
| Inarin loimutaimenta |
Oli elokuu vuonna 2000. Istuin veneen nokassa Inarijärvellä uistelemassa. Ilma oli tyyni ja lämmin.
Kännykkä soi. Oli unohtunut päälle. Pääkonttorin controller San Josesta pyysi pikaista raporttia. Aikaa 30 minuuttia. Olisin halunnut nähdä hänen ilmeensä sillä hetkellä kun sanoin, ettei raporttia tule. Kerroin olevani Suomen Lapissa Inarijärvellä telttailemassa ja kalastamassa. Ei varmaan mennyt jakeluun.
Inarijärvellä oloa eivät edes pääkonttorin ihmiset voi pilata. Yli 25 vuoden kokemuksella voin sen sanoa. Kirkasta vettä, kivikkoisia rantoja, jaloa kalaa ja tulet illan hämärtyessä.
Täydellinen paikka päästä irti työasioista.
Mille olet lojaali?
Lojaalisuus on uskollisuutta asialle tai ihmiselle.
Lojaali on vanhahtava sana. Nykyään seistään asian takana, pysytään ruodussa, ollaan samoilla linjoilla eikä sooloilla ja tehdään NDA-sopimuksia.
Lojaalisuus on kuitenkin ajankohtaista.
Osmo Soininvaara joutui keväällä ryöpytykseen, kun meni sanomaan perustellun mielipiteensä kunta- ja sote-uudistuksesta.
Maailmaa kuohuttavat tietovuotajat Edward Snowden ja Bradley Manning.Ovatko he rikollisia vai hyvän puolesta taistelijoita, tulevia tietoyhteiskunta-ajan marttyyrejä?
Pitääkö olla lojaali asialle, jonka oikeutukseen uskoo? Itsemurhaiskua suunnitteleva terroristi uskoo asiansa oikeutukseen. Hänen viholliskuvansa on selvä. Palkkio hänelle on luvassa kuoleman jälkeen. Ulkoa päin katsottuna lojaalisuuden kohde on kuitenkin selvästi väärä.
Salaseuroilla on omat uskollisuudenvalansa ja vaikenemissääntönsä.
Mille pitää olla lojaali periksi antamatta, loppuun saakka? Myönnän, että asiaa on helppo pohtia tietokonetta näppäillen vapaassa Suomessa. Kukaan ei uhkaa kiduttamisella eikä ole kenenkään pistoolia ohimolla.
Mielestäni lojaali pitää olla totuuden etsimiselle.
Käyttökelpoisen ohjeen etsinnälle antaa kultainen sääntö ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Antiikin ajoilta tunnetut kardinaalihyveet ovat myös hyviä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus. Niin ikään valistusaate, joka on luonut perustan tiedon ja järjen käyttämiselle. Nykyaikainen tiede lepää tällä pohjalla.
Usko oman asiansa oikeutukseen ei siis yksin riitä. Lojaali pitää olla asialle, jonka sisimmässään kokee oikeaksi ja joka perustuu vilpittömään totuuden etsimiseen.
Lakeja kannattaa noudattaa. Demokratiassa niitä voi yrittää muuttaa entistä paremmiksi. Kansalaistottelemattomuudella voi herätellä lukossa olevaa tilannetta.
Tyhmyydelle ei saa olla lojaali.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että lojaalisuudesta palkitaan. Itsenäisestä ajattelusta saatetaan rangaista, mutta lohtuna on mahdollisuus arvostaa itseään.
Pomolle ei tarvitse olla lojaali, mutta syy on hyvä sanoa hänelle ääneen.
Työnantajallekaan ei tarvitse olla lojaali millä hinnalla tahansa. Asiat tulee sanoa niin kuin ne ovat. Mikäli yhteiseen ymmärrykseen ei päästä, kannattaa vaihtaa maisemaa.
Lojaali on vanhahtava sana. Nykyään seistään asian takana, pysytään ruodussa, ollaan samoilla linjoilla eikä sooloilla ja tehdään NDA-sopimuksia.
Lojaalisuus on kuitenkin ajankohtaista.
Osmo Soininvaara joutui keväällä ryöpytykseen, kun meni sanomaan perustellun mielipiteensä kunta- ja sote-uudistuksesta.
Maailmaa kuohuttavat tietovuotajat Edward Snowden ja Bradley Manning.Ovatko he rikollisia vai hyvän puolesta taistelijoita, tulevia tietoyhteiskunta-ajan marttyyrejä?
Pitääkö olla lojaali asialle, jonka oikeutukseen uskoo? Itsemurhaiskua suunnitteleva terroristi uskoo asiansa oikeutukseen. Hänen viholliskuvansa on selvä. Palkkio hänelle on luvassa kuoleman jälkeen. Ulkoa päin katsottuna lojaalisuuden kohde on kuitenkin selvästi väärä.
Salaseuroilla on omat uskollisuudenvalansa ja vaikenemissääntönsä.
Mille pitää olla lojaali periksi antamatta, loppuun saakka? Myönnän, että asiaa on helppo pohtia tietokonetta näppäillen vapaassa Suomessa. Kukaan ei uhkaa kiduttamisella eikä ole kenenkään pistoolia ohimolla.
Mielestäni lojaali pitää olla totuuden etsimiselle.
Käyttökelpoisen ohjeen etsinnälle antaa kultainen sääntö ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Antiikin ajoilta tunnetut kardinaalihyveet ovat myös hyviä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus. Niin ikään valistusaate, joka on luonut perustan tiedon ja järjen käyttämiselle. Nykyaikainen tiede lepää tällä pohjalla.
Usko oman asiansa oikeutukseen ei siis yksin riitä. Lojaali pitää olla asialle, jonka sisimmässään kokee oikeaksi ja joka perustuu vilpittömään totuuden etsimiseen.
Lakeja kannattaa noudattaa. Demokratiassa niitä voi yrittää muuttaa entistä paremmiksi. Kansalaistottelemattomuudella voi herätellä lukossa olevaa tilannetta.
Tyhmyydelle ei saa olla lojaali.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että lojaalisuudesta palkitaan. Itsenäisestä ajattelusta saatetaan rangaista, mutta lohtuna on mahdollisuus arvostaa itseään.
Pomolle ei tarvitse olla lojaali, mutta syy on hyvä sanoa hänelle ääneen.
Työnantajallekaan ei tarvitse olla lojaali millä hinnalla tahansa. Asiat tulee sanoa niin kuin ne ovat. Mikäli yhteiseen ymmärrykseen ei päästä, kannattaa vaihtaa maisemaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)