Hyvä johtaminen

Hyvän johtamisen tunnistaa. Se on motivoivaa ja innostavaa. Se tuottaa positiivista energiaa. Huono johtaminen tuottaa tuottaa kärsimystä, työuupumusta ja masennusta.

Hyväksi johtajaksi voi oppia. Kun alkaa pitää itseään hyvänä, oppiminen kuitenkin hiipuu.

Mitä on johtaminen? Mitä on hyvä johtaminen?

Johtamiseen liittyy aina nykytilan ymmärrys, tavoiteltu tulevaisuus ja toiminta. Johtaminen ja muutos ovat erottamattomia.

Hyvä johtajuus alkaa itsestä. Tarvitaan itsetuntemusta, tervettä itsetuntoa ja kykyä johtaa itseään. Johtajan tulee hallita asiat riittävän hyvin mutta paras asiantuntija hän ei edes saa olla. Hyvällä johtajalla on kanttia palkata itseään fiksumpia ihmisiä.

Olen vuosien varrella pohtinut johtamisen huoneentaulua, kymmentä hyödyllistä asiaa.

Tässä tämän hetkinen versioni:

• Sovi selkeät tavoitteet
• Tee päätökset ajallaan
• Arvosta jokaista ihmisenä
• Kuuntele ihmisiä ja ole kiinnostunut heistä
• Anna ja pyydä palautetta
• Kannusta oppimista ja aktiivisuutta
• Rakenna yhteishenkeä ja näe kokonaisuuden etu
• Puhu myös vaikeista asioista
• Varmista että energia suuntautuu oikeisiin asioihin
• Tee minkä lupaat ... älä lupaa liikaa

Johtamisen kokonaisuutta kannattaa jäsennellä. Toimivaksi osoittautunut jaottelu on: päivittäinen johtaminen, strategia- ja kehittämistyö.

Strategiaprosessi toimivaksi

Hyvä strategia on yksinkertainen, ymmärrettävä ja innostava. Se vastaa kysymykseen mitä haluamme saavuttaa ja miten sen teemme.

Tuskin minkään asian ympäriltä on kirjoitettu yhtä paljon kirjallisuutta, joka on täynnä epäselviä ja päällekkäisiä käsitteitä, monimutkaisia kaavioita ja kuvia. Guruja on moneen lähtöön.

Huonon strategian tekeminen on helppoa. Hyvän strategian luominen on vaativaa. Vielä vaativampaa on saada suunnitelmat kohtuudella toteutettua maailman ympärillä koko ajan muuttuessa.

Kannattaa tehdä sellaisia strategioita, jotka voi itse myös toteuttaa. Toimenpiteiden tulee olla muotoa: kuka tekee mitä. Välillä törmää strategiapapereihin, jotka ovat muotoa ”Kyllä me ollaan hyviä” tai ”Me toivomme, että ...” tai ”Asiat vain tapahtuvat, koska joku toivottavasti tekee jotain”.

Hyvä strategiaprosessi on jatkuva, takaisinkytketty luuppi. Mennyttä ovat ne ajat, jolloin oltiin kerralla viikko korpihotellissa strategioita tekemässä. Edetään mielummin usean iteraation kautta, asioita jatkuvasti parannellen. Seurataan markkinan kehittymistä ja ennakoidaan muutoksia sekä oman toteutuksen etenemistä. Palataan strategiatyöhön aina tarpeen mukaan.

Strategiaprosessiin kannattaa ottaa mukaan erilaisia ihmisiä omasta organisaatiosta ja sen ulkopuolelta. Kannattaa hakea eri näkökulmia. Parhaat ideat tulevat käytännön tekijöiltä.

Strategia ei tarvitse muotisanoja. Pitkälle päästään, kun pystytään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

• mitä haluamme saavuttaa?
• missä markkinassa ja millä eväillä toimimme?
• mitä muutoksia näemme ympärillämme?
• millä ja miten ansaitsemme rahaa?
• millä toimenpitellä pääsemme tavoitteitamme kohti?

Sovitut asiat tulee sitten vielä toteuttaa!

Yrittäjyydestä

VIDEO: muutama ajatus yrittäjyydestä

Jukka Komppa oudoilla poluilla

Kirjailija, fil.tri Jukka Komppa kirjoitti Keskisuomalaisessa (12.3.2012) saarnaaja Pirkko Jalovaaran puolustuksen. En ole Kompan kirjoja lukenut, mutta kirjoituksestaan päätellen hän lienee satiirikko. Niin ainakin toivon.

Jos kirjoitus ei sattuisi olemaan satiiria, ansaitsee se muutaman kommentin. Silläkin uhalla, että leimaudun paholaisen kätyriksi.

”Vallitseva systeemi on kova, ihmisestä piittamaton”: Onko aiemmin ollut paremmin? Ei systeemi mitään päätä, ihan itse päätämme pitää huolta tai olla pitämättä.

”Jehovalaiset ovat oikeassa sanoessaan, että koko maailma on paholaisen vallassa”: Me ihmiset voimme olla pahoja tai hyviä, ei siinä paholaista tarvita.

”Evoluutioteoria alentaa ihmisen apinan tasolle”: 99% geeneistämme on samoja kuin simpanssilla, sattumaako vai paholaisen suunnitelmaa?

”Kuin sattumalta apina on paholaisen näköinen”:  Missä tähän paholaiseen voi käydä tutustunmassa, jotta voisi asiasta vakuuttua?

”Avarakatseisuutta on se, että kokeillaan kaikkia mahdollisia hoitomenetelmiä ... lääkkeet on tehty ihmisen auttamiseksi”: kumpaan Komppa nyt mahtaa uskoa lääkkeisiin vai ”kaikkiin mahdollisiin hoitomenetelmiin”?

”Usko tieteen yksinomaiseen voimaan on pahimman laatuista taantumuksellisuutta”: Missä mahtaisimme olla ilman tiedettä? Kuinka edistyksellisä ovat olleet kulttuurit, jotka eivät ole tiedettä tunteneet?

”Syy sairauksiin on siinä, ettei hengellisyydellä ja henkisyydellä ole sijaa tässä kovassa, teeskentelyyn perustuvassa maailmassa”: Hengellisyys viittaa uskontoihin, henkisyys elämän syvälliseen kokemiseen ilman uskontoa. Me ihmiset teemme päätöksiä omassa elämässämme.

Kovuus ja teeskentely ovat omia päätöksiämme, samoin inhimillisyys ja aitous.

Mikä on tieteen ja uskonnon ero? Tieteen avulla pyritään selittämään maailmaa käyttämällä hyväksi järkeä. Tieteen tulokset ovat  avoimia kritiikille. Uusi tieto muuttaa tiedettä. Tiede on avoin, kehittyvä  järjestelmä.

Uskonnossa sen sijaan oletetaan jonkun ylemmän auktoriteetin olemassaolo ilman,

että sitä kyseenalaistetaan.

Lähes kaikki, mitä näemme ympärillämme on seurausta siitä, että ihminen on jossain vaiheessa korvannut uskon järkiperäisellä ajattelulla. Tieteen avulla on pystytty löytämään luonnollisia selityksiä asioille. Taikausko on joutunut väistymään. Jumalien elintila on kaventunut olemattomiin, saatanista puhumattakaan.

Juttu Keskisuomalaisessa 15.3.2013

Kannattava kannustaminen

Yritysten tavoitteena on toimia kannattavasti. Lopputulos syntyy lukuisten asioiden yhteisvaikutuksesta. Yrityksen toimintaympäristö ja erilaiset sidosryhmät vaikuttavat siihen. Tuotteet, asiakkaat, johtaminen, liiketoimintaprosessit ja henkilöstö vaikuttavat siihen.

Yrityksen edun mukaista on pitää hyvä huoli henkilöstöstään. Kannustaminen eri muodoissaan

on tärkeää.

Kannustejärjestelmillä tarkoitetaan ennalta suunniteltua, systemaattista tapaa palkita henkilöstöä.

Niiden haaste on kahtalainen: ne eivät välttämättä kannusta ja ne tulevat yritykselle kalliiksi.

Työmme on kannustavaa, mikäli pääsemme siinä hyödyntämään ominaisvahvuuksiamme. Työyhteisön toimivuus on myös tärkeää.

Kannustavuutta voi lisätä yllätyksellisyydellä, oikeudenmukaisuudella ja muutoksen suunnalla.

Se mitä osaamme jo odottaa, ei meitä enää kannusta tavoitteen saavutettuamme. Palkankorotuskin tulkitaan negatiiviseksi, mikäli kaveri saa vielä enemmän. Muutokset vaikuttavat, mutta niiden vaikutus on usein vain lyhytaikainen. Puhutaan hedonistisesta oravanpyörästä.

Annetaan toisillemme palautetta, tekemistemme mukaan. Kehuja hyvästä työstä ja rehellistä palautetta huonosti menneistä asioista. Ollaan myös itse avoimia palautteelle. Näin meillä säilyy kyky oppia ja kehittyä. Ollaan kuitenkin mieluummin hieman liian positiivisia kuin negatiivisia.

Kannattavaa kannustamista ei osteta rahalla.

Suomessa riittää suunnitelmia

On järkevää suunnitella omaa työtään, elämäänsä, liiketoimintaansa jne. Harvoin suunnitelmat sellaisenaan toteutuvat. Mainituissa tapauksissa on kuitenkin selvää se, kuka asiat toteuttaa ja mihin ne kohdistuvat.

Kootaan ryhmä viisaita ihmisiä. Annetaan heille tehtäväksi laatia suunnitelma: analysoidaan, konseptoidaan, pohditaan tavoitteita ja toimenpiteitä. Tehdään suunnitelma kuitenkin niin, että jätetään toteuttaminen muiden tehtäväksi. Mahtaako toimia?

Jos kyseessä on laki, niin parasta on toimia sen mukaisesti tai saa jonkun sanktion. Vaikka kyllä Suomessa taitaa olla nykyisin paapomislakeja, jotka eivät sanktioita tunne.

Mitä tapahtuu, jos suunnitelman laatijoilla ei ole käskysuhdetta tai vaikutusvaltaa suunnitelman kohteena oleviin asioihin tai toimijoihin? Todennäköisesti ei tapahdu mitään tai enintään joku jossain ärsyyntyy.

Tallaisia suunnitelmia ja ”strategioita” Suomi on täynnä: maakuntaohjelmia, elinkeinostrategioita, kasvusopimuksia, osaamisohjelmia, teknologiaohjelmia, muutoskamppanjoita, innovaatio-ohjelmia,

verkosto-ohjelmia, aluekeskusohjelmia, strategisia ohjelmia jne.

Keskitytään jatkossa suunnitelmiin jotka noudattavat seuraavaa logiikka: me teemme suunnitelman, joka koskee omaa toimintaamme ja kykenemme toimenpiteet itse toteuttamaan. Näin me kaikki keskitymme asioihin, joihin oikeasti voimme vaikuttaa.

Mihin EU tukieurot häviävät?

Mika Maliranta on todennut, että EU-tukieuron arvo on nollasta yhteen euroa, tyypillisesti 50 centtiä. Keskimäärin puolet häviää johonkin. Oma tuntumani on, että luokkaa 70 prosenttia jää välille. Missä vika?

Ongelma on Suomen innovaatiojärjestelmä, siis nimenomaan järjestelmä. Tarvitsemme innovaatioita, emme järjestelmää ainakaan sellaista, josta ei ole hyötyä.

Tukirahaa käytetään hankkeisiin, joiden hyöty saattaa olla ainoastaan hankerahalla synnytetty määräaikainen työpaikka. Silloinkin, kun tavoitteena on uuden liiketoiminnan ja sitä kautta uusien työpaikkojen ja verotulojen synnyttäminen, rahat suuntautuvat epämääräisiin julkisiin hankkeisiin ja byrokratiaan.

Joku vuosi sitten törmäsin ESR-hankkeiden hyvien käytäntöjen ESR-hankkeeseen, jonka vetäjän kalvot eivät takuulla hänelle itsellekään auenneet.

Nykyisellä rahoitustasolla on vaikuttavuus moninkertaistettavissa. Puolta alhaisemmallikin rahoituksella voidaan saavuttaa selvästi nykytasoa paremmat tulokset.

Tilanne alkaa korjautua, kun saamme julkisten ja kolmannen sektorin ”yritysten ystävät” -organisaatioiden ihmiset töihin yrityksiin, yrittäjiksi, osakkaiksi, päälliköiksi, asiantuntijoiksi. Tällöin työ alkavat automaattisesti priorisoitua liiketoiminnan todellisten tarpeiden mukaisiksi.

Viisas ajanhallinta

Viisas ajanhallinta on avain parempaan elämään. Viisas ajanhallinta alkaa tosiasioiden tunnistamisesta. Paljonko meillä on aikaa ja mihin haluamme sen käyttää? Voimmeko itse päättää ajankäytöstämme vai ohjaako joku muu meitä? Mitkä asiat elämässämme ovat aikavarkaita?

Ratkaisun avaimet löytyvät käytännön teoista: suunnittelusta ja järkevistä työtavoista.

Työpäivään mahtuu rajallinen määrä asioita. Kuinka monta ja missä järjestyksessä?

Miten pääsemme eroon turhista asioista? Miten saamme suunnittelun ja toteutuksen tasapainoon? Meneekö aikamme nyt tulipalojen sammuttamiseen?

Työtehtäviä kannattaa jäsentää kiireellisyys ja tärkeys -näkökulmista. Tärkeille, ei kiireellisille asioille on annettava riittävästi aikaa, koska ne auttavat sähläyksen vähentämisessä jatkossa.

Työtavoilla on oleellinen merkitys työmme mielekkyyteen ja tuottavuuteen. Mitkä asiat kannattaa tehdä yhdessä, mitkä yksilötyönä? Mitä ovat tulokselliset yhdessä tekemisen työtavat? Palaverit eivät ole pelkästään palavereja. On olemassa kokouksia, epämuodollisia tapaamisia, ideointityöpajoja. Niillä kaikilla on aivan oma erityinen hyötynsä ja sovellettavuutensa.

24 tunnin vuorokausi

Voimme paremmin, kun osaamme käyttää aikamme oikein. Vuorokaudessa on 24 tuntia.

Mihin ne käytän?

Ehdotan seuraavaa: nuku 8 tuntia, tee töitä 8 tuntia ja varaa 8 tuntia itsellesi mukaanlukien perhe, harrastukset ja joutenolo. Siinä se ... ainakin melkein. Pidä kiinni myös riittävästä säännönmukaisuudesta. Nuku yöllä. Tee töitä päivällä. Yllätä kuitenkin joskus itsesi.

Asiat voivat mennä sekaisin monella tapaa.

Töitä voi tehdä joskus enemmänkin 10 jopa 12 tuntia vuorokaudessa. Jos tilanne kroonistuu, niin tuottavuutesi, ainakin luovuutesi laskee. Liiallinen työn tekeminen haittaa todennäköisesti yöuniasi. Syntyy paha kierre.

Oma aikasi on vapaa-aikaasi. Ainakin sen tulisi olla. Oletko liiaksi ohjelmoinut vapaa-aikasi?

Tuleeko stressi omista tai lasten harrastuksista? Osaatko rauhoittua?

Unenlahjat ovat osittain perittyjä, mutta itse voi myös tehdä paljon. Rauhoita itsesi päivän jälkeen,

älä tee töitä tai syö paljoa ennen nukkumaan menoa. Tee jotain mukavaa.

Ajattele elämäsi asioita energian tuojina ja viejinä. Tilanteen muuttuvat jatkuvasti. Työ voi olla palkitsevaa, energiaa tuovaa, ja välillä rasittavaa energiaa kuluttavaa. Sama pätee vapaa-aikaan, ihmissuhteisiin, uneen, harrastuksiin. Pidä asiat ainakin pidemmän päälle tasapainossa.

Subjektit ja objektit

Mitä on yrittäjyys? Se on sitä, että päättää ruveta oman elämänsä aktiiviseksi toimijaksi – subjektiksi. Objektille asiat tapahtuvat, mutta subjekti unelmoi, suunnittelee, päättää ja tekee.

Peter Drucker keksi aikanaan sanan management. Hän totesi myös, että paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se. Niin tekevät juuri yrittäjät.

Suuri osa meistä voi tulla hyviksi yrittäjiksi. Pieni osa on synnynnäisiä yrittäjiä tai ainakin perusluonteeltaan sellaisia, että yrittäjiksi päätyvät. Joillekin yrittäjyys ei sovi ollenkaan.

Yrittäjyyteen liittyy aina optimistisuutta. Yltiöoptimisti ei tarvitse olla, mutta aivan pessimistinen persoona ei yrittäjänä viihdy, ei taitaisi pärjätäkään.

Olemme Suomessa suuren muutoksen edessä!

Perinteisesti yrittäjiksi rupesivat ne, joille muuta tietä menestykseen elämässä ei ollut. Valtaosalla meistä on nykyään korkea koulutustaso. Palkkatyöt eivät suuryrityksissä tule lisääntymään.

Julkinen sektori on liian raskas.

Mitä siis tapahtuu? Suuri joukko nykyään vielä johtajina, esimiehinä, asiantuntijoina, virkamiehinä, hankepäällikköinä jne. toimivista päätyy yrittäjyyteen tulevina vuosina. Se on myös pakko, mikäli töitä haluaa Suomessa tehdä. Se on myös suuri mahdollisuus valita elämälle uusi entistä mielenkiintoisempi suunta.

Tervetuloa joukkoon!

Järkeä kuntauudistukseen

Kunnilla menee huonosti. Kustannukset nousevat ja tulot eivät. Velkaa otetaan vuodessa miljardikaupalla. Selvityksen mukaan kunnilla on 535 lakisääteistä tehtävää ja 950 niihin

liittyvää velvoitetta.

Näitä lukuja pohtiessa ollaan asian ytimessä.

Minkälaisia palveluita odotamme yhteiskunnan meille järjestävän. Mitä palveluita pitää ylipäätään järjestää tai tuottaa julkisesti. Miten rajataan julkiset palvelut yksityisistä, vai rajataanko niitä? Mitkä julkiset palvelut tulee tuottaa ihmisten lähellä? Mitkä julkiset palvelut sisältävät mittakaavaetuja, jolloin ne kannattaa tuottaa suuremmissa yksiköissä?

Kun löydämme vastaukset näihin kysymyksiin, on järkevää aloittaa keskustelu rakenteista.

Onnistuneessa muutosprosessissa pätee yksinkertainen sääntö: rakenne seuraa toimintaa.

Asiat menevät solmuun, mikäli toimitaan toisessa järjestyksessä. Juuri tätä olemme voineet seurata nyt jo vuosien ajan. Hallituksen näkemys 20 000 asukkaan vahvoista peruskunnista suunnittelun lähtökohtana tuntuu huvittavalta, jollei kyse olisi niin vakavasta asiasta.

Kokemukset suurten muutosten läpiviennistä suuurissa organisaatioissa antavat vinkkejä oikeiden lääkkeiden löytämiseen. Muutos edellyttää yhteistä tahtoa. Muutos edellyttää osaamista.

Tahtoon voimme vaikuttaa lyömällä faktat pöytään ja kertomalla kansalaisille miten asiat ovat.

Faktoista ei ole nyt pulaa.

Muutos lähtee palvelutuotannon pohdinnasta edellä kuvatulla tavalla. Kun vielä pohditaan, mihin yhteiset rahat riittävät ollaan oikeilla jäljillä. Rakenteiden pohdinta on helpompaa sen jälkeen, kun on määritelty mitä halutaan tehdä. Kuntien lukumäärä on lopulta seuraus eikä suunnittelun lähtökohta.

Ajattele itse!

Ajattele itse!

Päätin ruveta kirjoittamaan.

Jokainen meistä voi tehdä historiaa. Uuden tuoreen ajatuksen voima voi olla mullistava.

Kannustan itsenäiseen ajatteluun. Kannustan hakemaan ratkaisuja. Kannustan yrittämään,

yrittäjinä tai muuten elämässään. Kannustan pohtimaan, yllättymään, oppimaan. Kannustan pärjäämään elämässä. Kannustan pitämään huolta toisistamme.

Vastustan muotia, koska se latistaa oman ajattelun. Muistaako joku 70-luvun alun farkkumuodin?

Vain ehdottomat juntit saattoivat pitää jalassaan V-farkkuja, kun olivat U-farkut ilmestyneet.

Voimme tehdä valintoja. Voimme olla tekemättä niitä. Kaikkea ei saa mutta jotain aina saa.

Tarkoitus on pohtia parempaa elämää. Tarkoitus on ravistella paremman Suomen puolesta.  Tarkoitus on ihmetellä ajassa tapahtuvaa. Tarkoitus on pohtia ja synnyttää vuoropuhelua.

Kerron yrittäjyydestä. Kerron opettavia asioita.

Ehkä kerron myös intohimosta villiin ruokaan, talvisesta riekonmetsästyksestä, auringon laskusta puolilta öin Inarijärvellä ja hyvistä kirjoista, omista poluista. Kohdataan niitä kulkiessamme.