On järkevää suunnitella omaa työtään, elämäänsä, liiketoimintaansa jne. Harvoin suunnitelmat sellaisenaan toteutuvat. Mainituissa tapauksissa on kuitenkin selvää se, kuka asiat toteuttaa ja mihin ne kohdistuvat.
Kootaan ryhmä viisaita ihmisiä. Annetaan heille tehtäväksi laatia suunnitelma: analysoidaan, konseptoidaan, pohditaan tavoitteita ja toimenpiteitä. Tehdään suunnitelma kuitenkin niin, että jätetään toteuttaminen muiden tehtäväksi. Mahtaako toimia?
Jos kyseessä on laki, niin parasta on toimia sen mukaisesti tai saa jonkun sanktion. Vaikka kyllä Suomessa taitaa olla nykyisin paapomislakeja, jotka eivät sanktioita tunne.
Mitä tapahtuu, jos suunnitelman laatijoilla ei ole käskysuhdetta tai vaikutusvaltaa suunnitelman kohteena oleviin asioihin tai toimijoihin? Todennäköisesti ei tapahdu mitään tai enintään joku jossain ärsyyntyy.
Tallaisia suunnitelmia ja ”strategioita” Suomi on täynnä: maakuntaohjelmia, elinkeinostrategioita, kasvusopimuksia, osaamisohjelmia, teknologiaohjelmia, muutoskamppanjoita, innovaatio-ohjelmia,
verkosto-ohjelmia, aluekeskusohjelmia, strategisia ohjelmia jne.
Keskitytään jatkossa suunnitelmiin jotka noudattavat seuraavaa logiikka: me teemme suunnitelman, joka koskee omaa toimintaamme ja kykenemme toimenpiteet itse toteuttamaan. Näin me kaikki keskitymme asioihin, joihin oikeasti voimme vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti