Kunnilla menee huonosti. Kustannukset nousevat ja tulot eivät. Velkaa otetaan vuodessa miljardikaupalla. Selvityksen mukaan kunnilla on 535 lakisääteistä tehtävää ja 950 niihin
liittyvää velvoitetta.
Näitä lukuja pohtiessa ollaan asian ytimessä.
Minkälaisia palveluita odotamme yhteiskunnan meille järjestävän. Mitä palveluita pitää ylipäätään järjestää tai tuottaa julkisesti. Miten rajataan julkiset palvelut yksityisistä, vai rajataanko niitä? Mitkä julkiset palvelut tulee tuottaa ihmisten lähellä? Mitkä julkiset palvelut sisältävät mittakaavaetuja, jolloin ne kannattaa tuottaa suuremmissa yksiköissä?
Kun löydämme vastaukset näihin kysymyksiin, on järkevää aloittaa keskustelu rakenteista.
Onnistuneessa muutosprosessissa pätee yksinkertainen sääntö: rakenne seuraa toimintaa.
Asiat menevät solmuun, mikäli toimitaan toisessa järjestyksessä. Juuri tätä olemme voineet seurata nyt jo vuosien ajan. Hallituksen näkemys 20 000 asukkaan vahvoista peruskunnista suunnittelun lähtökohtana tuntuu huvittavalta, jollei kyse olisi niin vakavasta asiasta.
Kokemukset suurten muutosten läpiviennistä suuurissa organisaatioissa antavat vinkkejä oikeiden lääkkeiden löytämiseen. Muutos edellyttää yhteistä tahtoa. Muutos edellyttää osaamista.
Tahtoon voimme vaikuttaa lyömällä faktat pöytään ja kertomalla kansalaisille miten asiat ovat.
Faktoista ei ole nyt pulaa.
Muutos lähtee palvelutuotannon pohdinnasta edellä kuvatulla tavalla. Kun vielä pohditaan, mihin yhteiset rahat riittävät ollaan oikeilla jäljillä. Rakenteiden pohdinta on helpompaa sen jälkeen, kun on määritelty mitä halutaan tehdä. Kuntien lukumäärä on lopulta seuraus eikä suunnittelun lähtökohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti