Osa meistä uskoo Jumalaan, joka palkitsee ja rankaisee ansioidemme mukaan.
Toiset eivät näe jumalan
olemassaolosta mitään merkkejä.
Meillä kaikilla on elämä
elettävänä. Päätämme omilla teoillamme, miten sen elämme.
Pohditaan miten kannattaa
elää.
Jos ei usko jumalaan, kannatta elää mahdollisimman hyvin. Se on kaikki mitä meillä on. Hyvyys kanssaihmisiä
ja itseään kohtaan tuottaa iloa. Samoin pienistä ja suurista asioista nauttiminen – hetkessä
eläminen. Voi iloita siitä, mitä on eikä murehtia liikoja muista asioista.
Kun kuolema aikanaa tulee,
ei tarvitse pelätä, vaikka ajatus oman minän katoamisesta tuntuu ehkä
ahdistavalta. Lohduttautukoon kukin vaikka sillä, että jossain ajassa ja
paikassa oman itsensä täydellinen kopio vielä joskus näkee päivänvalon. Se on
väistämätöntä, mikäli aika ja multiversumeiden määrä on ääretön.
Jos ei usko jumalaan, ei
kannata pilata ainoaa elämäänsä huonosti elämällä. Itselleen vain vahinkoa
tekee.
Ajatellaan seuraavaksi, että
alkulauseen Jumala on olemassa. Miten nyt kannattaa elää?
Selvästikin kannattaa
edellen elää kunnolla. Tällöin bonuksena on vielä taivaspaikka – paratiisin avaimet.
Pahin vaihtoehto uskovalle on
Jumalan tahdon vastainen huono elämä ja sen jälkeinen ikuinen helvetti.
Nyt päästään siihen, miksi kiihkoilijoille käy huonosti.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa hän
on harras uskovainen ja toimii vakaumuksensa mukaan esim. tappaen vääräuskoisia
tai muita kauheuksia tehden. Todellisuudessa hän toimii muiden ihmisten
aivopesemänä. Jumala ei tästä pidä, vaan lähettää hänet kuoleman
jälkeen helvettiin. Tässä toteutuu kauhuskenaario: elän huonon ja lyhyen elämän
uskoen tekeväni Jumalani tahdon mukaisia töitä. Minua on kuitenkin petetty. Tosiasiassa
Jumala on oikean hyvyyden puolella ja pistää minut kuoleman jälkeen helvettiin.
Toisessa vaihtoehdossa hän ei
usko jumalaan. Tällöin hän elää tahallaan huonon elämän ja siinä se. Kanssaihmisille
hän jättää vielä perinnöksi surua, pahaa mieltä ja katkeria muistoja.
Uskonnollinen johtaja sanoi
voiton olevan väistämätön, koska he rakastavat kuolemaa enemmän kuin heidän vihollisensa
elämää. Ehkä niin, muuta onko tullut mieleen, että oma loppusijoituspaikka
saattaakin olla helvetti paratiisin sijaan?
