Käykö uskonnollisille kiihkoilijoille aina huonosti?

Osa meistä uskoo Jumalaan, joka palkitsee ja rankaisee ansioidemme mukaan. 

Toiset eivät näe jumalan olemassaolosta mitään merkkejä.

Meillä kaikilla on elämä elettävänä. Päätämme omilla teoillamme, miten sen elämme.

Pohditaan miten kannattaa elää.

Jos ei usko jumalaan, kannatta elää mahdollisimman hyvin. Se on kaikki mitä meillä on. Hyvyys kanssaihmisiä ja itseään kohtaan tuottaa iloa. Samoin pienistä ja suurista asioista nauttiminen – hetkessä eläminen. Voi iloita siitä, mitä on eikä murehtia liikoja muista asioista.

Kun kuolema aikanaa tulee, ei tarvitse pelätä, vaikka ajatus oman minän katoamisesta tuntuu ehkä ahdistavalta. Lohduttautukoon kukin vaikka sillä, että jossain ajassa ja paikassa oman itsensä täydellinen kopio vielä joskus näkee päivänvalon. Se on väistämätöntä, mikäli aika ja multiversumeiden määrä on ääretön.

Jos ei usko jumalaan, ei kannata pilata ainoaa elämäänsä huonosti elämällä. Itselleen vain vahinkoa tekee.

Ajatellaan seuraavaksi, että alkulauseen Jumala on olemassa. Miten nyt kannattaa elää?

Selvästikin kannattaa edellen elää kunnolla. Tällöin bonuksena on vielä taivaspaikka – paratiisin avaimet.

Pahin vaihtoehto uskovalle on Jumalan tahdon vastainen huono elämä ja sen jälkeinen ikuinen helvetti.

Nyt päästään siihen, miksi kiihkoilijoille käy huonosti.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa hän on harras uskovainen ja toimii vakaumuksensa mukaan esim. tappaen vääräuskoisia tai muita kauheuksia tehden. Todellisuudessa hän toimii muiden ihmisten aivopesemänä. Jumala ei tästä pidä, vaan lähettää hänet kuoleman jälkeen helvettiin. Tässä toteutuu kauhuskenaario: elän huonon ja lyhyen elämän uskoen tekeväni Jumalani tahdon mukaisia töitä. Minua on kuitenkin petetty. Tosiasiassa Jumala on oikean hyvyyden puolella ja pistää minut kuoleman jälkeen helvettiin.

Toisessa vaihtoehdossa hän ei usko jumalaan. Tällöin hän elää tahallaan huonon elämän ja siinä se. Kanssaihmisille hän jättää vielä perinnöksi surua, pahaa mieltä ja katkeria muistoja.

Uskonnollinen johtaja sanoi voiton olevan väistämätön, koska he rakastavat kuolemaa enemmän kuin heidän vihollisensa elämää. Ehkä niin, muuta onko tullut mieleen, että oma loppusijoituspaikka saattaakin olla helvetti paratiisin sijaan?