Kymmenen väärää käskyä

Voimme rakentaa hyvän maailman itsellemme noudattamalla muutamia perusperiaatteita. Pidetään huolta kanssaihmisistä (Kultainen sääntö), itsestämme ja ympäristöstämme. Toteutetaan globaalisti naisten ja miesten tasa-arvo. Tehdään työtä. Hankitaan ja levitetään totuuteen pyrkivää tietoa.

Kauniita ohjeita löytyy myös eri uskontojen säädöksistä. Kuitenkin uskonnot ovat historian aikana olleet syy tai ainakin tekosyy monille hirvittäville asioille. Uskontojen ongelma on dogmaattisuus. Kuvitellaan itsellään olevan kyseenalaistamaton, ainoa totuus hallussa.

Väkivaltaisiin uskonnollisiin järjestöihin liittymistä käsitelleessä eilisessä A-studiossa Suomen islamilaisen seurakunnan sympaattinen imaami sanoi ongelman olevan liian vähäinen todellisen Islamin opetusten osaaminen. Mitä enemmän tietoa uskonnosta, sitä paremmin asiat. Kaunis ajatus, mutta mahtaako toimia? Ääriliikkeet tulkitsevat asioita omalla tavallaan, omien totuuksien kautta.

Tehokkaimpia ääriliikkeiden vastaisia toimia ovat pitkällä aikavälillä sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tietoon pohjaava koulutus ja reilu mahdollisuus rakentaa omaa hyvää elämää.

Paremmassa maailmassa on vähemmän uskontoa ja enemmän tietoa, avoimuutta ja toistemme kunnioitusta.

Otsikon väärien käskyjen noudattaminen näyttää olevan erityisen tyypillisiä ääriuskonnollisuutta sisältävissä konflikteissa, toki myös muissa. Viimepäivienkin uutisoinnin pohjalta esiin nousee seuraava lista:

1.                                      Vihaa

2.                                      Kiduta

3.                                      Alista

4.                                      Tuhoa

5.                                      Tapa

6.                                      Hautaa elävältä

7.                                      Häpäise

8.                                      Raiskaa ja ota naiset orjiksi

9.                                      Käännytä uskoosi kuoleman uhalla

10.                                  Varaa itsellesi ainoa totuus

Uskontojen ja politiikan piirissä kannattaa vakavasti pohtia, miten joskus hyvääkin tarkoittaen edesautetaan hirveyksien syntymistä.

Peilineuronit ja sosiaaliset pelit

Marco Iacobonin kirja Ihmisten peilaus - kytkeytymisemme uusi tiede (Terra Cognita) teki minuun aikanaan valtavan vaikutuksen.

Peilineuronien tutkimus on osoittanut, että emme pelkästään kuvittele kokevamme samoja tunteita kuin muut vaan tunnemme juuri samoja tunteita. Tulokseen on päädytty huomaamalla, että täsmälleen samat hermoradat aktivoituvat tunteiden siirtymisessä.

Meilllä näyttää olevan syvällinen kyky tunkeutua toisen ihmisen päähän — tietää hänen tunteensa ja ajatuksensa. Peilineuronit näyttävät olevan toistemme ymmärtämisen fysiologinen perusta. Niiden ominaisuudet  ulottuvat mm. matkimisesta moraaliin ja oppimisesta addiktioon. Niillä on syvällinen vaikutus kulttuuriin, empatian kokemiseen, autismiin ja psykoterapiaan.

Olen koulutuksissani käyttänyt esimerkkinä peilisolujen toiminnan seurauksista esimiesten vastuuta työyhteisönsä hyvinvoinnista. Ajatellaan tilannetta, että pomo tulee työpaikalle  pahantuulisena haukkuen alaisiaan. Ketä tällöin on syyttäminen työyhteisön ilmapiiristä.

Tunteet siis tarttuvat. Tämä pätee kuitenkin vain aitoihin tunteisiin. Tunnistamme petkuttamisen herkästi. Mutta tunnistammeko, mikäli petkuttaja on erityisen taitava?

Oletetaan, että olet tekemisissä negatiivisen ihmisen kanssa. Peilisolusi tartuttavat negatiivisen tunnetilan sinuun. Mitä voit nyt tehdä tilanteen korjaamiseksi? Kun tunnistat tunnetilasi syyn, voit reagoida toimimalla rakentavalla, positiivisella ja empaattisella tavalla. Tällöin sinulla on mahdollisuus muuttaa tilannetta positiiviseen suuntaan, mikäli haluat niin tehdä. Yksi vaihtoehto on tietysti myös tilanteesta poistuminen. Tosin epätoivottu tunnetila jää tällöin päälle –  ottaa päähän eli vituttaa..

Peilisolut siis mahdollistavat pelaamisen tunteilla hyvässä ja pahassa. Ehkä sosiaalisesti erityisen taitavat ihmiset ovat niitä, jotka kykenevät tiedostamaan peilisolujensa toiminnan ja toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa empaattisesti, järkevän maltillisesti ja jämäkästi.

Mindfulness ja superfood

Pistäydyin juuri Akateemisessa kirjakaupassa. Silmäilin läpi liike-elämän kirjallisuutta, psykologiaa, elämäntaitoja, rajatietoa, kasvatustiedettä ja filosofiaa. Uusien kirjojen määrä on vakuuttava. Menee pää pyörälle. Erityisest Basam Booksin Viisas elämä –sarja on hämmentävä. Täyttä hömppää ja asiaa sulassa sovussa. Toista maata ovat Kimmo Pietiläisen kääntämät Terra Cognitan laatukirjat.

Suhtaudun muoteihin varauksella. Ymmärrän että suurin osa meistä on luonnostaan seuraajia, mutta kuitenkin.

Silloin erityisesti tökkii, kun jostain asiasta tehdään itseään hienompi. Tai ajatellaan hienojen asioiden tulevan ulkoa. Otetaan esimerkeiksi mindfulness ja superfood.

Mindfulness on tietoista, positiivista läsnäoloa. Se on Zen-ajattelun johdannainen. Tae Hye (alias Mikael Niinimäki) kirjoitti vuonna 2001 mainion pikku kirjan nimeltään suomalainen Zen-opas, joka on edennyt jo toiseen painokseen. Hänen ajatuksenaan on, että Zenin harjoittamiseen ei tarvita välttämättä temppeleitä, kaapuja eikä teeseremonioita. Mietiskelyä voi harjoittaa koivun juurella istuen, puistossa kävellen tai vaikkapa saunan lauteilla hiljentyen.

Saunan lauteet avasivat aikanaan silmäni. Asiat todella ovat kulttuurisidonnaisia. Rentouttavaa, positiivista läsnäoloa on totuttu Suomessa harjoittamaan saunassa ja saunan jälkeen vilvoitellessa, mustikoita poimiessa, metsässä kävellessä, sienestämällä ja kalastuksen parissa.

Superfood on kova juttu. Asiaan vihkiytyneet ostavat kohmelokaupalla purnukoita, joita luontaistuotekaupassa riittää enemmän kuin apteekissa. Lyön vaikka vetoa, että suomalaisessa mustikassa, puolukassa, variksenmarjassa, karpalossa ja tyrnissä on puhtia ja terveellisiä ainesosia enemmän kuin kohutuissa maailman ääriltä tuotavissa Goji-marjoissa. Moniko Gojin syöjä käy keräämässä mustikat metsästä talteen talven varalle? Suomen luonto on täynnä superfoodia, jos sitä nimeä halutaan käyttää.

Suhtaudun tietoiseen positiiviseen läsnäoloon ja luonnon herkkuihin tietysti positiivisesti. Huvittavaa on se, jos ajattelemme mindfulnessin ja superfoodin olevan jotain erityisen hienoa. Ottakaa ihmiset selvää asioista.

Suomalainen superfood: Variksenmarja