Pistäydyin juuri Akateemisessa kirjakaupassa. Silmäilin läpi
liike-elämän kirjallisuutta, psykologiaa, elämäntaitoja, rajatietoa,
kasvatustiedettä ja filosofiaa. Uusien kirjojen määrä on vakuuttava. Menee pää
pyörälle. Erityisest Basam Booksin Viisas elämä –sarja on hämmentävä. Täyttä
hömppää ja asiaa sulassa sovussa. Toista maata ovat Kimmo Pietiläisen kääntämät
Terra Cognitan laatukirjat.
Suhtaudun muoteihin varauksella. Ymmärrän että suurin osa meistä on
luonnostaan seuraajia, mutta kuitenkin.
Silloin erityisesti tökkii, kun jostain asiasta tehdään itseään
hienompi. Tai ajatellaan hienojen asioiden tulevan ulkoa. Otetaan esimerkeiksi
mindfulness ja superfood.
Mindfulness on tietoista, positiivista läsnäoloa. Se on Zen-ajattelun
johdannainen. Tae Hye (alias Mikael Niinimäki) kirjoitti vuonna 2001 mainion pikku
kirjan nimeltään suomalainen Zen-opas, joka on edennyt jo toiseen painokseen. Hänen
ajatuksenaan on, että Zenin harjoittamiseen ei tarvita välttämättä temppeleitä,
kaapuja eikä teeseremonioita. Mietiskelyä voi harjoittaa koivun juurella
istuen, puistossa kävellen tai vaikkapa saunan lauteilla hiljentyen.
Saunan lauteet avasivat aikanaan silmäni. Asiat todella ovat kulttuurisidonnaisia.
Rentouttavaa, positiivista läsnäoloa on totuttu Suomessa harjoittamaan saunassa
ja saunan jälkeen vilvoitellessa, mustikoita poimiessa, metsässä kävellessä,
sienestämällä ja kalastuksen parissa.
Superfood on kova juttu. Asiaan vihkiytyneet ostavat kohmelokaupalla
purnukoita, joita luontaistuotekaupassa riittää enemmän kuin apteekissa. Lyön
vaikka vetoa, että suomalaisessa mustikassa, puolukassa, variksenmarjassa,
karpalossa ja tyrnissä on puhtia ja terveellisiä ainesosia enemmän kuin
kohutuissa maailman ääriltä tuotavissa Goji-marjoissa. Moniko Gojin syöjä käy
keräämässä mustikat metsästä talteen talven varalle? Suomen luonto on täynnä
superfoodia, jos sitä nimeä halutaan käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti