Sote-soppaa: 42 vai 24?

Douglas Adamsin tarinassa Linnunradan käsikirja liftareille supertitokone laski miljoonia vuosia maailmankaikkeuden selitystä ja päätyi vastaukseen ”42”.

Sotesoppaa on keitetty koko vaalikauden ajan ja siinä sivussa kuntarakennesoppa paloi kokonaan pohjaan ja vaiettiin lopulta kuoliaaksi. Rahaa kylläkin paloi suoraan tuhansien turhien henkilötyövuosien ja epäsuoraan aiheutetun hässäkän muodossa valtavasti.

Uudessa sote-ratkaisussa kiinnitin huomiota lukuun 24. Sen saa ensin mainitsemastani luvusta vaihtamalla numeroiden paikkaa. Tarkemmin luku 24 saadaan laskemalla yhteen 5 ja 19. Luku viisi edustaa sote –järjestämisalueiden universaalia lukumäärää ja 19 vastaavasti palveluita tuottavien kuntayhtimien määrää. Homma siis hoidossa.

Tai siis ihan oikeasti, laaja-alaisesta parlamentaarisesta valmistelusta huolimatta, ollaan edelleen kadoksissa.

Laadukkaista puheenvuoroista ei ole ollut pulaa. Asiat tuntuvat politiikan puolella vaan etenevän omaa latuaan.

Mieleen jäi viikon takaa Mediverkon toimitusjohtajan Janne Järvenpään aamutelkkarin toteamus, että tähän saakka asiassa on unohdettu kaksi asiaa. Ne ovat potilas ja mitä koko lysti maksaa. Järkevään ratkaisuun hänen mukaansa tarvitaan valinnanvapautta, kilpailua ja yksinkertainen rahoitusmalli. Helppo olla samaa mieltä.

Kaiken olemassa olevan tiedon ja kokemuksen pohjalta olen vahvasti sitä mieltä, että hallintorakenteet edellä toteutettavat suuret uudistukset eivät oikeasti uudista mitään, ainakaan parempaan suuntaan. Tähän saakka on kuitenkin paneuduttu vain juuri niihin. Pitää puhua oikeista asioista. Niitä ovat prosessit, joilla palvelut voi yhteiskunnan voimavarojen mukaisesti, tehokkasti ja tasapuolisesti tuottaa. Pitkälle jo päästäisiin raha seuraa potilasta –periaatteella ja todellisella valinnanvapaudella. Parhaat järjestelmät rakentuvat avoimessa ympäristössä, asiakkaisiin keskittyen. Eikä kilpailukaan ole pahasta.

Professori Raimo Puustinen totesi kirjoituksessaan (HS 18.11.2014): ”Terveyden-huoltomme säilyttämistä kuntien monopolina perustellaan ennen kaikkea kuntademokratialla. Mutta mitä tekemistä keuhkokuumeella, rannemurtumalla tai vaikkapa rintasyövällä on kuntademokratian kanssa?”

Seuraava kuva on blogistani viime keväältä. Ei tämän niin hirveän vaikeaa tarvitse olla, kun osataan nähdä asiat riittävän suuresti.

Uusholistinen liiketoimintaosaaminen

Liiketoimintaosaamisen kehittäminen rupesi saamaan potkua vuosituhannen alussa. Kauppatieteellisen yhdistyksen vuonna 2006 julkaisema 75-vuotisjuhlakirja ”Liiketoimintaosaaminen kilpailukykymme keskiössä” on alan suomalainen merkkiteos.

Yliopistoilla ja ammattikorkekouluilla on nykyisin runsaasti liiketoimintaosaaminen –aiheista koulutustarjontaa ja tutkintoja. Usein teemaan on yhditetty myös yrittäjyys.

Jostain koulutusohjelmasta nappasin seuraavan tavoitekuvauksen ”... antaa perusteet kokonaisvaltaiselle yrityksen toiminnan ja yritysmaailman pelisääntöjen ymmärtämiselle”. Opetusohjelmat ovat kuitenkin  oppiaineittain siiloutuneita. Ne pitävät sisällään kursseja nimeltään laskentatoimi, markkinointi, hallinto, kehittäminen ja johtaminen, yritysjuridiikka, riskienhallinta, yrittäjyyden perusteet.

Mikä tässä nyt on se pointti eli pihvi? Otetaan kaksi esimerkkiä.

Haluat opetella ajamaan polkupyörää ja rupeat itseäsi siinä lajissa kouluttamaan. Käyt seuraavat kurssit: polkupyörällä ajon fysiikka, reittisuunnittelu, energiankulutuksen seuranta ja suunnittelu, polkupyörän rakennesuunnittelu, polkupyrörän värivalinta ja maalaus. Kuinka hyvä ajaja olet nyt täysin kouluttautuneena?

Yhdessä koulutuksessani osallistuja totesi yrityksen johtoryhmässä olevan kovia oman sektorinsa tuntevia konkareita ja sitten toimitusjohtaja, joka vaihtui parin vuoden välein.

Toimitusjohtajan tiheä vaihtuminen on tietysti huono juttu, muttä onko kuvatussa johtoryhmässä liiketoimintaosaamista. Perinteisessä mielessä on. Siihen kuuluu varmaankin myynnin ja markkinoinnin osaaja, talousihminen, tuotanto- ja tuotekehityspäällikkö.

Kaikki arvo sektoriosaamien tärkeydelle, mutta se ei yksin ole liiketoimintaosaamista – ainakaan otsikon mukaista. Tosielämässä tarvittava liiketoimintaosaaminen on kykyä ymmärtää kokonaisuutta, joka muodostuu osista ja vuorovaikutussuhteista. Tätä kutsun uusholistiseksi liiketoimintaosaamiseksi. Sitä Ajantiedolla opetamme.

Hyvä toimitusjohtaja hallitsee tämän. Hän näkee kokonaisuuden edun ja rakentaa sen edellyttämän yhteispelin. Näkökulman laajentaminen on kuitenkin hyödyllistä kaikille.

Innostutaan oppimisesta

Vapaaehtoinen itsensä kehittäminen on tutkitusti on hyvän ja onnellisen elämän tärkeä perustekijä.Sen lisäksi se on työelämässä äärimmäisen hyödyllistä. Siksi oppimisesta kannattaa innostua sekä työntekijän että työnantajan.

Mielellään sanomme, että osaava henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara. Jotta sanat muuttuvat todeksi, pitää kuitenkin tehdä jotain.

Minulle jäi mieleen työelämätaitoja valmentavassa Olé jämäkkä –koulutuksessani ollut taloustiimin vetäjä, joka sanoi työnantajan maksavan ainoastaan taloushallinnon koulutukset, mutta ei mitään muuta. Hän oli maksanut alvillisena 732 euroa omasta pussistaan, jotta pääsi koulutukseen. Pistää miettimään.

Ensinnäkin kumarran hänelle arvostuksesta niin, että otsa kolahtaa lattiaan. Noin vahva halu kehittää itseään on esimerkillistä.

Toiseksi hävettää työnantajan puolesta, että ihmisten ei anneta käydä koulutuksissa tai ainakin osaamistarpeet nähdään liian suppeasti.

Toki koulutuksia on hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä. Ammatillista erityisosaamista vahvistavat sekä omaa työmotivaatiota ja tuottavuutta nostavat työelämätaitojen koulutukset maksavat itsensä hetkessä takaisin. Varsinkin jos ovat laadukkaita.

Laadukas kokonaisuus koostuu muutamista tekijöistä. Koulutusten on selkeästi tuettava organisaation tavoitteita ja tarpeita. Niiden on oltava ajankohtaisia, ymmärrettäviä, tulevaa ennakoivia ja käytäntöön sovellettavissa. Kokonaisuuden on oltava yksilöllinen, oppijan todellisten tarpeiden mukainen. Parhaissa koulutuksissa lisäksi viihdytään ja opitaan kollegoilta.

Tartutamme toisiimme tunteita, jos ne ovat aitoja. Teeskentelijät paljastuvat ja ärsyttävät.

Yksi tavoittelemisen arvoinen tunnetila on sellainen innostus, joka antaa uutta virtaa ja motivaatiota.

Muutamakin hyvä koulutus vuodessa eli 1 – 2 prosenttia työajasta auttaa pitämään innostusta yllä osaamisesta ja tuottavuudesta puhumattakaan.

.....

Ajantieto tekee oppimisesta innostumisen mahdollisimman helpoksi. Kiinteähintaisella

edulla käy kaikissa koulutuksissamme rajoittamattomasti ja tilaushetkestä 12 kuukauden ajan. Lisätiedot kotisivuilta.