Sote-soppaa: 42 vai 24?

Douglas Adamsin tarinassa Linnunradan käsikirja liftareille supertitokone laski miljoonia vuosia maailmankaikkeuden selitystä ja päätyi vastaukseen ”42”.

Sotesoppaa on keitetty koko vaalikauden ajan ja siinä sivussa kuntarakennesoppa paloi kokonaan pohjaan ja vaiettiin lopulta kuoliaaksi. Rahaa kylläkin paloi suoraan tuhansien turhien henkilötyövuosien ja epäsuoraan aiheutetun hässäkän muodossa valtavasti.

Uudessa sote-ratkaisussa kiinnitin huomiota lukuun 24. Sen saa ensin mainitsemastani luvusta vaihtamalla numeroiden paikkaa. Tarkemmin luku 24 saadaan laskemalla yhteen 5 ja 19. Luku viisi edustaa sote –järjestämisalueiden universaalia lukumäärää ja 19 vastaavasti palveluita tuottavien kuntayhtimien määrää. Homma siis hoidossa.

Tai siis ihan oikeasti, laaja-alaisesta parlamentaarisesta valmistelusta huolimatta, ollaan edelleen kadoksissa.

Laadukkaista puheenvuoroista ei ole ollut pulaa. Asiat tuntuvat politiikan puolella vaan etenevän omaa latuaan.

Mieleen jäi viikon takaa Mediverkon toimitusjohtajan Janne Järvenpään aamutelkkarin toteamus, että tähän saakka asiassa on unohdettu kaksi asiaa. Ne ovat potilas ja mitä koko lysti maksaa. Järkevään ratkaisuun hänen mukaansa tarvitaan valinnanvapautta, kilpailua ja yksinkertainen rahoitusmalli. Helppo olla samaa mieltä.

Kaiken olemassa olevan tiedon ja kokemuksen pohjalta olen vahvasti sitä mieltä, että hallintorakenteet edellä toteutettavat suuret uudistukset eivät oikeasti uudista mitään, ainakaan parempaan suuntaan. Tähän saakka on kuitenkin paneuduttu vain juuri niihin. Pitää puhua oikeista asioista. Niitä ovat prosessit, joilla palvelut voi yhteiskunnan voimavarojen mukaisesti, tehokkasti ja tasapuolisesti tuottaa. Pitkälle jo päästäisiin raha seuraa potilasta –periaatteella ja todellisella valinnanvapaudella. Parhaat järjestelmät rakentuvat avoimessa ympäristössä, asiakkaisiin keskittyen. Eikä kilpailukaan ole pahasta.

Professori Raimo Puustinen totesi kirjoituksessaan (HS 18.11.2014): ”Terveyden-huoltomme säilyttämistä kuntien monopolina perustellaan ennen kaikkea kuntademokratialla. Mutta mitä tekemistä keuhkokuumeella, rannemurtumalla tai vaikkapa rintasyövällä on kuntademokratian kanssa?”

Seuraava kuva on blogistani viime keväältä. Ei tämän niin hirveän vaikeaa tarvitse olla, kun osataan nähdä asiat riittävän suuresti.