Seikkaillaan

”Ideoimme ja toteutamme tapahtumia, matkoja ja elämyksiä nimensä mukaisessa hengessä. Mukaansatempaavia ja muistorikkaita kokemuksia, joilla on tarkoitus. Omalle väelle, asiakkaille ja kumppaneille. Pelikenttänä Suomi ja koko maailma.” Toteaa alan yritys.

Nyt ei lähdetä maailman ääriin hakemaan huippukokemuksia tai adrenaliinihuippuja, vaan katsotaan ihan lähelle. Omaan mieleen ja lähikulmille.

Tiedostavan minän tietojenkäsittelykapasiteetti on joitain vaivaisia kymmeniä tavuja sekunnissa samalla kun tiedostamaton minämme tekee töitä kymmenen megatavun sekuntivauhdilla. Sen pitäisi ruveta mietityttämään. Myytti aivokapasiteettimme kymmenen prosentin käyttöasteesta on vanha ja väärä. Koko aika tapahtuu paljon, mutta emme sitä vain tiedosta.

Voimme kuitenkin tietoisesti hyödyntää asiaa. Jätetään asioita mieleemme hautumaan ja palataan niihin joskus myöhemmin. Nukutaan pitkään, jolloin unien näkeminen todennäköisesti vilkastuu. Joskus unissa tapahtuvat seikkailut jopa muistaa.

Mielessään voi seikkailla kyllä ihan valveillakin. Nukkumaan mennessä, saunan jälkeen tai missä vaan. Rauhoitutaan ja siirrytään ajatuksissa haluttuun aikaan, paikkaan tai tilanteseen jo koettuun tai vasta tulossa olevaan tai ihan oman mielikuvituksemme keksimään. Sopivan hetken tullen seikkailu lähtee käyntiin ja rupeaa kirjoittamaan itse itseään.

Seikkailla voimme myös lähikulmilla, kaupungin kaduilla tai lähimetsässä. Kaupungissa kävellessä voi ruveta katsomaan tuttuja paikkoja uudesta näkökulmasta. Katseemme on usein suunnattu vaakatasoon. Ruvetaan katsomaan taloja ylös päin. Katsotaan sellaisia näyteikkunoita, joita ei ole koskaan vielä tullut katsoneeksi. Mennään kulmille, joissa ei ole käynyt tai valitaan ihan uusi kävelyreitti.

Kannattaa joskus erottaa myös puut metsältä. Jokaista puuta voi ihmetellä myös yksilönä, ainakin kiinnostavan oloisia. Voi myös istahtaa maahan ja tutkailla silmillä erottuvaa pienten höttiäisten, jäkälien, sammalten, sienien ja varpujen maailmaa. Ja sukeltaa mielessään vielä syvemmälle katseen ulottumattomiin.

Kuvaamieni seikkailumuotojen hyvä puoli on se, että ne eivät maksa mitään, aikataulu on omissa käsissä. Lisäksi ne ovat 100% ekologiasia, toisin kuin Thaimaan matka tai vuorikiipeilu kaukaisessa maailmankolkassa. Telkkarin katsomiseen verrattuna ne ovat myös ehdottoman autenttisia.

Venäjän arvosota länttä vastaan?

Entinen Putinin neuvonantaja Andrei Illarionov puhui viikko sitten Tallinnassa ja kertoi Venäjän käyvän arvosotaa länttä vastaan.

En tiedä Illrionovin taustoista ja motiiveista sen enempää, mutta väite on mielenkiintoinen.

Jos käydään arvosotaa, niin pitää varmaan olla arvoja, jotka ovat toisilleen vastakkaisia ja puolustamisen arvoisia.

Joku aavistus minulla lännen arvoista on. Niiden juuret ulottuvat valistuken aikaan, Ranskan vallankumouksiin ja Yhdysvaltojen itsenäistymiseen. Mieleen ovat jääneet vapaus, veljeys ja tasa-arvo. YK:n ihmisoikeuksien julistus on myös yhteensopiva läntisten arvojen kanssa. Niihin  katson myös kuuluvan pyrkimyksen aitoon demokratiaan, sananvapauden, vallan kolmijaon periaatteet sekä tieteellisen vapauden. Dogmaattisia uskonnollisia arvoja tosin en mukaan laske, vaan mieluummin uskonvapauden ja vapauden olla uskomatta.

Sitten Venäjä. Nyt olen aika heikoilla jäillä. Mieleen tulee usko Äiti Venäjään, alistuminen vahvan johtajan valtaan, suvaitsemattomuus, sisäänpäin kääntyneisyys, trauma Neuvostoliiton hajoamisesta, fobiat, patriotismi, toimimattomat yhteiskunnalliset instituutiot, vallan keskittyminen johtajan sisäpiirille. En oikein näitä osaa asettaa lännen kanssa vastakkain ”arvosodan” hengessä.

Olisiko asia nyt vaan niin, että Putin on onnistunut kohottamaan venäläisten isänmaallisuuden ja ylpeyden tunteita agressiivisella politiikallaan hallitsemansa kansallisen median avulla. Klassinen autoritäärisen vallankäytön temppu: yhdistetään kansa kääntämällä huomio itse keksittyihin ulkoisiin vihollisiin, niin ei tarvitse omia kotitöitä tehdä.

Toiminnallinen viisaus pelastaa maailman

Perinteisesti älykkyydellä on tarkoitettu matemaattis-loogisia kykyjä, joiden tasoa voidaan mitata erilaisin palikkatestein. Asiasta kiinnostunut tutustukoon Mensaan ja heidän testeihinsä.

Howard Gardner julkaisi vuonna 1983 Moniälykkyysteorian, jossa nykyversion mukaan erotellaan kahdeksan toisistaan riippumatonta älykkyyden lajia: kielellinen, matemaattis-looginen, musiikillinen, avaruudellinen ja visuaalinen, liikunnallinen, minäkeskeinen, sosiaalinen ja luonnon ymmärtäminen. Martin Seligman on luetellut kirjassaan Aito onnellisuus erilaisia ihmisten ominaisvahvuuksia 24 kappaletta. Lista on pitkä, enkä sitä tässä toista. Uskon sen kuitenkin kytkeytyvän älykkkyyden eri lajeihin.

Älykkyydestä suosittuja kirjoja on kirjoittanut myös Daniel Goleman. Hänen Tunneäly ja Sosiaalinen äly -nimillä suomennetut teoksensa ovat olleet kansainvälisiä myyntimenestyksiä. Hyvin kirjoitettua ja suositeltavaa lukemista kaikille.

Älykkyys on siis värikäs ja moniulotteinen asia.

Mutta mitä sitten on viisaus? Jostain kirjoituksesta on jäänyt mieleen hieman epämääräinen ajatus siitä, että se on jotain älykkyyden päälle rakentuvaa mutta vaikeasti määriteltävää. Viisauden voidaan ajatella oleva tietoa, kirjoista opittua tai tekemällä saatua kokemuspohjaista ns. hiljaista tietoa. Aforismit ja sananlaskut ilmentävät viisautta. Samoin tietysti myös tieteet ja teknologia.

Mieleen tulee seitsemän erilaista viisauden lajia: tiedot + taidot = osaaminen, asioiden välisten yhteyksien ymmärrys, asioiden näkeminen eri näkökulmista, onnistumisista ja epäonnistumisista saadut opit, laaja-alainen elämänkokemus, asioiden vaatiman ajan, dynaamisuuden ja mittakaavojen ymmärrys sekä metatiedon käyttäminen.

Älykkyyksien, joita voidaan nimittää myös lahjakkuuksiksi, ja viisauden lisäksi otetaan kuvaan mukaan nyt vielä kolmas asia – teot.

Lajittelen myös ne seitsemään ryhmään, koska 7 on hyvä luku: autetaan muita (kultainen sääntö), huolehditaan itsestä, huolehditaan ympäristöstä, tehdään työtä elääksemme, kehitetään uutta, hankitaan ja levitetään tietoa sekä lisäännytään.

Kytketään nyt mainitut kolme asiaa yhteen. 

Lähdetään liikkeelle lahjakkuuksista. Hyödynnetään niitä omissa teoissamme. Kun niin teemme kertyy meille kokemusta ja tietoa eli viisautta. Kasvanut kokemuksemme vahvistaa entisestään lahjakkuuksiamme. Näin kehä sulkeutuu ja rupeaa vahvistamaan itseään. Tätä kutsun toiminnalliseksi viisaudeksi. 

Ehkä pitää sanaparille hakea tavaramerkki. Toiminnallinen viisaus® tuntuu komealta.

Toiminnallinen viisaus siis kytkee yhteen lahjakkuudet, tekemisen ja kokemuksen. Toiminnallinen viisaus auttaa pärjäämään elämässä. Väitän, että toiminnallinen viisaus on entistä paremman huomisen avain – graalin malja tai onnellisen elämän lähde ;-).

Tulevaisuuden johtaminen ja esimiestyö

Olemme Ajantiedolla järjestäneet joukon aamiastilaisuuksia, joissa on pohdittu tulevaisuuden osaamistarpeita eri ammattiryhmien näkökulmasta.

Perjantaina 5.9 mukana oli joukko innokkaita keskustelemassa johtamisesta ja esimiestyöstä.

Keskustelu oli jo totuttuun tapaan vilkasta, virkistävää ja antoisaa.

Aluksi pohdittiin jatkuvan muutoksen ja vanhojen toimintatapojen yhteensopimattomuutta.

Erityisen vaikea tilanne on organisaatioissa, joissa on sekä vanhoja pitkän linjan osaajia ja

tuoretta korkeasti koulutettua väkeä.

Tämän päivän työyhteisöt ovat fyysisesti ja toiminnallisesti hajallaan. Miten johdamme etätyötä,

entä miten johdamme ilman esimiehen muodollista valtaa?

Viime vuosien keskustelu on pyörinyt vahvasti asiantuntijoiden johtamisen ja kehittämisen

parissa. Teollista työtä on siirtynyt Suomesta muualle. Sen merkitys maallemme on

kuitenkin edelleen suuri ja odotettavissa on sen kasvaminen taas jatkossa. Nyt tarvitaan

uusia eväitä teollisuustyön johtamisen modernisointiin.

Asiantuntijatyön johtamisesssa suositeltavaa on maalin näyttäminen & polun löytäminen –metodi.

Itseohjautuvuus oikean polun löytämisessä toimii parhaiten.

Vastuun ottamisen välttäminen puhututti. Kyse saattaa olla lannistumisesta tilanteessa, jossa omat

vaikutusmahdollisuudet koetaan olemattomiksi. Kyse saatta olla myös sukupolvieroista.

Jos ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, ei sitä myöhemminkään osaa ottaa. Uravinkki: ota vastuuta, niin

saat sitä ja menestyt.

Lopuksi keskustelimme oppimisen monikanavaisuudesta ja ”perinteisten” koulutuspäivien merkityksestä.. Niiden vahvuuksia ovat autenttisuus, elämyksellisyys, mahdollisuus varmistaa asian ymmärrys kouluttajalta, vuorovaikutteisuus ja vertaisoppiminen. Laadukas, hyväntuulinen koulutuspäivämiellyttävässä ympäristössä lataa lisäksi omat akut. Seuraavana päivänä menee omaan työhönsähyvillä mielin ja uudesta tiedosta intoa puhkuen.

Yrittäjäasenne

Yrittäjäasenne on pohjimmiltaan sitä, että on enemmän aktiivinen toimija kuin toiminnan kohde. Asiat pistetään tapahtumaan, ne eivät vaan tapahdu.

Yrittäjyys tarkoittaa mahdollisuuksien hyödyntämistä. Kaikki meistä eivät ole yrittäjiä, mutta me kaikki voimme toimia yrittäjämäisesti.

Yrittäjäasenteeseen kuuluu vastuullisuus ja ratkaisukeskeisyys. Kumpaakin mahtuu tähän maailmaan paljon nykyistä enemmän.

Vastuullisuuden puute voi liittyä tunteeseen omasta voimattomuudesta. Tunne on tuttu monissa suurissa organisaatioissa. Se voi liittyä myös siihen, että on elämässään kaiken saanut liian helposti. Jos ei tarvitse ponnistella, ei koskaan ymmärrä oman työn ja sen tulosten suhdetta.

Lasten kasvatuksessa tätä kutsutaan curling-vanhemmuudeksi. Tasoitetaan pienimmätkin esteet lapsen edestä, ettei mieli pahoitu. Samalla tehdään suurta vahinkoa nuoren ihmisen kehittymiselle yhteiskunnan toimintakykyiseksi jäseneksi.

Ratkaisukeskeisyys edellyttää viitseliäisyyttä ja hoksaamista.

Muutos on aina helpointa aloittaa itsestä. Ei tarvitse aluksi muita vakuutella tai ylipuhua. Hyvä tapa ilahduttaa esimiestään on tulla hänen puheilleen tunnistetun ongelman ja ratkaisuehdotusten kanssa. Se ennustaa myös hyvää urakehitystä, jollei esimies satu olemaan luonnehäiriöinen.

Hoksaamista voi harjoitella katsomalla maailmaa eri näkökulmista, kyseenalaistamalla itsestäänselvyyksiä. Näin on aina tehty –argumentti on herättelevä signaali.

Aktiivinen ja ratkaisukeskeinen ihminen osaa kysyä yksinkertaisia kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Kysymykset kannattaa muotoilla avoimiksi. Vastaajaa kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Tärkeää on yrittää ymmärtää sanottu ja oivaltaa myös sanojan kokemusmaailma ja toimintaympäristö.

Ja lopuksi: rohkeus tuo kokemusta ja kokemus varmuutta. Joka tekee eniten virheitä oppii myös eniten.

Pauli Vahteran kirjalla on hieno nimi