Nassim Nicholas Taleb on aikamme suuria ajattelijoita. Vähintään Nobel tasoa, vaikka ei hän nobelista taitaisi edes piitata.
Itseäni uusien ja usein epämääräisten käsitteiden keksiminen ärsyttää. Talebin käsitteet on kehitetty todelliseen tarpeeseen. Hän avartaa tajuntaamme huumorin pilke silmäkulmassa. Tuntuvatko seuraavat tutuilta: hauraatikko, neuvosto-harvard –harha, iatrogeniikka, linnuille lentämisestä luennoiminen, levytankostrategia, turistifikaatio, neomania, kalkkuna ja käänteinen kalkkuna.
Otetaan yksi esimerkki: ”Hauraatikko on ihminen joka aiheuttaa haurautta, koska ajattelee ymmärtävänsä sen, mitä on tapahtumassa. Yleensä ei myöskään ole huumirintajuinen.”
Hauras on ilmeinen käsite. Taleb kuvaa antihauraan syntyä: ”Jotkin asiat kukoistavat ja kasvavat altistuessaan herkkäliikkeisyydelle, satunnaisuudelle, epäjärjestykselle ja stressitekijöille ja ne rakastavat seikkailua, riskiä ja epävarmuutta. Kuitenkin vaikka tätä ilmiötä on kaikkialla, kielessämme ei ole sanaa, joka olisi hauraan täsmällinen vastakohta. Sanokaamme, että se on antihauras.”
Taleb provosoi ja ärsyttää. Hyvällä tavalla. Joka tuntee tulleensa loukatuksi pohtikoon syitä siihen. Hän runttaa ”tyhjät puvut” eli omaa etuaan ajavat johtajat: ”He eivät ole yrittäjiä, vaan vain näyttelijöitä, liukkaita näyttelijöitä (liikkeenjohdon koulut ovat pikemminkin teatterikouluja)”. Hän lyttää myös pankkiirit ”yhteiskunta maksaa pankkiirien tappiot, mutta ei saa heiltä bonuksia” ja yliopistoihmiset ”pelaavat järjestelmällä, mutta kansa maksaa laskun”.
Taleb nostaa itsensä likoon laittamisen ominaisuuksista tärkeimmäksi. ”Sankaruus ja siitä nouseva kunnioitus on yhteiskunnan kompensaation muoto niille, jotka kantavat muiden riskit. Ja yrittäjyys on riskialtista ja sankarillista toimintaa, välttämätöntä kasvulle ja sitäkin enemmän koko kansantalouden säilymiselle .... Ja verrataan yrittäjiä yhtiöiden papuja laskeviin johtajiin, jotka kiipeävät hierarkian tikkaita ilman minkäänlaisia todellisia haittoja. Heidän kohortilleen riskiä on tuskin koskaan.”
Taleb on kirjoittanut aforismikirjankin. Viitteitä asian harrastuksesta saa vaikka seuraavista: ”Vaikeinta on olla suurmies kamaripalvelijalleen”, ”Älä koskaan kysy lääkäriltä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kysy häneltä, mitä hän tekisi sinun asemassasi”, ”Älä koskaan pakota vihollistasi olemaan selkä seinää vasten”, ”Ura-ammattilaiset ovat tiedolle sitä, mitä prostitutioidut ovat rakkaudelle”, ”Ilmeiset päätökset edellyttävät vain yhden syyn”, ”Filosofin tulee olla tunnettu vain yhdestä ajatuksesta (Bergsonin partaveitsi)”, ”Tiedon välittämistä laajempi markkinointi on epävarmuutta”.
Talebin ajattelusta tulee mieleen opiskeluajat. Merkittävä osa teknis-matemaattisista korkeakouluopinnoista liittyi kompleksisten järjestelmien yksinkertaistamiseen eli linearisointiin jonkun toimintapisteen ympäristössä. Epälineaarisuus oli vaikeaa ja suttuista. Kuitenkin maailmamme nyt vain sattuu olemaan kaikin puolin epälineaarinen, suttuinen, arvaamaton ja ennustamaton. Toisaalta ilman sitä ei olisi myöskään meitä, eikä mitään muutakaan elävää, asiaa ihmettelemässä ja elämästä nauttimassa.
Lukekaa Talebin erinomainen kirja!
