Ruvetaan ihmisiksi

Viime lauantaina teimme Jaanan kanssa pitkän Helsinki-retken. Fiilisteltiin hienoa kesäistä pääkaupunkia. Hyvä oli tunnelma myös Koffinpuistossa, jossa vietettiin Pride-juhlaa. Iloista ja rentoa menoa. Pienessä skumpassa sain idean ja päätin kirjoittaa ihmisistä.

Googlaamalla sanayhdistelmä ”mies, nainen ja ihminen” törmäsin huhtikuun alun Hesarin juttuun Australian korkeimman oikeuden päätöksestä hyväksyä "määrittelemättömän" sukupuolen olemassaolo. Siis sellaisen, joka ei ole mies eikä nainen. Mieleen palautui myös lasteni syntymät. Syntymätodistuksessa oli kolme kohtaa, joista johonkin rasti laitettiin. Ne olivat tyttö, poika ja määrittelemätön (tai jotain sen kaltaista).

Käännetään tämä nyt ylösalaisin. Leikitään ajatuksella, että tulevaisuudessa meidät kirjataan virallisiin väestötietoihin ainoastaan ihmisina. Sukupuoli voisi olla vapaaehtoinen lisätieto. Mitä seuraa?

Avioliitot olisivat sallittuja ihmisten kesken. Yhteiskunnan keskeiset arvot olisivat inhimillinen hyvyys, välittäminen ja rakkaus. Kaikilla olisi lähtökohtaisesti samat ihmisoikeudet mutta myös velvollisuudet.  Biologinen erilaisuus nähtäisiin rikkautena - erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus kukoistaisivat. Kenenkään ei tarvitsisi muuttaa sukupuoltaan ainakaan yhteiskunnan sukupuolinormien takia. Jokaisen sukupuoli-identiteetti olisi ainoastaan henkilökohtainen asia. Mielestäni nämä ovat kaikki hyviä asioita.

Entä huonot asiat? Ei nyt tule mieleen, mutta varmaan joku niitä keksii.

Suomi voisi näyttää mallia

Tuottavaa johtoryhmätyötä 15 minuutissa

Eilen Ajantiedon toimistolle saapui johtoryhmä, joka teki näkyvää tulosta hetkessä. Johtoryhmä oli hyväntuulinen, toimiva, tehokas ja ikäjakaumaltaan 20 – 60 vuotta. Johdon vetovastuutakin vaihdeltiin.

Johtoryhmien tuloksellinen työ vaatii normaalisti hieman enemmän aikaa. Lisäksi tarvitaan osaamista ja innostusta.

Toimiva kokonaisuus muodostuu erilaisista ihmisistä, joilla on monipuolinen työkokemus ja halu tehdä töitä yhteisen hyvän eteen.

Jonkun kerran olen omassa elämässäni törmännyt tilanteisiin, joissa johtaja on halunnut kerätä ympärilleen samanmielisiä, helposti hallittavia ihmisiä.Niistä kaukana pysyminen on joitain ovia ja rahahanoja sulkenut, mutta itsekunnioituksen mukanaan tuomaa hyvää mieltä arvostan enemmän.

Lauri Järvilehto käsitteli blogissaan 21.10.2013 kahta innostuksen lajia. Joista ensimmäistä hän kuvasi ”hybrikseksi” eli ”sellaiseksi innostuneeksi, silmät levällään vaahtoavaksi tilaksi, jossa kaikki näyttää mahdolliselta – kunnes vastaan tulee este.” Toista innostuksen tilaa hän kuvaa tilaksi, ”joka saattaa jopa ilmentyä vähäeleisenä keskittymisenä. Kuitenkin tässä näkyy päälle, että ihminen on tosissaan ... Yhtenä tämän tyyppisen innostuksen indikaattorina voi toimia flow-kokemus: siis täydellinen uppoutuminen käsillä olevaan asiaan.”

On selvää, että hyvin toimivan johtoryhmän innostus on jälkimmäistä tyyppiä.

Teemaa käsittelemme hieman syvemmin koulutuksessani ”Johtoryhmän osaaminen ja innostus”. Pohdimme johtoryhmän roolia, kokoonpanoa ja vastuita. Valaistumme lisäksi johtoryhmän fiksun töiden organisoinnin suhteen sekä saamme käytännön ohjeita hyviin työskentelytapoihin. Niin ja tietysti opimme toisiltamme.

Ajantiedon toimistolle saapunut kahden henkilön johtoryhmä (kuva) kiillotti ja kovetti työhuoneidemme vahatut lattiat. Kolmeen huoneeseen meni 15 minuuttia. 

Kokemus on arvokasta

Kymmenen vuotta samassa työssä on pitkä aika. Jyrki Katainen ehti olla sen ajan puoluejohtajana.

Pitkään myös ministerinä. Ensimmäinen pääministerikausi jäi kuitenkin kesken. Sellaisen käsityksen saa, että eväät ja energia oli käytetty loppuun. Elämänkokemuksen kannalta nyt 42 vuotiaana, hän on paljon soveliaampi henkilö vaativiin tehtäviin kuin oli 32 vuotiaana.

Politiikassa vastuullisiin tehtäviin voi päästä hyvin nuorena ilman politiikan ulkopuolista elämänkokemusta. Nuoren poliitikon energisyys ja motivaatio eivät kuitenkaan pysty kompensoimaan kokemuksen puutetta.

Viimevuosien sote- ja kuntauudistukset, siis yritykset saada ne aikaan, ovat dramaattisia esimerkkejä siitä, mitä kokemattomuus ja osaamattomuus tulevat yhteiskunnalle maksamaan.

Kokemus auttaa ymmärtämään, mitä muutosten toteuttaminen käytännössä tarkoittaa. Suuret muutosprosessit vaativat tyypillisesti enemmän aikaa ja energiaa kuin ennalta kykenee näkemään. Jos oma tuntuma asiasta puuttuu, on aivan hukassa.

Missä tehtävissä on lupa harjoitella ja kenen rahoilla? Opimme koko ikämme, kaikki meistä. Ministerillä pitää kuitenkin olla jo jotain annettavaa.

Lähdetään politiikkaan, kun olemme hankkineet kokemusta jossain muualla kuin politiikassa.

Päätetään äänestää jatkossa päteviä ja kokeneita.