Digitalisaation jälkeinen aika

Omalla kohdalla digitaalinen vallankumous alkoi vuonna 1977 kun sain Texas Instrumentsin tieteellisen taskulaskimen. Siihen syötettiin muoviliuskoja, jotka sisälsivät jonkin matemaattisen toiminnan. Niissä luki Solid State Software. Meni kauan ennen kuin tajusin mitä tarkoittaa pehmeä tavara.

Kahdeksankymmentäluvun alkupuolella aloitin työni teollisuusautomaation parissa. Silloin tehtaissa tulivat käyttöön ensimmäisen sukupolven digitaaliset automaatiojärjestelmät, väylät, valvomot ja robotit. Myös keinoälystä puhuttiin. Se oli tosin jo vanhaa kamaa ja kehittynyt tieteenalaksi tietokoneiden kehittymisen myötä 1950-luvulla.

Vuonna 2017 digitalisaatio, robotisaatio ja keinoäly ovat edelleen kuumia teemoja. Ne ovat tulleet tehtaiden sisältä jokaisen työhön ja elämään. Verrattuna 1980-lukuun niiden hyödyntämisen mittakaava on gigalomaanisesti kasvanut, vaikka jotain tuttuakin asiassa on.

Tie tästä eteenpäin näyttää selvältä. Kaikki mahdollinen digitalisoituu. Miljoonien rutiinityötä tekevien työpaikat ovat jo aikoja sitten menneet. Seuraavaksi vaarassa on myös suuri osa asiantuntijatyöstä.
 

Mikä on roolimme digitalisaation jälkeisenä aikana?

Tyhmyys lisääntyy verkossa

Tällä hetkellä kaikki menee verkkoon älypuhelinten johtamana. Viestimme verkossa, seurustelemme verkossa, tsekkaamme asioita verkossa, opimme verkossa ja olemme ilkeitä kuplamme ulkopuolisille verkossa. Älypuhelimet ovat ottaneet hallintaansa monien elämän. Seurauksena keskittymiskyvyn menettäminen ja elämän ajallinen pirstaloituminen. 

Rajaton informaatio tyhmentää meitä samalla kun kuvittelemme viisastuvamme. Psykologit Dunning ja Kruger keksivät nimeään kantavan vaikutuksen vuosituhannen vaihteen alla. Sen mukaan mitä tyhmempi olet, sitä itsevarmempi olet siitä, että ettet oikeastaan ole tyhmä. Tr--p.

Mitä tästä seuraa?

Matrix-elokuvissa ihmiskunta oli jo hävinnyt koneille. Todellisessa maailmassa ihmiset tuottivat keinokohduissa jonkinlaista energiaa koneille, jos oikein muistan. Monet tieteiselokuvat kertovat ajasta, jolloin ihmiskunta on jo tuhonnut itsensä tai taantunut barbariaan. Nykyään yhtenä suurimmista globaaleista riskeistä pidetään keinoälyn vallankaappausta.

Tyhmyyden kierre ja ilkeyden kasvu on pysäytettävä

Mahdollisuutemme selvitä digitalisaation jälkeisessä maailmassa on laittaa kaikki energiamme sivistykseen ja jatkuvaan oppimiseen. Lisäksi meidän pitää ruveta olemaan toisillemme entistä kiltimpiä oppimalla myötätuntoisuutta ja toistemme avointa ja vilpitöntä kohtaamista.

Niillä pärjäämme maailmassa jotenkuten, vaikka koneet olisivat vallan jo ottaneet. Jotta niin ei kuitenkaan kävisi kannattaa jatkuva oppiminen ja myötätuntoinen kohtaaminen ottaa yhteiseksi asiaksi jo nyt.

Elämä on ihmisen parasta aikaa

Matti Nykäsen kuolemattomat lausahdukset ovat outoja tautologioita tyyliin "Elämä on laiffii" tai ” "Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!".

"Elämä on ihmisen parasta aikaa" on kuitenkin, ehkä vahingossa, oikeasti syvällinen. Nykäsen filosofiaa seuraten voinee päätellä, että elämä on koko ajan ”parasta aikaa”. Hän ei ota kantaa erikseen ikään tai elämäntilanteeseen.

Kuoleman jälkeinen elämä on puhtaasti uskonasia. Se mikä jää on siis elämä. Jokaisella se on yksilöällinen ja ainutkertainen. On lopulta omissa käsissä päättää, miten siihen suhtautuu.

Mitä tiede sanoo?

Tiede-lehden nyt jo vuosia vanhassa artikkelissa (9.3.2009) käsiteltiin onnellisuuden tekijöitä. Se kumosi joitain tyypillisiä oletuksia. Miehet ja naiset ovat suurin piirtein yhtä onnellisia. Iällä ei ole merkittävää vaikutusta. Rahakaan ei tee onnelliseksi. Ei edes objektiivinen terveydentila näytä vaikuttavan, vaan se miten asian itse, subjektiivisesti kokee.

Omaan elämään positiivisesti vaikuttavia tekijöitä olivat uppoutuminen (Flow), vapaaehtoinen itsensä kehittäminen, itsenäinen työ, ystävät ja muiden auttaminen. 

Mikä tökkii?

Viimeisen 20-vuoden aikana maailma on yhdessä suhteessa oikeasti muuttunut.

Internetin, somen ja älypuhelinten kautta olemme synnyttäneet kollektiivisen ähkyn aikakauden. Käymme ylikierroksilla. Emme osaa mitoittaa tekemisiämme oikein. Olemme pääosin jossain muualla, emme oikeasti läsnä.

Kohdataan

Yksi asia voi olla aika yleispätevä ratkaisu paras aika -kysymykseen. 

Parasta aikaa elämässä on se, kun kohtaamme kanssaihmisiämme läsnäolevasti, aidosti ja myötätuntoisesti. Ja se kun välillä saamme olla vaan yksin ja ihan rauhassa.

Paras aika on nyt

Lopetan kaikkitietävästä vauva.fi -sivuston vastauksista inspiroituneena. Keskustelu alkoi kysymyksellä, jonka toistan nyt sukupuoli- ja ikäneutraalisti muotoiltuna: Mitä järkeä on meidän yli x-kymppisten elämässä?

”Minä koen, että kumppanini arvostaa minua enemmän kuin nuorempana ja haluaa vähän liikaakin. Työelämässäkin koen saavani nyt kokeneena enemmän arvostusta kuin nuorena … Koen olevani erittäin tärkeä lapsilleni sekä ikääntyville vanhemmilleni nyt x-vuotiaana. Sukupuolestani osaan myös nauttia enemmän kuin koskaan … hyvä parisuhde jossa ei tarvitse kärsiä samanlaisista epävarmuuksista ja mustasukkaisuuden puuskista kuin nuorempana … iän myötä elämä ei muutu huonommaksi, vaan päinvastoin, aina vaan paremmaksi.”

Uusia uskontoja

Uskonnot syntyvät halusta ja tarpeesta hallita muita ihmisiä. Varhaisten jumaluskontojen menestys on liittynyt maatalouden, kaupunkien ja hallitsevan eliitin syntyyn. Alkusysäyksen uudelle uskonnolle on antanut usein joku karismaattinen ja erityinen henkilö. Uskontojen syntyyn on vaikuttanut myös ihmisen tietoisuus itsestään ja kyky käsitteelliseen ajatteluun - kyky ajatella tulevaa ja tiedostaa oman elämän rajallisuus ja hakea vastauksia sen jälkeiselle ajalle.

Perinteiset jumaluskonnot ovat olleet vaikeuksissa jo pitkään Tiedon lisääntyessä ja tieteen edistyessä niiden kertomukset eivät mielenkiinnostaan huolimatta tunnu riittävän uskottavilta. Suuri osa uskovaisista ei välttämättä usko kirjaimellisesti uskontonsa opinkappaleisiin van uskomiseen itseensä. Se antaa lohtua, tukea ja yhteisöllisyyttä. Uskonnot saattavat johtaa myös pimeille poluille, josta esimerkkinä uskonnon nimiin vannovat ääriliikkeet.

Useille uskonnoille on yhteistä tiukka opinmukaisuus eli dogmaattisuus. Uskonto antaa lopullisia vastauksia, joita ei ole syytä tai oikeus epäillä. Muuten toimii vääräoppisesti ja saattaa tulla julmasti erotetuksi itselle aiemmin tärkeätä yhteisöstä.

Uskonnot ovat tehneet myös parhaansa omiakseen moraalin synnyn itsensä ansioksi. Moraalilla on kuitenkin evolutiivinen perusta eikä se tarvitse uskontoja mihinkään.

Nykyajan uskonnot pärjäävät ilman jumalaa

Uskonnot voivat liittyä periaatteessa mihin tahansa elämänalueeseen. Niiden tunnusmerkkejä ovat: Pitää uskoa johonkin kritiikittä. Ne, jotka eivät usko tähän ovat vääräuskoisia. Heitä saa kohdella tylysti. Uskovaisten yhteisö sulkeutuu itseensä. Uskontoon liittyy omia rituaaleja, ulkoisia tunnusmerkkejä ja käyttäytymistapoja. 

Missä tahansa inhimillisessä kulttuurissa voi olla uskonnollisia piirteitä. Valoisalla puolella ollaan silloin kun kyetään avoimeen dialogiin, faktojen kunnioittamiseen ja mahdollisuuteen muuttaa mielipidettään tiedon lisääntyessä.

Pimeän puolen esimerkkejä

Diktaattorit ja hirmuhallitsijat perustavat valtansa poliittiseen uskontoon. Niin tapahtui Neuvostoliitossa ja Hitlerin Saksassa. Tuloksena kymmeniä miljoonia kuolonuhreja. Esimerkkejä löytyy runsaasti myös nykymaailmasta.

Ruuasta on tullut monille uskonto. Ruokauskontoja on itse asiassa monia kuten karppaus, veganismi ja luomu. Yhteistä niille on ”kokemustiedon” tärkeys ja ravitsemustieteen näkeminen salaliittona oikein uskovia kohtaan. Tässä jokunen sitaatti yhdestä ruokaryhmästä. Kommentit liittyivät Helsingin Sanomissa (14.9.) olleeseen Tiede-lehden päätoimittajan kirjoitukseen: ”Ukko on täysin pihalla”, "lobbari", ”nykyään tiedetoimittaja on peitenimi Ekomodernistien ja Skepsiksen propagandaa välittävälle ääliölle”, ”Mutu-juttu edustaa ansiokkaasti Hesarin ympäristötasoa”, ”Tiede-lehti edustaa mielestäni sirpaletiedon huuhaata”, ” Vastenmielinen tyyppi, älmöttävillä mielipiteillä!”. Some-raivo muistuttaa uskonnollista kiihkoilua.

Ilmastonmuutoksesta on tullut globaali maailmanlopunuskonto. En suinkaan kyseenalaista nykyistä ilmastonmuutosta todellisena, vakavana ja mitattavana ihmisen aiheuttamana asiana. Argumentaatio muistuttaa vain kovin paljon perinteistä jumaluskontoa. Jos tapahtuu jotain, on se jumalan tahto. Jos tapahtuu juuri päinvastoin, on sekin jumalan tahto. Kas näin: On ollut todella kuuma kesä. Se johtuu ilmastonmuutoksesta. On ollut kylmä ja sateinen kesä. Sekin johtuu ilmastonmuutoksesta.

eKirja ajanhallinnasta ja somesta

Lataa maksuton eKirja tästä.

Armeliaisuus

Armeliaisuuden puute itseämme ja toisia kohtaan on 2010-luvun suuri tuskan lähde. Suorittaessamme elämää ei aika riitä sydämellisen myötätunnon kokemiseen kärsimystä ja puutetta kohtaan.

Aina ei ole näin ollut. Yksi muutos alkoi, kun tietokoneemme kytkettiin Internettiin joskus 1990-luvulla. Sen jälkeen olemme yhä enemmän menettäneet otteen omasta elämästämme. Tilannetta pahentavat älypuhelimet. Olemme jatkuvasti jossain, mutta emme läsnä siinä missä reaalimaailmassa olemme. Jatkuva tsekkaus ja nopea palaute aiheuttavat riippuvuutta. Kuka muuten otti kuvia itsestään kymmenen vuotta sitten?

Entistä armeliaamman elämän perusasiat ovat yksinkertaisia. 

Tietoisuus auttaa. Se edellyttää pysähtymistä ja asioiden katsomista vähän kauempaa ja eri kulmista.

Itsetunto on itsestä kiinni. Jokainen meistä on riittävän hyvä, kun riman asettaa oikealle korkeudelle. Tällöin sen voi välillä myös ylittää.

Oman elämän saa itselleen, kun rupeaa sitä elämään. On hyviä rutiineja, joihin voi itsensä pakottaa. Syö monipuolisesti ruuasta nauttien. Liikkuu joka päivä arjessa. Tekee joka päivä jotain, missä on hyvä. Nukkuu kahdeksan tuntia. Tekee hyvää ensin itse, odottamatta sitä muilta. Laittaa puhelimen kiinni riittävän usein.

Etäisyyttä asioihin Varangin niemimaan rannalla