Mika Maliranta on todennut, että EU-tukieuron arvo on nollasta yhteen euroa, tyypillisesti 50 centtiä. Keskimäärin puolet häviää johonkin. Oma tuntumani on, että luokkaa 70 prosenttia jää välille. Missä vika?
Ongelma on Suomen innovaatiojärjestelmä, siis nimenomaan järjestelmä. Tarvitsemme innovaatioita, emme järjestelmää ainakaan sellaista, josta ei ole hyötyä.
Tukirahaa käytetään hankkeisiin, joiden hyöty saattaa olla ainoastaan hankerahalla synnytetty määräaikainen työpaikka. Silloinkin, kun tavoitteena on uuden liiketoiminnan ja sitä kautta uusien työpaikkojen ja verotulojen synnyttäminen, rahat suuntautuvat epämääräisiin julkisiin hankkeisiin ja byrokratiaan.
Joku vuosi sitten törmäsin ESR-hankkeiden hyvien käytäntöjen ESR-hankkeeseen, jonka vetäjän kalvot eivät takuulla hänelle itsellekään auenneet.
Nykyisellä rahoitustasolla on vaikuttavuus moninkertaistettavissa. Puolta alhaisemmallikin rahoituksella voidaan saavuttaa selvästi nykytasoa paremmat tulokset.
Tilanne alkaa korjautua, kun saamme julkisten ja kolmannen sektorin ”yritysten ystävät” -organisaatioiden ihmiset töihin yrityksiin, yrittäjiksi, osakkaiksi, päälliköiksi, asiantuntijoiksi. Tällöin työ alkavat automaattisesti priorisoitua liiketoiminnan todellisten tarpeiden mukaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti