perjantai 20. syyskuuta 2013

Pietari

Ensimmäinen matkani Pietariin. Laivalla Helsingistä ja takaisin.

Kaupnki oli ehostettu todella hienoksi. Eremitaasin yltäkylläisyys pisti haukkomaan henkeä. Nevski Prospekt oli kuin mikä tahansa eurooppalaisen suurkaupungin pääkauppakatu. Ruoka oli hyvää. Hotelli oli siisti. Positiivinen kokemus kaikin puolin.

Satamassa joutui kuitenkin vielä jonottamaan. Tullessa reilu tunti passijonossa ja lähtiessä olisi saanut jonottaa vieläkin kauemmin. Seurueemme keksi kuitenkin mennä satamaterminaalin ravintolan baariin kuluttamaan aikaa. Kun baarin kaikki kaksi olutta ja kaksi kuohuviinipullollista oli juotu, saimme luvan nauttia omia taskulämpöisiä kuohuviinejä. Tuulahdus Neuvostoliittoa.

Jäi mietityttämään valtava ero Venäjän maaseudun ja Pietarin keskustan välillä. Karjalassa olen aiemmin käynyt kahdesti. Siellä aika pysähtyi ainakin sata vuotta sitten. Vanhoilla suomalaisalueilla sodan jälkeen.

Venäjän rakenteet ovat pysyviä. Maaorjat, proletariaatti, maaseudun väki. Toisaalla tsaari, hovi, kommunistinen puolue, oligarkit, nykyinen hallinto.

Matkalla opimme suomalaisen yhteistyökumppanimme venäläisen juristin suusta maidemme bisnesstrategioiden eron. Suomessa luodaan työtä tekemällä arvoa liiketoimintaan. Venäjällä ostetaan (varastetaan?) liiketoiminta mahdollsimman halvalla. Tämä on hyvä ymmärtää.

Suomalainen 30 vuotta maassa bisnestä tehnyt kumppanimme sanoi, että kaikkien joka tapauksessa pettävän ja odottavan että itsekin petät. Hänen ovela strategia oli ollut rehellisyys.

Verikirkko oli upea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti