Siemens oli aikanaan ylivoimainen Telex-laitteissa. Samassa konsernissa oli kehitetty myös digitaalinen Telefax, jonka avulla saattoi lähettää kuvamuotoista tietoa. Japanilaiset tajusivat faxin mahdollisuudet ja kaupallistivat sen massamarkkinoille. Teknologiasta tuli johtava tiedon siirron tapa ennen nykyistä internetaikakautta. Siemens ei mahdollisuuksia nähnyt. Siellä kehitettiin vielä uuden sukupolven Telexejä, joita kukaan ei enää tarvinnut.
Siemensin strategiatehtävissä sain aikanaan telekommunikaatiopuolen ihmisten kritiikkiä niskaani.
Olin arvioinut heidän markkinaosuutensa olevan 10 %, kun itse sen sanoivat olevan yli 30%. Kollegani olivat tottuneet näkemään markkinat digitaalisten puhelinkeskusten näkökulmasta eivätkä olleet kiinnittäneet huomiota uusiin nouseviin markkina-alueisiin. Nokian tukiasemabisnestä ei pidetty minään. Enintään teknologiana, joka yksinkertaisuudessaan ei suuryhtiö Siemensiä kiinnostanut. Melko pian digitaaliset puhelinkeskukset hävisivät.
Nokia oli 90-luvulta alkaen ylivoimainen kännykkäbisneksessä. Tuotekehitys- ja tuotantokoneisto oli maailman paras. Simpukkapuhelimet eivät kuitenkaan kiinnostaneet. Taisi yritys kehitellä varhaisesa vaiheessa myös kosketusnäyttöä. Älypuhelinbisneksestä myöhästyttiin. Tällä viikolla Nokia möi aikanaan ylivertaisen bisneksensä Microsoftille alhaiseen hintaan.
Mikä tarinoita yhdistää?
Tuhon siemenet kylvetään silloin kun menee tosi hyvin ja organisaatio kasvaa suureksi. Varhaisemman vaiheen innovaattorit, uuden luojat joutuvat tällöin syrjään tai lähtevät itse. Tilalle tulee manageeraajia, matriisiorganisaatioita, byrokratiaa. Ylpistytään, menetetään uusiutumiskyky ja asiakastarpeiden ennakoiva ymmärrys.
Yritysten historia on täynnä vastaavia kertomuksia.
 |
| Olin vuonna 1992 mukana isännöimässä Siemensin uuden pääjohtajan Suomen vierailua |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti