Himanen, asiantuntijat ja elämästä nauttiminen

Luin taannoin Himasen työn väliraporttia, niin sanottua sinistä kirjaa. Se oli epämiellyttävä kokemus. Asiat olivat koukeroisia, kielikin oli. En ole loppuraporttia lukenut. En taida lukeakaan vaan jään tiedotusvälineiden varaan.

Hyvä filosofi (tai kuka tahansa alansa osaaja) kykenee esittämään vaikeatkin asiat selkeästi eikä päin vastoin. Himanen jäi pyörittelemään teemojaan lähtökuoppiin.

Nuorena, ylimielisenä ja todellista elämää ymmärtämättömänä Himasta on helppo arvostella. Mutta nyt arvostelen niitä, jotka ovat häntä arvostelleet.

STT:n haastattelemat asiantuntijat, mukana professoreita ja tutkimusjohtajia, olivat sitä mieltä, että Suomessa ei ole varaa keskittyä henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoitteluun. Heidän mukaan on liian aikasta puhua vain henkisestä kestävyysvajeesta, kun konkreettiset hyvinvoinnin haasteet ja talouden kestävyysvaje ovat edelleen ratkottavana.

Tästä tulee mieleen sitku-elämä. Sitten kun saan rahaa, terveyttä, uuden työpaikan, lapset hieman vanhemmiksi, työni tehtyä .... olen tyytyväinen elämääni. VÄÄRIN.

Työtä entistä paremman yhteiskunnan eteen tulee tehdä, mutta näillä asiantuntijoiden asenteilla ollaan aina metsässä.

Elämä on tässä ja nyt. Joka päivä. Vallitsevat tosiasiat on kulloinkin hyvä tunnistaa ja sopeutua juuri niihin. Niin me pääasiassa teemmekin. Tietysti tarvitaan tarmokkuutta, halua ja asennetta muuttaa asioita paremmaksi. Yhteiskunnallinen vaje meillä on yrittäjäasenteessa.

Juho Saari sanoo talousukasvun ja onnellisuuden kulkevan käsi kädessä. Asia voi kuitenkin olla myös juuri päin vastoin. Vaikeina aikoina meillä jää aikaa enemmän itsellemme ja toisillemme. Yhteisöllisyys, kovien kokeminen yhdessä voi nostaa onnellisuutta. Tosin Saarikin toteaa  meillä ihmisillä olevan kyky sopeutua mihin tilanteeseen tahansa hyvässä ja pahassa. Täydellinen onnikin latistaa.

Ollaan kiitollisia joka päivä siitä, mitä meillä on. Olipa se paljon tai vähän. Oman mielialamme

ja asenteemme valitsemme itse, jos haluamme elää omaa elämäämme. Ei tavoitella onnea itsetarkoituksellisesti. Tehdään tekoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi: autetaan toisiamme, vietetään aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa, kehitetään itseämme kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaisesti, tunnisetetaan itsestämme vahvuutemme, vaikka kuinkakin pienet ja hyödynnetään niitä. Ruvetaan elämään nytku-elämää joka päivä. Jokainen niistä on ainutlaatuinen.

Meille kaikille opiksi on viime vuonna vuoden Jyväskyläläiseksi valitun kaksikymppisen, vuonna 2007 liikenneonnettomuudessa alaraajahalvautuneen Jasmine Salorannan ohje: elämästä pitää nauttia – muutenhan se menisi ihan hukkaan.

Shampanjaruusu Jasminelle