Hyviä tekoja

Kesäkuuta 2015 kuvaavia sanoja ovat olleet viisastelu, kyynisyys, kapeakatseisuus, valittaminen ja perustuslain vastaisuus. Olemassa olevaan takerrutaan ja uusi nähdään uhkana. Muutosta halutaan, mutta muuttua ei osata.

Meneekö meillä edelleen liian hyvin vai olemmeko yksinkertaisesti tyhmiä tai tietämättömiä?

Presidentti Kennedyn paljon lainattu sitaatti sopii oikein hyvin nykysuomeen: "Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne."

Olen ollut ikäni riippumaton suhteessa kaikkiin poliittisiin puolueisiin. Tältä pohjalta voi hyvällä omallatunnolla haukkua ja kehua niitä ansioidensa mukaan. Joten …

Juuri työnsä aloittanut hallituksemme pystyi luomaan yhteisen tilannekuvan ja tulevaisuutemme kannalta tärkeitä muutoksia hakevan ohjelman. Sipilä osoitti poliitikoille harvinaista johtajuutta.

Mielenkiinnolla (lue ”vitutuksella”) on nyt saanut seurata eri tahojen valitusta ja todistelua asioista, joihin ainakaan ei saa kajota.

Olkoon esimerkkinä päivähoitoa uhkaava katastrofi, kun ryhmäkokoa kasvatetaan seitsemästä kahdeksaan. Esiopetus romahtaa ja pienet lapset joutuvat tuhon tielle. Mitenkä itsestäni saattoi aikanaan tulla täysipäinen yhden vuoden ja kymmenien lasten tarharyhmän kokeneena?

Hottia on nyt asiantuntijavoimin todistella, että tarvittavat muutokset ovat mahdottomia tai vähintään perustuslain vastaisia. Eilen kuultiin uutisissa kahden ”viisaan” todistelua siitä, että hallitusohjelma itsessäänkin on jo perustuslain vastainen.

Perustuslaki tuntuukin olevan se supernuija, jolla muutokset nyt yritetään tappaa alkuunsa.

Olemme kehittäneet itsellemme yhteiskunnan, joka on täynnä subjektiivisia oikeuksia ja jossa mihinkään ei saa kajota. Se on kuin hirviö, jonka silmiin katsominen muuttaa suolapatsaaksi ja koskettaminen räjäyttää atomeiksi.

Nyt kuitenkin on niin, että tuo hirviö pitää tappaa tai nätimmin sanottuna tarvitsemme maahan paljon uusia kakun leipojia. Yhtään uutta jakajaa ei tarvita. Nykykakut on jo jaettu moneen kertaan ja lisää kakkuja ostetaan velaksi.

Mitä siis voi tehdä, jos ei halua olla valittava tortunjakaja?

Kesälomien kynnyksellä voi luvata itselle, että keksii ainakin yhden omassa vaikutusvallassaan olevan positiivisen, uutta rakentavan asian. Sellaisen, johon varmuudella pystyy itse vaikuttamaan.

Hyvään elämään kuuluu luopuminen luonnollisena asiana. Vain tällöin tilalle mahtuu myös uusia asioita. Ne tuottavat meille yllättävää iloa.

Virkistävää Juhannusta!