Tasa-arvoistuvan yhteiskunnan hiljainen vallankumous

Nyt en kirjoita sukupuolten välisestä tasa-arvosta enkä palkkatasa-arvosta vaan ylhäältä-alas -hierarkioiden kaatumisesta. 

Vallankumoukset tulevat välillä ryminällä ja joskus salaa hivuttautumalla. 

Valtioita, yrityksiä, järjestöjä jne. on totuttu johtamaan ylhäältä alas. Aiemmin se oli perusteltua, koska tiedon määrän saattoi ajatella lisääntyvän ”ylöspäin” mentäessä. Niin ei ole ollut enää pitkään aikaan. Useat päättäjät eivät ole tätä vielä huomanneet.

Tietoverkot ovat tehneet maailmasta entistä pienemmän. Yhä suurempi määrä tietoa on kenen tahansa saatavilla. Suurin osa väestöstä on Suomen kaltaisessa maassa hyvin koulutettua. Olemme yhä enemmän asiantuntijoita. Teemme symboli-analyyttistä tietotyötä. Sitoudumme paremmin arvoihin ja merkityksellisyyteen kuin rahaan. Kukaan ei meille enää tarjoa pysyviä työpaikkoja.

Tekijät tuntevat työnsä aina paremmin kuin heidän esimiehensä. Suurissa organisaatioissa tieto suodattuu joka portaalla ylintä johtoa kohden mentäessä. Suuren johtajan huoneessa on pahimmillaan vain häivähdys jäljellä, siitä missä oikeasti ollaan menossa - näyttivät tunnusluvut mitä tahansa. Tältä pohjalta päätösten tekeminen on haastavaa.

Ylhäältä alas ei siis toimi. Ajattelevat ihmiset eivät halua olla toiminnan kohteita vaan aktiivisia itse. Vanhoihin auktoriteetteihin uskovat enintään auktoriteetit itse.

Kestävät muutokset ovat jo pidemmän aikaa syntyneet ”alhaalta ylös” tai hyvässä kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa, mutta nyt sekin asia on muuttumassa.

Olemme menossa kohti vertaisyhteiskuntaa, vertaispalveluita, peer-to-peer (P2P) maailmaa ja horisontaalisia verkostoja. Yhä enemmän toimitaan sivusuuntaan, vaakatasossa, horisontaalisesti.
Uusi yhteisöllisyys vahvistuu. Esimerkkejä löytyy jo runsaasti Uberista virtuaalivaluuttoihin sekä rahan lainaamiseen ja vaihtoon ilman pankkeja. 

Kaikille markkinoille, jotka ovat perustuneet säätelyn antamaan suojaan voi ennustaa täydellistä pöllyytystä tulevina vuosina. Ihmiset haluavat toiminnan, vaikuttamisen ja sopimisen vapautta. On vain ajan kysymys, koska vaikkapa suomalainen työmarkkinasopimusten yleissitovuus kaatuu. Vanha jäänne ei edusta sopimusvapautta vaan sopimusdiktatuuria.

Murros tulee olemaan raju ja meitä kaikkia koskettava. Parhaiten siinä pärjää henkilökohtaisella yrittäjäasenteella ja itsensä johtamistaidoilla. On kyettävä oman elämänsä tietoiseen päätösten tekoon ja niiden toteuttamiseen. Omat arvot kannattaa tunnistaa ja suunnata elämänsä määrätietoisesti niiden suuntaan. Se tarkoittaa priorisointeja, valintoja ja sen ymmärrystä, että valinnat poissulkevat muita mahdollisuuksia. Jotain aina saa, mutta ei koskaan kaikkea.

Ote iso-isäni n. 1915 maalaamasta akvarellista: talvimaisema Kruunuhaasta Hakaniemen suuntaan