Suomen demokratian puolustus on yhteinen asia

Työmarkkinajärjestöt käyttävät valtaa kuin nykypäivän Kekkonen. Enemmän kuin on sopivaa. 

Kekkosen jälkeen Suomen poliittista järjestelmää muutettiin parlamentaarisen demokratian suuntaan. Presidentin valtaoikeuksia rajoitettiin.

Parlamentaariseen demokratiaan kuuluu eduskunnan lainsäädäntövalta. Se on ylintä vallan käyttöä. Lait muodostavat elämämme toimintapuitteet. Ne koskevat meitä kaikkia. Eduskunnan luottamusta nauttivalla hallituksilla on enimmillään neljän vuoden mandaatti saada asioita aikaan.

Yhteiskuntasopimuksen tekemisessä on nyt alkanut viides yritys kahdeksan kuukauden aikana. Jokainen varmaan toivoo ratkaisun nyt vihdoin syntyvän. Demokratian toimivuuden kannalta asia on kuitenkin ongelmallinen. Sopimuksella yritetään saada aikaan se, että hallituksen ja eduskunnan ei
tarvitse tehdä omaa työtään. 

Suomen nykyjärjestelmä on epädemokraattista etujärjestöjen diktatuuria. Hallitus ja eduskunta näyttävät edustavan kansalaisten mielissä ”pakkolakeineen” näennäisvaltaa. Työmarkkinajärjestöt edustavat todellista valtaa. Tätäkö todella haluamme? Missä ovat demokratian puolustajat?

Ongelma on periaatteellinen ja käytännöllinen. Valtaosa suomalaisista haluaa jatkossakin pitää kiinni demokraattisen oikeusvaltion periaatteista. Etujärjestöjen tehtävä on ajaa jäsenistönsä etuja. Ne eivät ole välttämättä yhteneviä kansallisten intressien kanssa. Tosin pitkällä aikavälillä nämä saattavat olla yllättävän samansuuntaisiakin.

Etujärjestöt vetoavat mielellään sopimusvapauteen. Sopiminen edellyttää valtuutusta sopia asioista. Kansalaisilla on sopimusvapaus. Yhteisöilläkin on moneen asiaan sopimusvapaus. Työmarkkinoilla
tilanne on kuitenkin toinen. Siellä vallitsee sopimusdiktatuuri. Yrityksillä ja työntekijöillä ei ole sopimusvapautta. Yrittäjillä ei ole sopimusvapautta. 

Otetaan suomalaisen demokratian voimistaminen yhteiseksi asiaksi. Kannustetaan kulloistakin hallitusta ja eduskuntaa rohkeuteen tehdä heille kuuluva työ, saada aikaan päätöksiä ja lakeja maamme yhteiseksi hyväksi. Historia on monesti osoittanut, että vaikeiden päätösten tekijää arvostetaan. Niitä ei pidä pelätä. Pelätään mieluummin päättämättömyyttä. 

Eduskunta paketissa