Mieleen on jäänyt vanha viisaus vuosikymmenten takaa. Sen
päivitetty versio kuluu jotakuinkin seuraavasti: muutosten tuulien puhaltaessa
jotkut rakentavat suoja-aitoja ja toiset tuulivoimaloita.
Yllättävässä ja pelottavassa poikkeustilanteessa aluksi saatetaan jäykistyä kauhusta. Jäädään ihmettelemään. Kohtuuton osa
elämästä täyttyy jatkuvana virtana tulevasta tiedosta ja epätiedosta.
Se vie helposti mukanaan.
Se vie helposti mukanaan.
Toki paljon toimintaakin on nähtävissä. Esimerkiksi viime päivinä on
nähty ainutlaatuisen runsasta webinaaritarjontaa. Paljon hyvä neuvoja on
saatavilla siihen, miten nyt pitää toimia. Lähes yksinomaan kyse on reagoivista
toimista. Sekin on ymmärrettävää.
Edessä on kuitenkin se päivä, jolloin koronapandemia
hellittää. Ehkä jo kuukausien sisällä. Edessä on myös se päivä, jolloin talous
rupeaa elpymään. Siihen tosin voi mennä selvästi pandemian loppumista pidempi
aika. Kukaan ei tiedä.
Joka tapauksessa kaiken keskellä kannattaa katsetta suunnata
myös tulevaan. Radikaali tilanne jakaa väistämättä meitä tulevaisuuden
pärjääjiin ja häviäjiin. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen
seuraavaa (myönnän, että lista on omien silmälasieni värittämä): (1) kriisissä
on monen tulevan menestystarinan siemenet, (2) työelämä mullistuu ja lähes kokoaikaisen
etäyön määrä lisääntyy pitkällä aikavälillä, (3) oppimiskykymme korostuu tässä
tilanteessa erityisesti, (4) arvomaailmamme muuttuu ehkä elämän perusasioita
korostavaksi ja (5) ehkä kiireemme vähenee pysyvästi kriisin osoittaessa niin
monet aiemmat asiat turhiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti