Moraalikato tarkoittaa, että joku edunsaaja ja riskinkantaja eriytyvät. Esimerkiksi pankinjohtaja saa bonuksensa, vaikka on ajanut yrityksensä ahdinkoon, kuten kävi taannoisessa finanssikriisissä. Viimevuosina huimasti kasvaneen alustatalouden yrityksiin liittyy vakavia moraalikadon piirteitä.
Tavaralähettifirma Wolt myytiin melko hiljattain samalla alalla toimivalle, tappiota tekevälle ja saman ikäiselle, pörssiarvoltaan kuitenkin kymmenien miljardien eurojen arvoiselle Doordash -tavaralähettifirmalle seitsemällä miljardilla eurolla. Kauppa tosin maksettiin ostajan osakkeilla, joiden arvo voi tippua dramaattisesti, vaikka 95 % kuten 2000-luvun alun IT-kuplassa monille sen ajan tähdenlennoille kävi. Toistaiseksi Doordash-osakkeiden arvo on pudonnut 55 %.
Woltin kauppahinta on riskitaso huomioiden suuruusluokaltaan perusteltu, jos yritys kykenee tekemään vuosittain karkeasti 2 miljardin euron nettotuloksen muistaen, että tähän saakka yritys on tuottanut koko historiansa ajan kymmeniä miljoonia euroja tappiota tuottovaatimuksen suuruusluokkaan nähden olemattomalla liikevaihdolla.
Rutkasti tappiota tekevien, mutta silti ”arvokkaiden” Woltin tyyppisten ”meemi” yritysten liiketoiminnan eettisyyttä voi kyseenalaistaa ylipäätään. Miten on päässyt käymään niin, että katukuvassa vilistävät pienipalkkaiset ja työmarkkinoilla alistetussa asemassa olevat lähetit voivat tuottaa yritystensä omistajille hetkessä miljardiomaisuudet? Miten on päässyt käymään niin, että sijoittajat kuvittelevat yritysten olevan kymmenien miljardien arvoisia, kun talouden realiteetteja tarkastellen niiden arvot ovat negatiivisia?
Kuplia on nähty vuosikymmenten varrella ennenkin. Niissä toistuu sama kaava aina uudelleen ja se perustuu ajoitukseen, kun myöhemmin mukaan tulleet maksavat aiemmin mukaan tulleiden voitot. Moraalikadon suuruusluokkaa kasvattaa viimevuosina markkinoille tuhansin miljardein euroin ja dollarein puskettu ilmainen raha. Se on päässyt hullaannuttamaan aloittavat, pienet ja suuret sijoittajat. Moraalikadon uhreja ovat siis ne lukemattomat sijoittajat, jota menettävät rahansa. Toisaalta tyhmyydestä on joutunut aina maksamaan.
Toisen sorttisten alustafirmojen eli sosiaalisen median toimijoiden moraalikato liittyy miljardien ihmisten höynäyttämiseen, kun he luulevat olevansa asiakkaita, mutta ovatkin yritysten raaka-ainetta. Ihmiset antavat ilmaiseksi omat tietonsa sosiaalisen median yrityksille, jotka takovat käsittämättömiä voittoja erityisesti omistajilleen. Samalla ihmisiltä on kollektiivisesti varastettu heidän oma elämä, kun he ovat addiktoituneet alustoihin tavalla, joita kivikautiset aivomme eivät kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti