Kymmenen vuotta kasvuyrittäjyyttä

Kasvuyrittäjyyden toteemi, Kasvu-shamaanikin on jo nähty

 

Hapuilusta kiimaan ja kohti 2020-lukua

Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen pohti KL Optiossa vuoden 2007 alussa syitä siihen, miksi niin harva haluaa kasva. Häntä lainaten: ”Suomeen perustetaan vuosittain yli 20 000 uutta yritystä. Vain 1-2 prosenttia yrittäjistä ilmoittaa ensisijaiseksi tavoitteekseen nopean kasvun. Panee kysymään, onko tässä yhteiskunnassa jotain sellaisia elementtejä, jotka estävät kasvun tai eivät ainakaan motivoi kasvamaan.”

Päätimme yrittäjäkollegani kanssa tehdä asialle jotain ja järjestimme Jyväskylän Paviljongissa Minustako kasvuyrittäjä -seminaarin elokuussa 2008. Osallistujia tuli ensi yrittämällä yli sata.

Omassa alustuksessani pohdin, miksi pitäisi kasvaa. Neljä hyvää syytä olivat ja ovat

1. Kasvu tarjoaa kannusteita
2. Markkinat kasvavat: jos ei itse kasva, niin jää paikalleen ja kuihtuu pois
3. Saavutetaan kustannushyötyjä: oppiminen kumuloituu, mittakaavaedut
4. Kasvu houkuttelee hyviä työntekijöitä

Seminaarimme motoksi kiteytyi ”Kasvuyritystoiminta on pitkäkestoinen moniottelu”. Samoihin aikoihin julkaisin myös G5 -kasvumallin (kuva), joka liittyy kasvun välttämättömiin edellytyksiin.

Kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut paljon. Kasvuyritystapahtumia on useita. Kansainväliset mittasuhteet saaneen Slushin lisäksi mieleen tulee ainakin Kasvu Open, Grow Up -kasvuyrityskilpailu ja Kauppalehden kovimpien kasvajien palkinnot. 

Kasvu esiintyy sanana joka puolella. Tänään juuri radiossa kuulin, että Elyt, TE-toimistot ja maakuntaliittojen palvelut on tarkoitus yhdistää maakunnallisiksi Kasvupalveluiksi. 

Tyylilajien joukosta löytyy suoranaista kasvun kiimaa. Vai mitä ajatuksia herättävät:

• kasvu kuuluu kaikille
• kiihdyttää yrityksesi kasvuun
• yli 900 Suomen menestyneimmän yritysjohtajan osaaminen …
• 700 tulevaisuuden potentiaalisen suuryrityksen kasvuideat …
• etsitään Suomen kovinta kasvuhakuista yritystä
• kasvun kirkkaimmat tähdet – 80 finalistia
• Kasvu Open Karnevaali

 

Tulokset tähän mennessä

Miten kasvuyritysbuumin tulokset näkyvät vai näkyvätkö?  

Kasvuyrittäjyydestä on tullut valtavirran ilmiö. Kulttuuri on maassamme muuttunut kasvulle myönteisemmäksi. Kansantalouden kovilla mittareille vaikutukset eivät kuitenkaan vielä näy.

Vuoden 2009 maailmanlaajuisen talouskriisin aloittamana Suomen talous on ollut viime vuodet
kohmeessa. Sitä kuvaa BKT:n vuosimuutos (kuva).

Suomen kaikkien yritysten liikevaihto on viimeisten neljän vuoden aikana lievästi laskenut, mutta samalla taseet ovat merkittävästi pullistuneet. Pk-yritysten liikevaihdot ovat pysyneet ennallaan ja silläkin puolella taseet ovat kasvaneet. Eivät laiskat taseet ainakaan valtakunnan tasolla kasvuhaluista kerro.

 

Kasvuyritykset ovat eri asia kuin kasvavat yritykset

Kasvuyritys on käsitteenä moniulotteinen. Jotkut tarkoittavat sillä kovilla mittareilla osoitettavaa usean vuoden liikevaihdon tai tuloksen kasvua. Toisille kyse on kasvuhakuisuudesta eli asenteesta.

Kasvuasenne realisoituu kasvuna vasta vuosien päästä. Kymmenenkin vuotta on lyhyt aika. Analogia löytyy kouluista. Innokkaista koululaisista matka työelämän ammattilaisiksi opiskeluineen ja työkokemuksen hankkimisineen kestää 10 – 15 vuotta.

Kasvuhakuisuus sisältää myös suuria riskejä. Useimmat kasvuhakuisista yrityksistä menevät nurin, mutta onneksi samalla kokemus karttuu ja aina joku menestyy. Ilman riskejä ei uutta synny eli riskittömyys on todellisuudessa suurin mahdollinen riski pitkällä aikavälillä.

Uuden kasvuyrityskulttuurin tulokset näkyvät koko kansantalouden mittareissa hyvässä lykyssä 

2020 – 30 luvulla monista yrityskohtaisista menestystarinoista huolimatta. Lähivuosien kasvua voivat synnyttää vain jo vankan aseman omaavat yritykset. Sellaiset, joilla on osaamista, hyvät tuotteet ja vahvat taseet. Miten niiden kasvuhalut saadaan heräämään? Se on mielestäni hyvä kysymys - siitä jatkossa.

Veto-Suomi hyvään vetoon

John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoriaan (A Theory of Justice, 1971) liittyy ajatus tietämättömyyden verhosta. Asiaa voi lähestyä kysymällä: jos et etukäteen tiedä, mihin asemaan yhteiskunnassa joudut, millaisen yhteiskunnan rakennat? Vastaus sisältää oikeuden vapauteen sekä yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista huolen pitämisen.

Rawlsin ajatuksia myötäillen hyvä tavoite Suomelle on kehittyvä ja reilu yhteiskunta. Kehittyminen on sekä määrällistä että laadullista.

Missä nyt mennään, mitä tapahtuu?

Kehittyneille yhteiskunnille yhteistä on, että todellisia muutoksia on erittäin vaikea saada aikaan. Francis Fukuyama kuvaa tätä käsitteellä Vetokratia (Vetocracy). Aina on joku, jolla on mielestään veto-oikeus. Saavutetuista eduista pidetään kiinni. Jotkut kutsuvat tätä sopimusyhteiskunnaksi. Itseäni puhuttaa enemmän Vetokratia.

Poliitikkojen tulee ottaa itselleen se valta, mikä heillä perustuslainkin mukaan on. Vallan kolmijako on yksi suurimpia yhtyeiskunnallisia innovaatioita. Siitä kannatta pitää kiinni - kolmas osapuoli evät ole työmarkkinajärjestöt.

Loistavassa Kirjassaan Miksi maat kaatuvat (Terra Cognita) Daron Acemoglu ja James A. Robinson ovat kehittäneet inklusiivisten ja ekstraktiivisten instituutioiden käsitteet. Niitä on sekä taloudellisia että poliittisia. Yksinkertaistaen ekstraktiiviset instituutiot pyrkivät keskittämään vallan ja varallisuuden harvalukuiselle eliitille. Inklusiiviset instituutiot ovat reiluja. Valtaosa maailman maista kärsii ekstraktiivisten instituutioiden ikeen alla. Suomi ja muut pohjoismaat ovat inklusiivisten instituutioiden esimerkkejä.   Tarkkana saa täälläkin kuitenkin olla. 

Suomi lienee maailman vähiten korruptoituneita maita, mutta rakenteellinen korruptio eli rakenteisiin piilotettu vallan väärinkäyttö on täälläkin yleistä. Esimerkkejä on helppo löytää: työmarkkinajärjestöjen ylivalta, suojatut toimialat, aidon kilpailun puute, eläkevakuutusyhtiöiden rahan käyttö, isännättömän rahan väärinkäyttö yrityksissä, järjestöissä ja säätiöissä, keinotekoinen lääkäripula dualistisen terveydenhoidon järjestelmän seurauksena, turhia työpaikkoja suojelevat jäykät rakenteet.

Nykyaikaisen yhteiskunnan perusteet rakennettiin valistuksen sekä tieteellisen ja teollisen vallankumouksen vaaraan. Höyrykoneiden ja sähkön keksiminen tuottivat radikaaleja tuottavuutta parantavia innovaatioita. Nyt eletään tietotekniikan vallankumouksen aikaa.  Eriäviä mielipiteitä näyttää olevan siitä, vieläkö vastaavat tuottavuusloikat ovat mahdollisia. Automaation ja robotiikan yleistyminen ihmisten elämässä ovat radikaaleja asioita, mutta onko niiden vaikutus ehkä enemmänkin laadullinen? 

Reaganin ja Thatcherin ajoista alkaen olemme eläneet uusliberaalin talouden aikakautta. Sen ilmentymiä ovat keskittyminen omistaja-arvon kasvattamiseen kvartaali kvartaalilta. Oltaisiinko nyt vihdoin suuntautumassa uuteen, jossa asioita tarkastellaan entistä pitkäjänteisemmin ja kokonaisvaltaisemmin osakkeenomistajien lisäksi työntekijöiden sekä yhteiskunnan muiden toimijoiden intressit huomioiden. Näkemässäni videoklipissä Hillary Clinton puhui tähän suuntaan.

Työelämään 80-luvun alussa tullessani johtajia vielä teititeltiin. Asiat toimivat ylhäältä alas. Viime vuosikymmeninä on nähty työelämän radikaali muutos. Ylhäältä alas näkökulma on saanut rinnalleen alhaalta ylös -näkökulman. Työntekijät otetaan yhä enemmän mukaan myös asioiden suunnitteluun.
Hyvä niin. Vielä edellistä suurempi vallankumous on kuitenkin jo meneillään. 

Asiat kääntyvät vaakatasoon. Perinteiset auktoriteetit menettävät oikeutustaan. Vertaisyhteiskunta tekee tuloaan. Tästä ovat esimerkkinä monet uudet palvelut sekä sosiaalisen median ilmiöt.

Yhteiskunnalliset tabut estävät asiallisen keskustelun tärkeistä asioista. 

Koulutusleikkaukset ovat tästä yksi esimerkki. Poliitikot huutavat yhteen ääneen, kun ylisuurta koulutusjärjestelmää sovitetaan nykytarpeiden mukaiseen kuntoon. Sama ilmiö on havaittavissa hyvää asiaa ajavien humanitääristen järjestöjen kohdalla. Virhepäätelmä tehdään annettaessa hyvien asioiden parissa toimiville immuniteettisuoja, eikä vaadita heiltä vastaavaa aikaansaavuutta kuin muilta. 

Yksi ajan ilmiö on erityisesti sosiaalisessa mediassa käytävä ala-arvoinen keskustelu. Hyökätään henkilöitä vastaan eikä välitetä asia-argumenteista. Täydellisen varmuuden asioihin tuo vain täydellinen tietämättömyys ja itsekeskeisyys. Aina ei tarvita edes venäläisiä trolleja asioita hämmentämään. 

Mitä sitten pitää tehdä?

Mitään ei saada aikaan, jos muutoksia ainoastaan pelätään. Enemmän kannattaa pelätä paikalleen jämähtämistä. Pelon sijaan tarvitsemme uskallusta pohtia uusia mahdollisuuksia. Pitää rakentaa valmiutta, halua ja innostusta uuden luomiseen.

Tässä muutama yhteiskuntaa eteenpäin vievä teema

• Rakennetaan luottamusta pohtimalla Suomen yhteistä etua vaalikautta pidemmällä aikavälillä 
• Tehdään työnteosta aina joutenoloa kannattavampaa 
• Annetaan ihmisten paikallisesti sopia työhönsä liittyvät asiat 
• Vapautetaan suojatut toimialat lisäämällä markkinaehtoisuutta    
• Tehdään oppimisesta kansallinen menestystekijä. Suuret muutokset ovat ennen kaikkea oppimisprosesseja.

 David Richon (Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa) terveen ihmismielen huone -vertausta voi hyödyntää myös yhteiskunnallisesti. Ajatellaan, että terve yhteiskunta majailee huoneessa, jossa on ovet kaikkiin pääilmansuuntiin. Nousevan auringon puolelta tulee sisään uusia asioita. Laskevan auringon puolelta lähtee pois vanhoja asioita. Pohjoisesta tulee sisään vakautta luovia asioita ja etelän auringosta luovuutta edistäviä asioita. Suomessa ovat ovet olleet tuskin raollaan. Nyt ne kannattaa avata, jotta tunkkainen ilma pääsee vaihtumaan.

Välillä tuntuu, että meillä keskitytään lillukanvarsiin (kuvassa)