Suomi Areenan 2015 mammuttimaisessa ohjelmassa on yli 150 numeroitua tilaisuutta ja puolen tunnin torivartteja ohjelmasta on lisäksi ainakin viisikymmentä. Puhetta riittää. Mutta mistä puhutaan? Yritin selvittää.
SuomiAreenan kotivisujen mukaan tämän vuoden
teemoina ovat kulttuuri ja opetus.
Kulttuuria käsitellään noin viidessätoista
tapahtumassa ja opetusta niin ikään viidessätoista tapahtumassa. Ne edustavat
kahtakymmentä prosenttia kokonaisuudesta – loput 80 prosenttia käsittelee
jotain muuta.
Selkeästi politiikkaa käsitteleviä tilaisuuksia on
noin viisikymmentä. Poliittista keskustelua kai alun perin lähdettiin
tapahtumalla rikastuttamaan. Siinä on onnistuttu.
Kansalais- ja työmarkkinajärjestöt ovat mukana
ainakin 40 tapahtumalla. Oikeastaan tämä ei yllätä, vaan kertoo kolmannen
sektorin ja edunvalvojien mahtimaasta.
Kymmenen tapahtumaa käsittelee yritystoimintaa tai
ainakin yritystoiminnan kannalta relevantteja teemoja.
Hajateemoina bongasin ihmistä (2), uskontoa (2), Poria
(4), ympäristöä (1), työelämää (2), tiedettä (1), johtamista (2) ja
onnistumista (2) käsitteleviä keskusteluita.
Vuonna 2016 pääteemat ovat suomalainen työ ja
kansalaisjärjestötoiminta.
Kansalaisjärjestöjä tuskin tarvitsee ensi vuonnakaan
mukaan hirveästi houkutella, koska ovat jo nyt vahvasti edustettuna.
Suomi on tällä hetkellä paikalleen jämähtänyt.
Olemassa olevaa on puolustamassa sakea joukko
edunvalvojia.
Nyt tarvitaan laaja-alaista keskustelua yhteiskunnan
uudistamiseksi. Julkisen sektorin nykyinen rooli, tehtävät ja toimintatavat on
kyseenalaistettava. Sama koskee kolmatta sektoria, josta on kehittynyt maahamme
laillistettu harmaan talouden vyöhyke.
Tarvitsemme lisää suomalaisen kakun leipojia. Jakajia
meillä jo löytyy.
Keskustelijoiksi tarvitsemme niitä, joilla on kokemusta
tai ainakin näkemystä kakun leipomisesta. Arjen tekijöitä, yrittäjiä, nuoria,
uudistajia, asiantuntijoita, duunareita, innovaattoreita – ei niinkään hyvin
puhuvaa eliittiä.
 |
| Näkymä Suomenlinnan Länsi-Mustasaaresta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti