Hallituksen tärkeät asiat nyt

Työmarkkinat toimiviksi, julkisen sektorin saneeraus ja tulevaisuuden rakentaminen + luottamus

Ilonpilaamistaan ovat pyydelleet viime päivinä anteeksi ainakin Keskuskauppakamarin Risto E.J. Penttilä ja kansanedustaja, talousviisas Juhana Vartiainen. Silmiin sattui myös professori Matti Virenin kirjoitus kauppalehdessä maanantaina.

Yhteinen huoli liittyy siihen, että vaikka hallitus yrittää, näyttävät tärkeät asiat jäävän tekemättä. 

Penttilän mukaan meillä on kaksi tapaa vastata muutokseen. Joko kehitämme yksityiskohtaisia ohjaus- ja tukijärjestelmiä. Tai puramme yksityiskohtaista säätelyä ja keskitymme mahdollisimman selkeisiin ja ymmärrettäviin ratkaisuihin. Nyt hallitus keskittyy ensimmäiseen. Toisen lähestymistavan toimenpiteitä olisi keskittyä linjakkaisiin ratkaisuihin: vapauttaa työmarkkinoita, vähentää työllistämisen kustannuksia, leikata menoja, alentaa veroja. Kaikki poliittinen pääoma pitäisi valjastaa näiden muutosten läpiviemiseen. Penttilä jatkaa: ”Miten hallitus sitten aikoo ratkaista suuret kysymykset veroista, leikkauksista ja työmarkkinoiden toimivuudesta? Ei se aiokaan. Se on ulkoistanut nämä ratkaisut työmarkkinajärjestöille.”

Juhana Vartiainen ja Elina lepomäki kirjoittavat (HS 30.3): Kilpailukykysopimuksen vakavin ongelma on sen kyvyttömyys edistää työehdoista sopimista työpaikoilla. Valtiovarainministeriö ennakoi – arvion epävarmuutta korostaen – sopimuksen tuovan 35 000 hengen työllisyyskasvun, mutta hallitusohjelman tavoite on 75 000 työllistä suurempi. Kilpailukykysopimuksen korporatiivisena hintana oli paikallisen sopimisen uudistamisen nöyryyttävä vesittyminen. Tavoiteltu työllisyyden kasvu on mahdoton ilman merkittäviä sopimisvapautta edistäviä lisätoimia. Hallitusohjelmaa laadittaessa tavoitteena ollut työmarkkinoiden rakenneuudistus on jäämässä alkumetreille.

Vartiaisen anteeksipyyntö oli hänen FB-sivullaan tämä: Anteeksi, että olen tosikko, mutta ‪#‎suomitekoja -hömppä ei auta kun tarvitaan rakenneuudistuksia hallitukselta ja eduskunnalta.

Matti Viren otsikoi kirjoituksensa: Talouslaman syyt löytyvät Senaatintorin ympäristöstä. Hallitus on päättänyt, että julkisen sektorin koon suhteen ei tehdä mitään. Työmarkkinoilla mikään oleellinen ei muutu. Verojärjestelmä ja tulosiirrot on nyt käytännössä jäädytetty vuosiksi eteenpäin. Vuosi sitten kuviteltiin, että hallitus muuttaa oleellisesti talouspolitiikan suuntaa, saneeraa julkisen talouden, korjaa kilpailukyvyn menetykset ja panee talouteen vauhtia. Mutta kun lukee hallituksen tiedonantoa, ei voi kuin puistella päätään. Tässä vielä Virein lääkkeet: Eikö olisi riittänyt että hallitus olisi kertonut supistavansa julkiset menot ja veroasteen Saksan tasolle, tekevänsä samat reformit työmarkkinoilla kuin Schröderin hallitus ja ulkoistamalla talouspolitiikan välillä itselleen.

Itselläkin olivat toiveet viime vuonna korkealla tarvittavien muutosten toteutuksen suhteen. Näyttää siltä, että hallituksen kantti loppui kesken ja veto-yhteiskunnan vankat voimat jyräävät todelliset muutokset. Vaarana on nyt, että hallitus alkaa esittää vaatimattomatkin asiat voittona itseään puolustaakseen ja vaikenee suurista asioista. Siksi on tärkeää pitää myös ne suuret asiat aktiivisesti esillä, eli  

• työmarkkinat toimiviksi: paikallinen sopiminen, kannusteloukut pois, työllistämisen kannustaminen
• julkisen sektorin saneeraus: selkeät ydintehtävät, palvelut etusijalle, valinnan vapaus
• tulevaisuuden rakentaminen: yrittäjyyden tukeminen, yritysten toimintapuitteet, aktivoiva verotus

Niin ja sitten vielä tarvitaan luottamuspääomaa, jota rakennetaan kohtuullisuuden ja oikeuden-mukaisuuden periaatteilla. Lain noudattaminen ei yksin riitä. Toiminnan tulee olla myös moraalisesti kestävällä pohjalla.

Kuva esittää tulppaanipenkkiäni jokunen vuosi sitten, kun kaikki oli vielä hyvin.

Sen jälkeen penkki jäi lannoittamatta (työmarkkinat eivät toimineet), myyrät söivät sipulit talvella (julkinen sektori otti omansa) ja uusia sipuleita ei enää istutettu (tulevaisuuden rakentaminen jäi). Yritän tästä oppia.