Innostavan oppimisen hyvä kierre

Innostavan oppimisen hyvä kierre on David Kolbin 80-luvun kokemuksellisen oppimisen kehän perillinen. Kierre muodostuu neljästä oppimisen vaiheesta ja kolmesta olemisen tilasta.
Me aikuiset opimme ennen kaikkea liitämällä uudet asiat olemassa oleviin tietoihin ja taitoihin. Uusi tieto rakentuu vanhan päälle.  Nykyinen osaaminen voi tosin olla myös este uuden oppimiselle. Osa tiedosta on yleispätevää ja pysyvää, mutta erityisesti teknologian kehitys muuttaa maailmaa ja osaamistarpeita kovaa vauhtia.

Oppimisen vaiheet ovat uuden tiedon hakeminen, sen kokeilu, konkreettisen kokemuksen hankkiminen ja pohdinta. Kolme olemisen (tekemisen) tilannetta ovat osallistuminen koulutukseen, työn tekeminen ja vapaa-aika. Eri tilanteet ja oppimisen vaiheet liittyvät yhteen.

Perinteisesti on ajateltu, että koulutuksissa saa ennen kaikkea tietoa. Hyvin toteutettu koulutus sisältää kuitenkin Kolbin kehän kaikki neljä vaihetta. Se mahdollistaa uuden tiedon testaamisen harjoitusten sekä keskustelun avulla. Myös konkreettisia kokemuksia voi ottaa puheeksi koulutuksessa. Asiat kirkastuvat ja selkeytyvät, kun niitä avataan muiden osallistujien ja asiantuntijoiden kanssa. Esimerkit ja tarinat opettavat erityisesti silloin, kun ne saa yhdistettyä omaan kokemusmaailmaan. Hyvä koulutus antaa tilaa myös asioiden pohtimiselle. Esiin nousseita ideoita ja ajatuksia kannattaa kirjata muistiin.

Ammattitaitoa ylläpitävät ja vahvistavat koulutukset kattavat vain murto-osan työajasta. Kolmekin päivää vuodessa on jo kohtuullinen saavutus. Hyvä oppimistulos saadaan vuorottelemalla koulutuksia ja käytännön työtä. Uutta tietoa on päästävä nopeasti testaamaan ja konkreettisesti soveltamaan. Muuten se unohtuu tai ainakin passivoituu.

Vapaa-aika ja siihen liittyvä uni ovat tärkeitä oppimiselle, kunhan sitä ei suunnittelulla pilata. Tarkkana on oltava siinä, että oma energia lisääntyy eikä vähene vapaalla.

Hyvän kirjan lukeminen on aina hyvä idea. Samalla se testaa, kuinka hyvin pystyy johonkin asiaan keskittymään. Jos lukeminen ei tahdo onnistua, on se merkki liiallisesta elämän ähkystä.
Alitajuntamme käsittelee asioita tietoisuutemme ulottumattomissa hereillä ja nukkuessa. Parhaat oivallukset syntyvät silloin, kun niitä vähiten odottaa. Itselleen pitää antaa riittävästi aikaa sillä kiire tyhmentää.

Innostavan oppimisen hyvä kierre kuvana. Oikeastaan kehiä on kolme päällekkäin – koulutukselle, työlle ja vapaa-ajalle kullekin omansa.

Oppimisaiheisia blogeja löytyy lisää TÄÄLTÄ.

Vähintään kolme päivää laadukasta ja innostavaa koulutusta vuodessa

Koulutus on hieno investointi tulevaisuuteen. Monilta asiakkailtamme kuitenkin kuulemme, että koulutuksiin pääsy on vaikeaa. Koulutus nähdään kulueränä eikä investointina. Aina ei ole kyse työnantajasta. Tiedän monia tapauksia, joissa mahdollisuudet kouluttaa itseään ovat hyvät mutta vastaan tulee oma väsymys – innostumattomuus, vetämättömyys ja apatia. 

Vuodessa kannattaa varata aikaa vähintään kolme työpäivää kunnolliselle läsnä-oppimiselle oman työpaikan ulkopuolella. Vaikutukset me Ajantiedolla näemme päivittäin: monia tyytyväisyydestä hieman maan pinnan yläpuolella leijuvia ihmisiä.  

Rahallisena investointina kolme päivää vuodessa tarkoittaa suuruusluokkaa 1,5 – 3 % henkilön vuosittaisista palkkakustannuksista. Mikäli halutaan laskea myös koulutuspäivien palkkakulut, pitää lukuun lisätä 1,5 prosenttia. Tämän voi tosin koulutusvähennyksellä puolittaa.

Mitä investoinnilla saa itselleen ja työnantajalleen? 

Osaamattomuudesta aiheutuvat kustannukset voivat olla henkilön omiin henkilökuluihin nähden eri kertaluokkaa. Mokat syntyvät turhia virheitä tekemällä. Pahimmillaan vahingoitetaan omaa liiketoimintaa tai työyhteisöä ja saatetaan jopa rikkoa lakeja ja säädöksiä. Vähintäänkin osaamattomana työn tekeminen on hidasta takkuamista. Koulutusinvestointi on näihin verrattuna minimaalinen panostus.

Positiivisen kautta tarkasteltuna investointi maksaa itsenä takaisin, jos oman työn aikaansaavuus kasvaa edes hiukan. Hyödyllisyytemme työnantajallemme on aina omia kokonaiskustannuksiamme suurempi – muuten meillä ei töitä olisi.

Uuden osaamisen lisäksi laadukas koulutus antaa motivaatiota, intoa ja energiaa. Hyvät kouluttajat ovat valmiit keskustelemaan ja vastaamaan rahan arvoisiin kysymyksiin. Ajantiedolla koulutuksissa tutustuu myös muihin ihmisiin, vertaisiinsa. Kuulee heidän kokemuksiaan ja tarinoitaan. Koulutuspäivä antaa myös mahdollisuuden pysähtyä, ottaa etäisyyttä työarkeen. Aivot saavat aikaa - se tekee päälle hyvää. Koulutuspäivä on kuin päivä täyshoidossa. Sinusta pidetään huolta, ympäristö on rauhallinen ja kodinomainen ja lupaamme myös tarjoilujen maistuvan. 

Suomessa sairastamme 4 – 10 % työajastamme eli kymmenestä kahteenkymmeneen päivään vuodessa. Jostain syystä ainakin kuntasektorilla ollaan tuplasti yrityksiä sairaampia. Toiseksi eniten sairauspoissaoloja aiheuttavat mielenterveyteen liittyvät ongelmat. Hyvä koulutus on hintansa arvoinen jo pelkästään tästä syystä. Se antaa uskoa itseensä ja eväitä jaksamiseen.

Me Ajantiedolla tiedämme, että Suomi lähtee nousuun vain oppimisen avulla. Oppiminen on henkilökohtainen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen asia.

Suuret asiat alkavat pienistä. Sinä ja työnantajasi voitte vaikuttaa siihen, että kehityt ammatissasi.

Helppo tapa varmistaa oma oppiminen on tulla meille. Henkilökohtaiset etupakettimme kahdesta päivästä rajoittamattomaan tekevät tästä erityisen vaivatonta.

Hallituksen tärkeät asiat nyt

Työmarkkinat toimiviksi, julkisen sektorin saneeraus ja tulevaisuuden rakentaminen + luottamus

Ilonpilaamistaan ovat pyydelleet viime päivinä anteeksi ainakin Keskuskauppakamarin Risto E.J. Penttilä ja kansanedustaja, talousviisas Juhana Vartiainen. Silmiin sattui myös professori Matti Virenin kirjoitus kauppalehdessä maanantaina.

Yhteinen huoli liittyy siihen, että vaikka hallitus yrittää, näyttävät tärkeät asiat jäävän tekemättä. 

Penttilän mukaan meillä on kaksi tapaa vastata muutokseen. Joko kehitämme yksityiskohtaisia ohjaus- ja tukijärjestelmiä. Tai puramme yksityiskohtaista säätelyä ja keskitymme mahdollisimman selkeisiin ja ymmärrettäviin ratkaisuihin. Nyt hallitus keskittyy ensimmäiseen. Toisen lähestymistavan toimenpiteitä olisi keskittyä linjakkaisiin ratkaisuihin: vapauttaa työmarkkinoita, vähentää työllistämisen kustannuksia, leikata menoja, alentaa veroja. Kaikki poliittinen pääoma pitäisi valjastaa näiden muutosten läpiviemiseen. Penttilä jatkaa: ”Miten hallitus sitten aikoo ratkaista suuret kysymykset veroista, leikkauksista ja työmarkkinoiden toimivuudesta? Ei se aiokaan. Se on ulkoistanut nämä ratkaisut työmarkkinajärjestöille.”

Juhana Vartiainen ja Elina lepomäki kirjoittavat (HS 30.3): Kilpailukykysopimuksen vakavin ongelma on sen kyvyttömyys edistää työehdoista sopimista työpaikoilla. Valtiovarainministeriö ennakoi – arvion epävarmuutta korostaen – sopimuksen tuovan 35 000 hengen työllisyyskasvun, mutta hallitusohjelman tavoite on 75 000 työllistä suurempi. Kilpailukykysopimuksen korporatiivisena hintana oli paikallisen sopimisen uudistamisen nöyryyttävä vesittyminen. Tavoiteltu työllisyyden kasvu on mahdoton ilman merkittäviä sopimisvapautta edistäviä lisätoimia. Hallitusohjelmaa laadittaessa tavoitteena ollut työmarkkinoiden rakenneuudistus on jäämässä alkumetreille.

Vartiaisen anteeksipyyntö oli hänen FB-sivullaan tämä: Anteeksi, että olen tosikko, mutta ‪#‎suomitekoja -hömppä ei auta kun tarvitaan rakenneuudistuksia hallitukselta ja eduskunnalta.

Matti Viren otsikoi kirjoituksensa: Talouslaman syyt löytyvät Senaatintorin ympäristöstä. Hallitus on päättänyt, että julkisen sektorin koon suhteen ei tehdä mitään. Työmarkkinoilla mikään oleellinen ei muutu. Verojärjestelmä ja tulosiirrot on nyt käytännössä jäädytetty vuosiksi eteenpäin. Vuosi sitten kuviteltiin, että hallitus muuttaa oleellisesti talouspolitiikan suuntaa, saneeraa julkisen talouden, korjaa kilpailukyvyn menetykset ja panee talouteen vauhtia. Mutta kun lukee hallituksen tiedonantoa, ei voi kuin puistella päätään. Tässä vielä Virein lääkkeet: Eikö olisi riittänyt että hallitus olisi kertonut supistavansa julkiset menot ja veroasteen Saksan tasolle, tekevänsä samat reformit työmarkkinoilla kuin Schröderin hallitus ja ulkoistamalla talouspolitiikan välillä itselleen.

Itselläkin olivat toiveet viime vuonna korkealla tarvittavien muutosten toteutuksen suhteen. Näyttää siltä, että hallituksen kantti loppui kesken ja veto-yhteiskunnan vankat voimat jyräävät todelliset muutokset. Vaarana on nyt, että hallitus alkaa esittää vaatimattomatkin asiat voittona itseään puolustaakseen ja vaikenee suurista asioista. Siksi on tärkeää pitää myös ne suuret asiat aktiivisesti esillä, eli  

• työmarkkinat toimiviksi: paikallinen sopiminen, kannusteloukut pois, työllistämisen kannustaminen
• julkisen sektorin saneeraus: selkeät ydintehtävät, palvelut etusijalle, valinnan vapaus
• tulevaisuuden rakentaminen: yrittäjyyden tukeminen, yritysten toimintapuitteet, aktivoiva verotus

Niin ja sitten vielä tarvitaan luottamuspääomaa, jota rakennetaan kohtuullisuuden ja oikeuden-mukaisuuden periaatteilla. Lain noudattaminen ei yksin riitä. Toiminnan tulee olla myös moraalisesti kestävällä pohjalla.

Kuva esittää tulppaanipenkkiäni jokunen vuosi sitten, kun kaikki oli vielä hyvin.

Sen jälkeen penkki jäi lannoittamatta (työmarkkinat eivät toimineet), myyrät söivät sipulit talvella (julkinen sektori otti omansa) ja uusia sipuleita ei enää istutettu (tulevaisuuden rakentaminen jäi). Yritän tästä oppia.