Jotkut meistä ovat erityisen kilpailuhenkisiä. Huippu-urheilija haluaa
olla paras lajissaan. Viha häviämistä kohtaan motivoi häntä.
Osa meistä on alisuoriutujia. Asioilla ei ole niin väliä. Antaa mennä
vaan. Ollaan vähään tyytyväisiä tai aina kroonisen tyytymättömiä.
Sitten on niitä, äärimmäisen rasittavia ihmisiä, jotka tekevät joka asiasta
kilpailun. He haluavat aina voittaa, olla muita parempia. Pelivehkeet lentävät,
jos sattuu häviämään.
Kilpailuhenkisyyden motivaationa voi olla halu osoittaa itselleen
hallitsevansa asiansa. Motivaationa voi olla myös muille näyttäminen tai
molemmat. Kilpailuhenkisyys voi olla rakentavaa, positiivista pyrkimystä tehdä
isestään tai valmennettavistaan entistä parempia valitussa lajissa. Kilpailuhenkisyys voi olla myös ahdistavaa, alistavaa ja toisia
nöyryyttävää.
Kilpailuhenkisyys pistää yrittämään ja ylittämään itsensä. Urheilijoiden
tapauksessa kilpailulaji on selvä. Mutta onko se aina niin selvä?
Uskon meistä paljon useampinen olevan kilpailuhenkisiä, kuin päälle päin
näkyy. Pidämme lajimme vain piilossa.
Jos pidät nikkaroinnista, haluat kehittyä siinä hyväksi. Saat hyvää
mieltä itsellesi, kun opit tarvittavat työmenetelmät ja raaka-aineiden
ominaisuudet. Olet myös kenties ylpeä siitä, että osaat nämä hommat paremmin
kuin joku muu.
Työpaikalla saatat nauttia kollegoidesi arvostusta muodollisesta
asemastasi riippumatta.
Olet porukan henkinen johtaja. Nautit siitä, kun juuri sinulta kysytään
ja pyydetään mielipidettä.
Itsessäni tunnistan näitä piirteitä ruokaan liittyvissä asioissa. Olen
ylpeä siitä, että osaan käsitellä kalaa ja riistaa. Osaan kokata monenlaista. Ymmärrän
mikä sopii yhteen ja mikä ei. Kokemuksella ja intuitiolla pystyn loihtimaan
syötävään eri raaka-aineista.
 |
| Villiä ruokaa: Varangin vuonon sinisimpukoita |
Kilpailua esiintyy kaikilla maailman eläinlajeilla, ei vain ihmisellä. Se on aina ollut osa selviytymistä ja oman hierarkisen aseman vahvistamista omien lajitoverien parissa. Kilpailuhenkisyys heijastuu kaikkeen mitä nykyaikana teemme. Sen tarkoituksena on myös lajin jatkaminen niin, että parhaimmat saavat jakaa geeninsä eteenpäin. Kilpailuhenkisyys on laajentunut sivistymisen myötä ihmisellä eri alueille. Kuka on paras älykkyydessä, kuka on paras puhuja tai poliitikko tai vaikka vain kuka on paras kokki. Jos haluat ruokaa tehdessäsi tehdä vaikutuksen taidoillasi (minkä myös olet tehnyt), niin eräällä tavalla tuot kilpailuhenkisyytesi esiin silläkin saralla. Mutta et varmaan halua myöskään hävitä merimiespainissa, vai?
VastaaPoistaTuo evolutiivinen näkökulma on juuri noin. Kaikki nykyään olemassa olevat eliöt ovat tähänastisia voittajia päättymättömässä vuosimiljardien taakse ulottuvassa ketjussa. Pointti oli se, että toisin kuin jossain urheilulajissa kilpailu on usein hyvin piilotettuna. Ajatellaanpa vaikka erityisen sosiaalisesti taitavaa poliitikkoa tai sitä pientä mustekalaa, joka naaraaksi naamioitumalla pääsi parittelemaan hämäämällä suurta kilpailijaansa.
VastaaPoistaSitten vielä tulee mieleen ihmiset, jotka saavutuksistaan riippumatta vähättelevät itseään. Näin he haluavat todellisuudessa itseään kehua.