Rakentava vai kyyninen asenne

Joihinkin toimittajiin, on pesiytynyt kyyninen puhe. Asenne, jossa mikään ei ole mitään tai ainakaan hyvää ja arvokasta.

Toimittajien tehtävä vapaassa yhteiskunnassa on tuoda epäkohtia esiin ja hakea erilaisia näkökulmia. Pieleen taidetaan kuitenkin mennä, jos asiaan liittymättömänä median käyttäjänä kokee toimittajan työotteen ylimieliseksi ja inttäväksi.

Osaa toimittajista motivoi tyylilajiin oman fiksuutensa ja nokkeluutensa korostaminen.

Sitten on niitä, joiden tietämättömyys asioista johtaa ylimieliseen käytökseen. Taustalla saattaa olla myös aito pyrkimys kriittisyyteen, rakentavaankin sellaiseen, mutta ajatellaan oman roolin edellyttävän tiukkaa otetta.

Poliitikoista löytyy valehtelijoita, manipulaattoreita ja tietämättömiä. He ovat toimittajille laillista riistaa. Poliitikkous ei kuitenkaan automaattisesti oikeuta toimittajia mihin tahansa.

Politiikka vapaassa yhteiskunnassa on sopimisen taidetta, yhdessä päättämistä. Tilanteet vaihtelevat. Järkevät päätökset ovat tilannesidonnaisia. Oikea päätös eilen ei välttämättä ole oikea päätös huomenna. Siksi vaalilupauksia tekevät valehtelevat aina. Niiden sijaan on rehellisempää tuoda esiin ne asiat, joiden eteen haluaa tehdä parhaansa.

Ratkaisukeskeisyys on sitä, että yritetään ymmärtää tilanne ja tehdään sen pohjalta kulloinkin omien arvojen mukaiset päätökset. Rakentava puhe johtaa ratkaisukeskeisyyteen. Negatiivinen asenne on ongelmakeskeisen tyylilaji.

Kesäpäivä Helsingin edustalla

Yritteliäisyys

Sain oheisen kuvan tutultani, joka oli aiheesta harmistunut saamastaan negatiivisestä rahoituspäätöksestä uudelle liiketoiminnalleen.

Kari Suomalaisen pilapiirros on vuodelta 1968! Nuorelle väelle tiedoksi, että yritteliäisyyden moottoria yrittää käynnistää sittemmin presidenttinämme toiminut Mauno Koivisto.

Kuvateksti: Turha tähän on laittaa polttoainetta ennenkun nähdään käykö se.

Aiheellinen asia pohdittavaksi nykypäivänäkin.

PS. Juuri tajusin, että kuva on julkaistu 24.9.1968. Vaimoni Jaanan tapasin 24.9.2008. Eikös siinä ole päivälleen 40 vuotta välissä.

Hyviä tekoja

Kesäkuuta 2015 kuvaavia sanoja ovat olleet viisastelu, kyynisyys, kapeakatseisuus, valittaminen ja perustuslain vastaisuus. Olemassa olevaan takerrutaan ja uusi nähdään uhkana. Muutosta halutaan, mutta muuttua ei osata.

Meneekö meillä edelleen liian hyvin vai olemmeko yksinkertaisesti tyhmiä tai tietämättömiä?

Presidentti Kennedyn paljon lainattu sitaatti sopii oikein hyvin nykysuomeen: "Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne."

Olen ollut ikäni riippumaton suhteessa kaikkiin poliittisiin puolueisiin. Tältä pohjalta voi hyvällä omallatunnolla haukkua ja kehua niitä ansioidensa mukaan. Joten …

Juuri työnsä aloittanut hallituksemme pystyi luomaan yhteisen tilannekuvan ja tulevaisuutemme kannalta tärkeitä muutoksia hakevan ohjelman. Sipilä osoitti poliitikoille harvinaista johtajuutta.

Mielenkiinnolla (lue ”vitutuksella”) on nyt saanut seurata eri tahojen valitusta ja todistelua asioista, joihin ainakaan ei saa kajota.

Olkoon esimerkkinä päivähoitoa uhkaava katastrofi, kun ryhmäkokoa kasvatetaan seitsemästä kahdeksaan. Esiopetus romahtaa ja pienet lapset joutuvat tuhon tielle. Mitenkä itsestäni saattoi aikanaan tulla täysipäinen yhden vuoden ja kymmenien lasten tarharyhmän kokeneena?

Hottia on nyt asiantuntijavoimin todistella, että tarvittavat muutokset ovat mahdottomia tai vähintään perustuslain vastaisia. Eilen kuultiin uutisissa kahden ”viisaan” todistelua siitä, että hallitusohjelma itsessäänkin on jo perustuslain vastainen.

Perustuslaki tuntuukin olevan se supernuija, jolla muutokset nyt yritetään tappaa alkuunsa.

Olemme kehittäneet itsellemme yhteiskunnan, joka on täynnä subjektiivisia oikeuksia ja jossa mihinkään ei saa kajota. Se on kuin hirviö, jonka silmiin katsominen muuttaa suolapatsaaksi ja koskettaminen räjäyttää atomeiksi.

Nyt kuitenkin on niin, että tuo hirviö pitää tappaa tai nätimmin sanottuna tarvitsemme maahan paljon uusia kakun leipojia. Yhtään uutta jakajaa ei tarvita. Nykykakut on jo jaettu moneen kertaan ja lisää kakkuja ostetaan velaksi.

Mitä siis voi tehdä, jos ei halua olla valittava tortunjakaja?

Kesälomien kynnyksellä voi luvata itselle, että keksii ainakin yhden omassa vaikutusvallassaan olevan positiivisen, uutta rakentavan asian. Sellaisen, johon varmuudella pystyy itse vaikuttamaan.

Hyvään elämään kuuluu luopuminen luonnollisena asiana. Vain tällöin tilalle mahtuu myös uusia asioita. Ne tuottavat meille yllättävää iloa.

Virkistävää Juhannusta! 

Irti herkkähipiäisyydestä

Olen tullut siihen päätelmään, että olemme AIVAN liian herkkähipiäisiä. Tai ainakin niin puheista päätelleen vaikuttaa.

Ei niin pientä asiaa, ettei joku mieltään pahoittaisi. Ei suurtakaan asiaa, kun ollaan jo aivan Tuohtuneita.

Ensimmäinen syy tähän on, että Suomi on valituksesta huolimatta aivan liian hyvä paikka elää. Saavutettuja etuja on valtavasti. Edunvalvonta maassamme on vahvaa.

Pienenkin asian menettäminen tuntuu tuskalliselta. Asioita ei suhteuteta riittävästi.

Otetaan siis pari esimerkkiä. Miltä seuraavat asiat tuntuvat:

Palkkasi alenee 5 %.
Menetät työsi ja työkykysi

Lapsesi ei pärjää urheiluharrastuksessaan mielestäsi riittävän hyvin.
Lapsesi kuolee terroristin pommissa.

Rahat eivät riitä juuri nyt uuteen Thaimaan matkaan.
Sinulla ei ole rahaa ostaa ruokaa.

Muutos elämässä on jatkuvaa ja olemme tiukan paikan tulleen kykeneviä selviytymään lähes mistä tahansa. Tyytyväisyys on asennekysymys – oma päätös.

Mieti elämässäsi, mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä juuri nyt.

Ajattele sitten, että menetät odottamatta niistä kaikkein tärkeimmän. Mieti miten siitä tilanteesta selviät?

Seuraavaksi kuvittele, että menetät myös listasi toiseksi tärkeimmän asian. Miten nyt selviät?

Jatka harjoitusta niin pitkälle kuin haluat. Näin pystyt kehittämään itsellesi selviämiskeinoja

ja vahvistat itseäsi.

Lopuksi paljastan totuuden. Kaikki harjoituksen menetykset tulevat tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Et vain tiedä koska. Kannattaa siis olla hyvin varautunut ja elää joka päivä kuin viimeistä päivää.

Narsistisesti häiriöiset organisaatiot

DSM (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) on yhdysvaltalainen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä. Sen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä

1.       Kuvittelee olevansa ylivertainen. Liioittelee lahjojaan ja saavutuksiaan

2.       Keskittyy ajatuksissaan epärealistisiin mielikuviin menestyksestään, voimastaan tai kauneudestaan

3.       Kokee olevansa ainutlaatuinen ja uskoo saavansa ymmärrystä vain huomattavilta tahoilta

4.       Vaatii ihailua

5.       Vaatii erityiskohtelua ja etuoikeuksia. Kokee, ettei hänen tarvitse sopeutua yhteiskunnan sääntöihin

6.       Käyttää muita hyväkseen eikä osoita kiitollisuutta

7.       On empatiakyvytön eikä ota muiden tarpeita huomioon

8.       On ylimielinen ja röyhkeä

9.       On kateellinen mutta luulee muiden kadehtivan häntä

Yksikin narsistisesti persoonallisuushäiriöinen työyhteisössä saa paljon pahaa aikaan, mutta voiko koko organisaatio olla narsistinen ja miten se ilmenee?

Avoimilla markkinoilla toimivat yritykset kohtaavat kilpailua ja vaativia asiakkaita, mikä pakottaa kehittämään ja parantamaan omaa toimintaa jatkuvasti. En usko, että tältä suunnalta löytyy ainakaan kovin pahasti narsistisesti häiriöisiä toimijoita. Terve itseluottamus on hyvä asia.

Itse lähtisin etsimään narsistisesti häiriöisiä organisaatioita monopoliasemassa toimivista yrityksistä, työmarkkinajärjestöistä, erityisen varakkaista yhdistyksistä ja säätiöistä, uskonnollisista yhteisöistä ja ökyilyyn taipuvaista suuryhtiöistä. En väitä, että ne kaikki ovat häiriöisiä.

Ylivertaisuuden kuvitelmat voivat näkyä muista piittaamattomuutena, vain oman edun tavoitteluna. Mieleen tulevat heti merimiesunioni ja AKT. Yrityksissä kohtuuttoman hulppeat toimitilat saattavat myös paljastaa asian.

Epärealistisia mielikuvia voi olla korkean profiilin start up -yrityksillä, miksei myös ministeriöillä ja suurten organisaatioiden esikunnilla. Kun seisoo suurella jalustalla, kuvittelee helposti myös itsestään suuria.

Ainutlaatuisuuden tuntemus liittyy ainakin monien uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Vain omaa totuutta pidetään oikeana. Esimerkeistä ei liene pulaa.

Ihailun ja erityiskohtelun vaatimusta esiintyy niin ikään uskonnollisissa yhteisöissä, joiden taustalta löytyy itseään jumalana tai jumalan sanansaattajana pitänyt narsisti.

Muiden hyväksikäyttö liittyy huonoon johtamiseen, pelisäännöistä ja laeista piittaamattomuuteen, talouden harmaalla tai pimeällä puolella toimimiseen.

Empatiakyvyttömyys ilmenee kyynisenä toimintakulttuurina, ihmisten riistämisenä ja välineellistämisenä.

Ylimielisyys liittyy menestykseen, jota ei ole itse ansaittu. Muistan ikäni jo maailman kartalta kadonneen amerikkalaisen tietokonefirman myyjien ylimielisen asenteen. Tuotteet tosin menivät kaupaksi heistä huolimatta.

Kateellisuus voi ilmetä vaikka kilpailijoiden haukkumisena ja panetteluna.  Toisen menestys voi olla itselle myrkkyä tai niin ainakin ajatellaan.

Mistä löytyy se organisaatio, joka täyttää ainakin viisi kriteeriä edellisistä?

Täällä narsistikin viihtyisi