Ihmisyyden viisi tekijää

Viime aikojen monikulttuurisuuskeskustelu on ollut hämmentävää ja kiivaita tunteita herättävää.

Ei ihme, sillä monikulttuurisuudella voidaan tarkoittaa lukuisia eri asioita. Ne ovat toisilleen osin jopa täysin vastakkaisia.

Maailmasta tulee parempi paikka, kun erilaiset ihmiset kykenevät elämään yhdessä. Erilaisuus on rikkaus eikä sitä pidä pelätä.

Jos erilaisuudesta tehdään ongelma, saamme tapella keskenämme ikuisesti. Kaikki ihmiset ovat erilaisia jopa saman perheen lapset. Naiset ja miehet ovat erilaisia. Vaasalaiset ja Savonlinnalaiset ovat erilaisia. Suomalaiset ja ruotsalaiset ovat erityisen erilaisia. Kristityt ja muslimit ovat erilaisia. Lista jatkuu loputtomiin. Se on tylsä sekä merkityksetön.

Kaksi keskenään erilaisempaa ihmistä löytyy saman ryhmän sisältä kuin kahden ryhmän väliltä keskimäärin. Jokaiselle ihmiselle kuuluu ihmisarvo yksilönä eikä ryhmän jäsenenä.

Mädännäiset valtiot ja dogmaattiset uskomusjärjestelmät ovat pahojen asioiden alkujuuri. Jälkimmäiset voivat olla uskontoja tai muita yksinkertaistavia ja auktoriteettiuskoisia oppeja kuten fasismi, kommunismi ja populistiset karismaattisiin johtajiin kytkeytyvät puolueet.

Ihmiskunnasta tulee parempi paikka, kun yhdessä sitoudumme muutamiin periaatteisiin. Oma viiden kohdan Ihmisyys-listani on

• tieto
• tasa-arvo
• hyvyys
• kunnioitus
• väkivallattomuus

Se miten näitä itse kukin ja yhdessä edistämme, ratkaisee minkälaisessa Suomessa ja maailmassa tulevaisuudessa elämme. Jos ne kaikki unohdamme, tuhoudumme.

Kanssaihmisiämme

Suomalainen korruptio

Korruptio tarkoittaa toimivallan väärinkäyttöä oman edun tavoitteluun.

Perinteisesti korruptiolla ajatellaan sitä, että vastuullisessa asemassa oleva henkilö lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.

Kansainvälisten tutkimusten (Transparency International) perusteella Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita. Sitä saadaan mitä mitataan. Pitäisikö tämä kirjoitus päättää siis tähän?

Jatkan kuitenkin.

Suomea on yritetty saada uuteen nousuun jo vuosia. Tulokset ovat olleet heikkoja. Uudella hallituksella näyttää onneksi olevan edellisiä ammattimaisempi ja jämäkämpi ote asioihin.

Yhtenä tärkeänä nousun tekijänä on se, että toimintaympäristö maassamme saadaan mahdollisimman toimivaksi.

Tämä tarkoittaa myös piilossa olevan korruption kitkemistä. Väitän Suomen oleva sitä täynnä. Emme vain tule asiaa ajatelleeksi, koska virkamiehiä ei maassamme tarvitse edelleenkään tiskin alta lahjoa.

Missä korruptio siis piilee? Esimerkkini kertovat rakenteellisesta korruptiosta.

Raskas hallinto ruokkii korruptiota, koska se ylläpitää turhia työpaikkoja. Niitä ei tarvita, jos asiat halutaan hoitaa juohevasti, oleelliseen keskittyen. Vallan väärinkäyttäjiä ovat tällöin virkamiehet ja korruption muoto heidän yhteiskunnan kannalta turhaan maksettu palkkansa, jonka me verovaroin maksamme.

Yli äyräidensä paisunut säädöspohja liittyy edelliseen, koska sillä helposti perustellaan paisuneita organisaatioita.

Toinen esimerkki ovat palkkajohtajien ylisuuret palkkiot. Taustalla ovat Hyvä veli -verkostot. Tietysti voidaan ajatella, että palkat määräytyvät markkinoilla. Osaamisesta maksetaan. Melko harva johtaja on omalla työllään kuitenkaan palkkansa ansainnut. Asiat yrityksissä saattavat mennä hyvin tai huonosti aivan johtajasta riippumatta. Myös asioiden tarkasteluajanjakso on usein liian lyhyt. Parissa vuodessa saa kyllä eri konstein asiat näyttämään paremmalta, mutta kestääkö se edes viiden tai kymmenen vuoden päähän?

Suomalainen lääkäreiden duaalijärjestelmä on rakenteena korruptoitunut. Varsinaisessa virassa hoidetaan asiat jotenkuten. Tulot sitten tuplataan, tai jotain, yksityisvastaanotoilla. Mielestäni lääkärit pitää ohjata valitsemaan puolensa ja tekemään työnsä sitten mahdollisimman hyvin.

Kolmas sektori, yhdistykset ja järjestöt, ovat varsinainen mätäpaise. Varsinkin yleishyödyllisten ”hyvää tekevien” järjestöjen kohdalla tilanne on huono, koska ihmiset suhtautuvat niihin hyväntekijöinä. Niissä henkilöstö saattaa tuhlata rahaa kuin se olisi omaa. Siedetään vuodesta toiseen huonoa työsuoritusta, osaamista ja johtamista. Ylläpidetään siis runsain määrin turhia työpaikkona.

Asiat eivät tapahdu hetkessä, mutta jostain muutokset on aloitettava. Ongelman voi ratkaista vain, jos ongelman ensin tunnistaa.

Nautitaan alkavasta syksystä

Mätänevä kolmikanta

Olin 90-luvulla vuosia Saksassa suuressa yrityksessä johtohommissa. Pääsin silloin ylemmän johdon valmennuksiin, joissa käsiteltiin Saksan yhteiskunnan toimintaa. Silloin tajusin kuinka työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Niiden molempien on pyrittävä tekemään asioista vaikeita pönkittääkseen omaa valtaansa ja pitääkseen organisaationsa vahvana ja palkollisten edut hyvinä.

Silloin Saksa oli suurissa vaikeuksissa. Nyt siellä menee hyvin. Vahvan poliittisen johdon lisäksi johtajuutta löytyi myös työmarkkinajärjestöistä merkittävien uudistusten tekemiseen.

Tämä palautuu mieleen, kun on seurannut touhua ns. yhteiskuntasopimuksen ympärillä. Nyt siis on aikomus vääntää ja kääntää asioita vuoden 2017 puolelle saakka. Voi pyhä pamaus.

Tätä seuratessa koko kolmikanta rupeaa haisemaan mädäntyvälle kalalle. Sen on aika jättänyt.

Edunvalvojat valvovat jäseniensä etuja tai ainakin kuvittelevat niin tekevänsä. Ymmärtämätön ja kapeakatseinen asenne voi kuitenkin levitä omille jaloille.

Eduskunnan luottamusta nauttivat hallituksen tehtävä on valvoa koko kansan etuja ja tehdä työtä sen eteen. Työmarkkinajärjestöt eivät ole parlamentin ylähuone, vaikka sen vaikutelman tällä hetkellä niistä saa.

Nyt tarvitaan rohkeaa, muutoksiin kykenevää johtajuutta kaikkien yhteiskunnan toimijoiden taholta yrityksistä politiikkaan ja etujärjestöihin. Tilannekuvan luulisi jo olevan riittävän selvä.

Meidän kaikkien oma etu vaatii nyt myös totutuista eduista luopumista. Ei kannata pelätä muutosta. Kannattaa pelätä sitä, että ei kyetä muuttumaan.

Tästä on aika jättänyt.