Suomalainen korruptio

Korruptio tarkoittaa toimivallan väärinkäyttöä oman edun tavoitteluun.

Perinteisesti korruptiolla ajatellaan sitä, että vastuullisessa asemassa oleva henkilö lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.

Kansainvälisten tutkimusten (Transparency International) perusteella Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita. Sitä saadaan mitä mitataan. Pitäisikö tämä kirjoitus päättää siis tähän?

Jatkan kuitenkin.

Suomea on yritetty saada uuteen nousuun jo vuosia. Tulokset ovat olleet heikkoja. Uudella hallituksella näyttää onneksi olevan edellisiä ammattimaisempi ja jämäkämpi ote asioihin.

Yhtenä tärkeänä nousun tekijänä on se, että toimintaympäristö maassamme saadaan mahdollisimman toimivaksi.

Tämä tarkoittaa myös piilossa olevan korruption kitkemistä. Väitän Suomen oleva sitä täynnä. Emme vain tule asiaa ajatelleeksi, koska virkamiehiä ei maassamme tarvitse edelleenkään tiskin alta lahjoa.

Missä korruptio siis piilee? Esimerkkini kertovat rakenteellisesta korruptiosta.

Raskas hallinto ruokkii korruptiota, koska se ylläpitää turhia työpaikkoja. Niitä ei tarvita, jos asiat halutaan hoitaa juohevasti, oleelliseen keskittyen. Vallan väärinkäyttäjiä ovat tällöin virkamiehet ja korruption muoto heidän yhteiskunnan kannalta turhaan maksettu palkkansa, jonka me verovaroin maksamme.

Yli äyräidensä paisunut säädöspohja liittyy edelliseen, koska sillä helposti perustellaan paisuneita organisaatioita.

Toinen esimerkki ovat palkkajohtajien ylisuuret palkkiot. Taustalla ovat Hyvä veli -verkostot. Tietysti voidaan ajatella, että palkat määräytyvät markkinoilla. Osaamisesta maksetaan. Melko harva johtaja on omalla työllään kuitenkaan palkkansa ansainnut. Asiat yrityksissä saattavat mennä hyvin tai huonosti aivan johtajasta riippumatta. Myös asioiden tarkasteluajanjakso on usein liian lyhyt. Parissa vuodessa saa kyllä eri konstein asiat näyttämään paremmalta, mutta kestääkö se edes viiden tai kymmenen vuoden päähän?

Suomalainen lääkäreiden duaalijärjestelmä on rakenteena korruptoitunut. Varsinaisessa virassa hoidetaan asiat jotenkuten. Tulot sitten tuplataan, tai jotain, yksityisvastaanotoilla. Mielestäni lääkärit pitää ohjata valitsemaan puolensa ja tekemään työnsä sitten mahdollisimman hyvin.

Kolmas sektori, yhdistykset ja järjestöt, ovat varsinainen mätäpaise. Varsinkin yleishyödyllisten ”hyvää tekevien” järjestöjen kohdalla tilanne on huono, koska ihmiset suhtautuvat niihin hyväntekijöinä. Niissä henkilöstö saattaa tuhlata rahaa kuin se olisi omaa. Siedetään vuodesta toiseen huonoa työsuoritusta, osaamista ja johtamista. Ylläpidetään siis runsain määrin turhia työpaikkona.

Asiat eivät tapahdu hetkessä, mutta jostain muutokset on aloitettava. Ongelman voi ratkaista vain, jos ongelman ensin tunnistaa.

Nautitaan alkavasta syksystä