Mikä on business case ?

Käsitteiden ymmärtäminen voi olla haastavaa. Varsinkin jos niitä ei ole yksiselitteisesti määritelty. Englanninkielisten sanojen kohdalla sisältö saattaa jäädä tuttuuden tunteesta huolimatta epäselväksi.

Iät ja ajat on kansainvälisessä ympäristössä käytetty business case -käsitettä. Rupesin sen sisältöä pohtimaan. Erilaisia määritelmiä tuli vastaan, vaan ei sitä yhtä ja yksiselitteistä.

Business case voi tarkoittaa liiketoiminnan kehittämiseen tähtäävää projektiehdotusta, liiketoimintahanketta, projektia tai sen osaa. Sillä voidaan tarkoittaa myös yksittäistä toimenpidettä, jonka vaikutukset ovat ennalta arvioitavissa päätöksen teon pohjaksi.

Jossain tapauksissa liiketoimintamalli on käsitteenä lähellä business case -käsitettä. Liiketoimintasuunnitelma (business plan) on kuitenkin käsitteenä laajempi kuin business case. Liiketoimintasuunnitelma sisältää lukuisan määrän liiketoimintapäätöksiä, joita tarkoittavat kutakuinkin samaa kuin business case.

Päädyin siihen, että osuvin suomennos on juuri liiketoimintapäätös.

Hyviä sellaisia me tarvitsemme.

Muuttuva toimintaympäristö edellyttää yrityksiltä jatkuvaa uudistumista. Organisaation oppimiskykyä. Paikalleen jääminen on tuhoisaa mutta yhtä tuhoisaa voi olla myös liiallinen ja hallitsematon kehittämishankkeiden määrä. On kyettävä keskittymään oleelliseen ja hyödylliseen. On kyettävä priorisoimaan ja tekemään päätetyt asiat loppuun saakka.

Hyvän liiketoimintapäätöksen edellytyksiä ovat selkeä rajaus, tosiasioihin ja

päätöksen kannalta relevantteihin ja riittäviin tietoihin perustuva analyysi,

selkeys, ymmärrettävyys ja uskottavuus.

Hyvät liiketoimintapäätökset ovat selkeästi perusteltuja. Niiden hyödyt ja investoinnit ovat arvioitavissa ja verrattavissa eri vaihtoehtoihin. Tarvittavat resurssit ja aikataulut ovat tiedossa sekä riskit kartoitettu.

Ajantiedon ensi vuoden ohjelmaan olen suunnitellut uuden kolmen tunnin valmennuksen nimeltään ”Business casen laskennan periaatteet kehityshankkeissa”. Tervetuloa.

Tiedätkö oikeasti miten nämä littyvät toisiinsa ja liiketoimintapäätöksiin?

Työn radikaali muutos

Aikanaan IBM:n pääjohtaja ennusti maailmassa tarvittavan viisi tietokonetta. Sittemmin tietotekniikka on kehittynyt huimasti ja sitä on kaikkialla. 

Nykyinen älypuhelin toteutettuna ensimmäisten tietokoneiden tekniikalla veisi lattiapinta-alaa 300 neliökilometriä eli se ei mahtuisi Vantaan kaupunkiin. Sähköä kuluisi 150 Olkiluoto 3 -tehoisen ydinvoimalaitoksen verran. Edelleenkin teoreettinen nopeus jäisi tuhannesosaan älypuhelimen nopeudesta.

Automaatio on ollut seuranamme jo kymmeniä vuosia, vaikka siitä juuri nyt kovasti puhutaankin. Se on muokannut jo oleellisesti teollisuuden ohella toimistotyön arkea. Monet rutiinit on jo aikaa sitten automatisoitu.

Välillä ennusteet menevät aivan pieleen. Emme edelleenkään saa ravintoamme pillereistä. Miksi? Koska pillereiden syöminen olisi todella tylsää. Hyvä ruuan nauttiminen hyvässä seurassa on yksi ihmiselämän suuria nautintoja. Niin se tulee olemaan myös tulevaisuudessa, jopa enenevässä määrin.

Sunnuntain (27.9.2015) Hesarissa oli laaja juttu tulevaisuuden töistä. Mitkä säilyvät ja mitkä häviävät?

Asiaa oli tarkasteltu Etlan tutkimuksen viitekehyksessä lähinnä tietotekniikan vaikutusten näkökulmasta. Ammattien kehittymistä ei otettu huomioon. 

Se on juuri kuitenkin se merkittävä asia.

Tietotekniikka ja automaatio luovat jo itsessään uusia osaamistarpeita. Tämän lisäksi töiden tehtävänimikkeet ja töiden sisältö muuttuvat yhtä aikaa.

Muutos on niin radikaali, että nykyisellään samallakin tehtävänimikkeellä toimiva voi tehdä aivan eri töitä kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Hesarin jutussa lueteltiin kuusi osaamisaluetta, joissa ihmisiä tarvitaan vuonna 2030 – ja pitkälle sen jälkeenkin. Suoraan otsikoista lainattuna ne ovat:

• Intuitio, luovuus ja keksiminen
• Sosiaalinen vuorovaikutus
• Motivointi opetus ja viihde
• Aistit ja motoriikka
• Etiikka, moraali ja politiikka
• Tekniikka

Hyvä lista. Erityisen mielenkiintoinen kysymys on, miten nämä tekijät ovat kunkin työhön jo vaikuttaneet ja miltä oman työn tulevaisuus näyttää näistä näkökulmista? Siihen ei Hesarista saanut viitteitä, joten taidamme selvittää asiaa itse.

PS.

Hesarissa ennustetiin Pappien ja uskonnollisen elämän erityisasiantuntijoiden ammattien säilymistä. Itse ennustan uskontojen vähittäistä häviämistä ja korvautumista yleisinhimillisillä eettisillä periaatteilla. Sillä saralla töitä voi sitten seuraaviksi vuosituhansiksi kyllä riittää.

Hesarin vastaisesti ennustan myös johtajien määrään lähtevän laskuun. Yhteiskunta toimii yhä enemmän alhaalta-ylös, ihmiset ovat moniosaavia, aktiivisia ja keskenään verkostoituneita asiantuntijoita. Ei siinä enää kaikkia pomoja tarvita.

 Mitä seuraava kuva esittää? (vastaus kuvan alla)

Kyseessä on Siemensin huppuvehje 80-luvun alkuopuolelta. Moderni Telex-laite, jossa oli sähkökirjoituskoneen näppis ja pieni näyttö. Sitä vasemmalle katsoessa oli konekirjoittajan niskasärky taattu. Tuohon aikaan toimistolta löytyi sihteeri joka pomolta, konekirjoittajia, juksutyttöjä- ja poikia, toimistoapulaisia, mainosarkiston (!) hoitaja, kielenkääntäjä, ...

Mainio suomalainen vallankumous

Historia tuntee Englannin vuosien 1688 – 89 tapahtumat Mainion vallankumouksen nimellä. Niiden tuloksena rajoitettiin kuninkaan valtaa ja taattiin parlamentille ja kansalaisille tärkeitä oikeuksia. Bill of rights -laki kielsi kuningasta myös puuttumasta oikeuslaitoksen toimintaan. Mainiolla vallankumouksella oli merkittävä vaikutus Englannin taloudelliselle nousulle ja kehittymiselle maailman laajuiseksi imperiumiksi.

Tarvitsemme Suomessa nyt oman mainion vallankumouksemme tai ainakin SUUREN muutoksen.

Suomessa ei ole kuningasta. Sen roolin ovat omineet korporaatiot, erityisesti työmarkkinajärjestöt.

Suomalainen kolmikanta on perinteisesti tarkoittanut sitä, että työmarkkinajärjestöt sopivat asioista ja eduskunta säätää sitten lait sovitun mukaisesti. Tämä on esimerkki saneluyhteiskunnasta, ei sopimusyhteiskunnasta. 

Nyt tien pää häämöttää. Kyvyttömyys tehdä päätöksiä tilanteessa, jossa niitä välttämättä tarvitaan vie pohjan nykyjärjestelmältä. Epädemokraattista systeemiä voitaisiin hyvällä tahdolla perustella vain, jos se toimisi demokraattista paremmin. Nyt ei näytä toimivan. Vastuullinen johtajuus on työmarkkinajohtajilta hukassa. 

Sähkö ei tule töpselistä, jollei jossain ole voimalaitosta. Palkkaa ei voi pitkään maksaa, jos työnantaja ei rahaa ensin jostain saa. Yksityisen sektorin palkat määräytyvät sen mukaan, mitä asiakkaat ovat valmiit maksamaan yrityksen tuotteista. Julkisen sektorin palkat määräytyvät sen mukaan, kuinka paljon verotuloja kertyy. Tai näin siis pitäisi olla, vaan kun ei ole.

Suomen ongelmat ovat kroonistuneet. Viimeiset neljä vuotta menivät taitamattoman ja toimintakyvyttömän hallituksen mukana hukkaan. Nykyinen hallitus yrittää, mutta huuto ja valitus ovat hirveitä. 

Suomi on parlamentaarinen demokratia. Eduskunnan ja hallituksen on nyt käytettävä sitä valtaa mikä niillä on. Viime viikkoiset kipeältä tuntuvat päätökset olkoot meille kaikille paremman Suomen rakentamisen alku. 

Oikeasti Suomi voi lähteä uuteen nousuun ainoastaan yrityksissä tehtävän työn tuloksena. Energia pitää keskittää yritysten toimintaedellytysten parantamiseen.  

Ensi perjantaiksi kaavaillut mielenilmaisut ja lakot vievät meitä entistä enemmän Kreikan tielle.

Suomalaisen mainion vallankumouksen kolme kivijalkaa voivat olla

•  Demokratia
•  Oikeudenmukaisuus
•  Yrittäjyys.

Mikä on rajua?

Monet meistä suomalaisista ovat tällä hetkellä ihan pihalla. Marisemme kuin pilalle lellityt lapset.

Tämän päivän iltalehtien etusivuilta saa lukea: "Hallituksen raju säästölista" ja "Näin säästöt iskevät sinuun". Rajut säästöt siis iskevät juuri sinuun.

Tässä ne ”rajuudet” ovat vielä koottuna:

•  sunnuntaikorvausten alentaminen neljänneksellä 
•  ylityökorvausten puolittaminen 
•  loppiainen ja helatorstai palkattomiksi vapaapäiviksi 
•  ensimmäinen sairauslomapäivä tulee työntekijän itse maksettavaksi 
•  julkisen sektorin vuosiloman lyhennys 38 arkipäivästä 30 päivään.

Työntekijäjärjestöt puhisevat tulistettuina. Ulosmarsseja on jo nähty.

On vaikea löytää sanoja omia tuntemuksia kuvaamaan. Hallituksen esittämissä asioissa ei nimittäin ole mitään rajua. Päinvastoin. Rajut asiat ovat aivan muualla.

Rajua on se, kun pieni lapsi hukkuu salakuljettajien veneestä huuhtouduttuaan. Rajua on se kun terroristit viiltävät kurkut poikki kameroiden edessä viattomilta ihmisiltä. Rajua on se kun koko valtio kaatuu ajaen puolet väestöstään kodeistaan. Murhat ovat rajuja. Naisten törkeä alistaminen on rajua. Lasten joutuminen ihmiskaupan uhriksi ja seksiorjiksi on rajua.

Elämän kokonaiskuvassa raha-asiat eivät ole rajuja. Eivät ainakaan hallituksen esittämien toimenpiteiden vaikutukset talouteemme.

Onko suuri osa meistä menettänyt kokonaan suhteellisuudentajunsa? Tyytyväisyyteemme ei vaikuta tippaakaan se, ovatko tulomme 20 prosenttia alhaisemmat tai korkeammat. Kulutustamme ja säästämistämme pystymme näissä rajoissa säätelemään. Hyvät asiat ovat aivan muualla.

Työmarkkinajärjestöt taistelevat tässä valtansa säilyttämisestä. Ne haluavat osoittaa omien työpaikkojensa tarpeellisuutta. Johtajuutta en ole siltä suunnalta edes osannut odottaa, mutta tilanteen kiihottaminen ja ihmisten suhteellisuudentajun hämärryttäminen on ala-arvoista.

Järjestöt ovat ottaneet vuosien varrella itselle vallan, joka ei heille ollenkaan kuulu. Eduskunnan säätämät lait luovat ne toimintapuitteet, joissa elämme. Puitteita voidaan muuttaa uusilla laeilla. Näin demokratiassa toimitaan. Niin se on kaikilla elämän alueilla ja niin sen pitää olla myös työmarkkinoilla.