Onko Trump Musta Joutsen?

Nukuin hyvin, mutta herättyäni 6.30 oli edessä pelkäämäni painajainen. Nyt kahdeksalta tilanne on 244 valitsijamiestä Trumpille ja 215 Clintonille. 

Nassim Talebin käsite Musta Joutsen tarkoittaa jotain täysin ennustamatointa ja dramaattista. Vuoden 2001 New Yorkin terroristi-iskut olivat sellainen. Myös vuoden 2008 finanssikriisi oli sellainen. 

Mutta entä Trump?

Hän on silmissäni äärimmäisen iljettävä narsistinen persoona. Valehteleva törkimys.

Pikaisen tunnepurkauksen jälkeen yritän kuitenkin olla hieman analyyttisempi.

Mainiossa artikkelissaan ”Understanding Trump” George Lakoff kiteytti sitä, mistä Trumpissa on kyse. Hän edustaa ns. ankara isä -mallia, autoritääristä maailmankuvaa, minkä vuoksi monet hänen kanssa eri mieltäkin olevat ovat häntä saattaneet äänestää. Varsinkin uskonnollisissa piireissä ajatellaan samalla tavalla.

Hän näkee asioilla yksinkertaisia syy-seuraus -suhteita: Meksikosta tulee siirtolaisia rajan yli. rakennetaan siis muuri. Maailma on todellisuudessa paljon mutkikkaampi, mutta ei sillä niin väliä.

Musta Joutsen Trump ei kuitenkaan mielestäni ole, mutta hänen politiikkansa saattaa sellaisia vielä synnyttää.

Monet asiat ovat olleet nähtävissä jo vuosia.

Yhdysvaltojen perinteinen valkoinen keskiluokka on kurjistunut jo pitkään. Työpaikat ovat siirtyneet Aasiaan. Tyytymättömyys ja näköalattomuus ovat päässeet vallalle.

Viime vuosikymmenien uusliberaali talouspolitiikkaa on johtanut finanssimaailman ylivaltaan sekä pienen ihmisjoukon suunnattomaan rikastumiseen. Ihmiset kokevat pelisäännöt epäreiluiksi. Kvartaalitalous toimii ainoastaan osakkeenomistajien lyhyen aikavälin etujen mukaisesti.

Valtaeliittiä inhotaan. Halutaan muutosta. Trump tulee poliittisen valtaeliitin ulkopuolelta. Muutosta Trump on luvannut.

Eniten tässä surettaa totuuteen pyrkimisen joutuminen roskakoppaan.

Nyt 8.53 näyttää tilanne Trumpin hyväksi ratkenneen.

Suurin puolue marraskuussa 2016?

Mielipidemittauksia poliittisten puolueiden kannatuksesta julkistetaan kuukausittain. Suurimman kannatuksen saanut julistetaan sitten suurimmaksi. Poliittiset kommentaattorit esittelevät tuloksia asiantuntevan oloisina.

Asiaa kannattaa pohtia hieman tarkemmin. 

Luotettava mittari puolueiden suuruuden määrittämiseen ovat vaalit. Mielipiteet vaalien välillä ovat mielipiteitä. Totuus punnitaan äänestyskopissa. Suurin puolue ei siis ole se, jonka gallupkannatus on kulloinkin korkein vaan se, joka on saanut eniten ääniä edellisissä vaaleissa.

Mielipidemittausten yhteydessä ilmoitetaan myös virhemarginaali, mutta sen merkitys jää huomiotta. Laskemalla kullekin kolmelle suurimmalle puolueelle todennäköisen kannatuksen virhemarginaalien (2,1 % yksikköä suuntaansa) mukaiset kolme eri arvoa saadaan ylemmän kuvan tilanne. Nyt saa mielensä mukaan päättää mikä on puolueiden suuruusjärjestys, koska kaikki käy.

Suurin ryhmä ovat itseasiassa ne, jotka eivät ole puoluekantaansa ilmoittaneet. Viimeisimmässä YLE:n teettämässä tutkimuksessa heitä oli yli 40 % haastatelluista. Kun nämä otetaan huomioon näyttävät kannatusluvut alemman kuvan mukaisilta.

Mielipidemittaukset ovat viihdettä politiikan kustannuksella. Parhaimmillaan ne ovat hyödyttömiä ja pahimmillaan. Ne saattavat hermostuttaa kulloinkin hallituksessa olevia tai riemastuttavaa oppositiota luulemaan, että ovat tehneet hyvää työtä.

Mielipidemittausten virhemarginaalien sisään jäävät erot ja muutokset ovat kohinaa, eivät signaalia.

Johtaminen - Mitä uutta?

Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli teemana johtamistaidot. Kolmea asiantuntijaa oli haastateltu taustalla kysymys, miten työelämän myllerrys haastaa johtamisen.

Asiantuntijoiden reseptit olivat tuttuja ja oikean suuntaisia. Samat asiat löytyvät jo

90-luvulla laatimastani hyvän johtamisen huoneentaulusta. Ne eivät kuitenkaan ota huomioon tämän päivän oleellisia muutoksia.

Hesarin asiantuntijoiden johtamisohjeita

Krista Pahkin kiteytti johtajan tehtävän sanoihin kysy, kuuntele ja kannusta. Hänen mukaan hyvä johtaja osaa kuunnella muiden mielipiteitä ja arvostaa osaamista. Hän kyseenalaistaa asioita, etsii vaihtoehtoja ja sietää epävarmuutta ja epätäydellisyyttä. Johtamiseen liittyy kyky tehdä päätöksiä saatavilla olevan tiedon varassa. Kannattaa olla avoin ja tunnistaa oma rajallisuutensa ja puutteensa. Ongelmista pitää keskustella. Avoin keskustelu on avainasia työpaikan hyvinvoinnissa.

Kirsi Heikkilä-Tammi totesi, että myönteinen palaute lisää osaamisen tunnetta. Työntekijät odottavat hyvältä johtajalta oikeudenmukaisuutta, reilua kohtelua ja tasapuolisuutta. Työntekijät toivovat vuorovaikutusta. Hyvässä työpaikassa työntekijät auttavat ja oppivat toisiltaan. Myös esimies voi oppia alaisiltaan.

Erika Heiskanen ohjeisti havainnoimaan, mitä työyhteisössä on pinnalla. Eettinen johtaminen tarkoittaa mallia, jossa johtajan täytyy pitää huolta sekä tuottavuudesta että työhyvinvoinnista.

Mikä on muuttunut?

Ihminen perustarpeineen ja käyttäytymismalleineen muuttuu hitaasti ja siitä näkökulmasta samat johtamisopit ovat olleet käyttökelpoisia jo vuosituhansia.

Jotkin asiat ovat kuitenkin viimeisten 20-vuoden aikana muuttuneet nopeasti ja dramaattisesti.

Internet on tehnyt maailmasta pienen. Tietoa on kaikkialla saatavilla. Elämme reaaliaikaisessa ympäristössä, jossa odotamme asioiden tapahtuvan nopeasti. Olemme kärsimättömiä. Tarpeet on tyydytettävä heti. Riippuvuuksien aiheuttajia on yhä enemmän.

Perinteiset auktoriteetit ovat jo kaatuneet. Tämä koskee myös johtamista. Lasten auktoriteettein toimivat kaverit, eivät vanhemmat tai opettajat. Nuorten auktoriteetteja lienevät bloggaajat ja vloggaajat. Yrittäjät kuuntelevat toisia yrittäjiä. Ihmiset elävät omissa maailmoissaan, joita myös kupliksi kutsutaan.

Tätä kutsutaan vertaisyhteiskunnaksi. Maailman nopeimmin kasvavat liiketoiminnat perustuvat vertaispalveluihin. Meistä on tullut, ainakin mielestämme, kaikkien alojen asiantuntijoita. Ilmiö näkyy some-keskusteluissa: täydellisen varmuuden tuo vain täydellinen tietämättömyys.

Millä pärjäämme?

Arvostettu väestötieteilijä Hans Rosling paukauttaa vuoden takaisessa haastattelussaan  (You need more than the media to grasp the world), että tiedotusvälineet eivät luo kuvaa todellisesta maailmasta. Tärkeät asiat tapahtuvat niin hitaasti, että ne eivät uutisiin pääse. Hän korostaa koulutuksen ja tiedon hankkimisen merkitystä.

Kriittinen oppiminen auttaa meitä erottamaan faktat valheesta ja kiteyttämään oleelliset asiat tietotulvasta. Oppiminen on avain pärjäämiseen. Ilman oppimista eivät asiat liikahda.

Muutosta ei synny. Oppimisjohtaminen on sitä, mitä tarvitsemme. Se on oppimaan kannustamista ja sen mahdollistamista.

Maailman edelleen digitalisoituessa ovat ihmisten aidot kohtaamiset yhä tärkeämpiä.

Nyt jos koska tarvitaan myötätuntoa, arvostusta ja lähimmäisen rakkautta.

Uusia ajatuksia perinteisten johtamisohjeiden rinnalle

HS:n asiantuntijoiden ohjeet ansaitsevat rinnalleen muutaman tuoreen ajatuksen.

Niitä löytyy Kimmo Pietilaisen (Terra Cognita) suomeksikin kääntämistä kirjoista.

Ensimmäinen on Nassim Talebin Antihauras. Taleb kuvaa antihauraan syntyä:

”Jotkin asiat kukoistavat ja kasvavat altistuessaan herkkäliikkeisyydelle, satunnaisuudelle, epäjärjestykselle ja stressitekijöille ja ne rakastavat seikkailua, riskiä ja epävarmuutta. Kuitenkin vaikka tätä ilmiötä on kaikkialla, kielessämme ei ole sanaa, joka olisi hauraan täsmällinen vastakohta. Sanokaamme, että se on antihauras.”

Ohje 1: Lisää ympäristösi antihaurautta.

Toinen löytyy Gerd Gigerentzerin kirjasta Riskitietoisuus. Ennustamattomien epävarmuuksien maailmassa (näitä kuvaavat Talebin käsitteet Musta joutsen ja Kalkkunaharha) kannattaa turvautua yksinkertaisiin päätöksenteon nyrkkisääntöihin eli heuristiikkoihin, kuten

• kysy toiselta mitä hän itse tekisi, ei sitä mitä hän suosittelee
• tee tarkastuslistoja
• etsi tärkein syy ja jätä muut huomiotta
• heitä lanttia, mutta älä katso tulosta
• valitse ensimmäinen vaihtoehto, joka vastaa odotustasoasi.

Ohje 2: Tee kaikesta mahdollisimman yksinkertaista

Kolmas vinkki on James Surowieckin kirjassa Joukkojen viisaus. Se kumoaa vanhan ”viisaiden johtajien” myytin.  Kun halutaan tehdä oikea päätös tai ratkaista ongelma, suuret ihmisryhmät ovat älykkäämpiä kuin muutamat asiantuntijat. Kirja osoittaa sen, miksi sokeat apinat tekevät parempia ratkaisuja kuin huippuasiantuntijaryhmät.

Ohje 3: Tue ja arvosta erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja riippumattomuutta.

Tässä on Johtamisen huoneentaulu 90-luvulta ... ohjeet pituusjärjestyksessä.