Mielipidemittauksia poliittisten puolueiden kannatuksesta
julkistetaan kuukausittain. Suurimman kannatuksen saanut julistetaan sitten
suurimmaksi. Poliittiset kommentaattorit esittelevät tuloksia asiantuntevan oloisina.
Asiaa kannattaa pohtia hieman tarkemmin.
Luotettava mittari puolueiden suuruuden määrittämiseen ovat
vaalit. Mielipiteet vaalien välillä ovat mielipiteitä. Totuus punnitaan
äänestyskopissa. Suurin puolue ei siis ole se, jonka gallupkannatus on
kulloinkin korkein vaan se, joka on saanut eniten ääniä edellisissä vaaleissa.
Mielipidemittausten yhteydessä ilmoitetaan myös
virhemarginaali, mutta sen merkitys jää huomiotta. Laskemalla kullekin kolmelle
suurimmalle puolueelle todennäköisen kannatuksen virhemarginaalien (2,1 % yksikköä suuntaansa) mukaiset kolme eri arvoa saadaan ylemmän kuvan tilanne. Nyt saa mielensä mukaan päättää mikä on puolueiden suuruusjärjestys,
koska kaikki käy.
Suurin ryhmä ovat itseasiassa ne, jotka eivät ole
puoluekantaansa ilmoittaneet. Viimeisimmässä YLE:n teettämässä tutkimuksessa
heitä oli yli 40 % haastatelluista. Kun nämä otetaan huomioon näyttävät
kannatusluvut alemman kuvan mukaisilta.
Mielipidemittaukset ovat viihdettä politiikan
kustannuksella. Parhaimmillaan ne ovat hyödyttömiä ja pahimmillaan. Ne saattavat
hermostuttaa kulloinkin hallituksessa olevia tai riemastuttavaa oppositiota luulemaan,
että ovat tehneet hyvää työtä.
Mielipidemittausten virhemarginaalien sisään jäävät
erot ja muutokset ovat kohinaa, eivät signaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti