Valehtelu, petos ja rangaistus politiikassa

Viime päivien tapahtumat ovat pistäneet miettimään asioita. 

Tekipä Trump nyt presidenttinä mitä tahansa, hyvääkin, sitä faktaa ei pääse pakoon, että hän sai virkansa törkeillä valheilla ja manipuloinnilla. Minkä arvoinen, siis moraalisessa mielessä, on valheella saavutettu voitto?

Onneksi omassa elämässä voi kunnioittaa faktoja ja tukea hyvyyttä. Niiden varassa on hyvä mennä eteen päin.

Valehtelu jäi kuitenkin mietityttämään. Se tarkoittaa esittämistä vilpillisesti jotakin, joka ei ole totta.

Valehtelua ei rikoslaki taida tuntea, mutta petoksen se tuntee. Lain mukaan petos on tekijänsä epärehelliseen menettelyyn liittyvä rikos. Rikoslain 36. luvun mukaan ”Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” Törkeästä petoksesta linnaan voi päästä neljäksi vuodeksi.

Mikä ero siis on valehtelulla ja petoksella. Valehtelu muuttuu petokseksi, kun sen avulla hankitaan itselle oikeudetonta hyötyä tai vahingoitetaan toista.

Yhdysvalloille emme mitään voi, mutta Suomen lait ovat suomalaisten säätämiä. Poliitikkojen valheellisia puheita on mielenkiintoista pohtia petoksen näkökulmasta.

Jos katteettomilla vaalilupauksilla päästään nauttimaan kansanedustajan palkkaa, onko kyse petoksesta?

Jos oikeisto-, vasemmisto- tai viherpopulisti sepittää omiaan tavoitteena oman puolueen kannatuksen nousu ja eduskuntapaikkojen kasvattaminen, onko kyse petoksesta?

Ruvetaan vaatimaan myös omilta poliitikoiltamme enemmän. Kysytään, mihin faktoihin heidän lausumansa perustuvat. 

Moraalisesti oikeamielinen poliitikko kykenee argumentoimaan sanomaansa faktojen perusteella. Hän myös osaa arvostaa toisen poliitikon puhetta samoin perustein. Puhetta ei tee hyväksi tai huonoksi sanojan tausta, vaan sen sisältö.