Pyhät lehmät keppihevosina

Vanhassa kielenkäytössä keppihevosella tarkoitetaan keinoja omien tavoitteiden ajamiseen, tekosyitä ja verukkeita. Pyhä lehmä taasen on pyhä lehmä.

Elämme YLE-Sipilä -kohun jälkitunnelmissa. Sananvapaus on meillä tärkeä ja jakamaton perusoikeus. Toimittajille on kaikissa olosuhteissa taattava turva ja työrauha. Vapaat tiedotusvälineet ovat yhteiskuntamme perustaa. 

Se, että saa sanoa, ei tarkoita kaiken ole van aina tarkoituksen mukaista, saati oikeamielistä.

Kansanuutiset ja sitten YLE-nostivat esiin Sipilän mahdollisen esteellisyyden Terrafamen asioissa, koska hänen sukulaisten omistama yhtiö oli saanut puolen miljoonan euron kaupat. Asian tarkemman selvittämisen otti asiakseen oikeuskansleri. Perästä kuuluu. 

Mikä on tässä tilanteessa toimittajan rooli? Tuoda esiin asiaan liittyvät faktat vai ruveta itse politikoimaan, spekuloimaan ja piruilemaan tarkoitushakuisesti asialla? Kun kritiikki tulkitaan sananvapauden rajoittamisesta, on kyse pyhän lehmän käyttämisestä keppihevosena. 

Vastaavia esimerkkejä yhteiskunnastamme löytyy monilta aloilta.

Terveys on meille tärkeä asia. Niinpä terveydenhoidon organisaatiot, erityisesti julkiset, nauttivat myös pyhän lehmän statusta. Vaikka niiden toiminta olisi byrokraattista ja laadutonta, synnyttää niihin kajoaminen metakkaa.

Koulutus on meille tärkeä asia. Julkisiin koulutusorganisaatioihin kohdistuvat leikkaukset saavat poliitikot (erityisesti oppositiossa) takajaloilleen. Jopa uusi nobelistimme pitää korkeakoulujen leikkauksia häpeällisenä, vaikka niillä pyritään saamaan hieman parempaan tasapainoon ylisuuri julkinen koulutusjärjestelmämme ja sen hallinto.

Erityistä pyhän lehmän statusta nauttivat lukuisat hyväntekeväisyys-, ympäristö- ja humanitaariset järjestöt. Ne tekevät työtä tärkeiksi kokemiemme asioiden parissa.  Järkevää keskustelua on vaikeaa saada aikaan siitä, kuinka aikaansaavasti ne työnsä tekevät, mikä on organisaation järkevä mitoitus ja voiko joku toinen toimintatapa tuottaa parempia tuloksia.

Tepsivä lääke edellä mainittuihin on faktapohjainen toiminta: Tunnistetaan ja rajataan asia. Selvitetään siihen liittyvät faktat ja erilaiset näkökulmat. Pysähdytään pohtimaan tilannetta. 
Vedetään johtopäätökset tämän jalkeen ja päätetään omat toimenpiteet.

Etelä-Savolainen lehmä, sympaattinen vaan ei pyhä

Kodin kadonnut idea ja yökyläilyä

Koti on ennen kaikkea mielentila. Hyvässä kodissa on hyvä olla. Siellä on läsnä olevia, sinut huomioivia ja hyväksyviä, sinusta välittäviä ihmisiä. Kodissa sinulla on merkitystä. Saat asioita ja teet asioita. 

Hotelli on paikka. Siellä sinulla on huone, jossa voit nukkua, katsella telkkaria ja näpelöidä puhelintasi. Ruokaa saat hotellin ravintolassa.

Olemmeko rakentaneet kodeistamme lapsillemme hotelleja ja hukanneet kodin idean?

Lapsilla on kullakin huoneissaan omat telkkarit ja tietokoneet.  Olohuoneet ovat jääneet vanhempien käyttöön. Yhteisiä ruokailuja on yhä harvemmin. Kotihotellit ovat jopa ketjuuntuneet. Vanhemmat ovat sen huomaamattaan mahdollistaneet. Nuoret voivat siirtyä majapaikasta toiseen. Yösijat ovat valmiina. Täysihoito pelaa ja vanhemmat kuskaavat murusiansa.

Fyysiset puitteet ovat siis kunnossa ja teinit saavat keskittyä vapaasti toisiinsa. Jokin tässä kuitenkin mättää.

Eri sukupolvet ovat alkaneet elää omissa maailmoissaan, kuplissa, jotka eivät kohtaa. Samalla kun lapset saavat fyysiseen tilaan, harrastuksiin, ravintoon ja kaverisuhteisiin liittyvät toiveensa täyttymään, ovat he kuitenkin omin nokkinensa. Erilaisten ihmisten kohtaamisen taidot jäävät kehittymättä. Sukupolvien välillä ei siirry enää mikään.

Helsingin kaupungin Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa -kampanja herättää parhaillaan kiivaitakin tunteita. Helsingin kaupungin sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin toteaa (HS 15.11) ”Lapset kokevat arvottomuutta, jos kukaan ei reagoi eikä ota huomioon. Minusta se on henkisen pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun ensiasteita, jos emme lainkaan huomaa, mitä lapsi sanoo tai haluaa”. Esimerkkinä käytettiin äidin puhelinta ja pientä lasta. Se sama puhelin voi olla kommunikaation este myös teinin kädessä.

Kodin ideaa voi selkeyttää poistamalla turhat televisiot ja tietokoneet. Tietoisesti läsnäolo samassa huoneessa auttaa. Yhteiset ruokailut ovat tärkeitä. Työnjako ja vastuu kodin asioiden hoitamisessa on hyvä. Auttaminen, kotitöiden tekeminen ja vaivannäkö opettavat ja tuottavat elämään merkityksellisyyttä. Samalla oppii toisista välittämistä ja myötätuntoa.

Yökyläilylle kannatta sopia pelisäännöt.

-     - sovitaan selkeästi etukäteen, voiko tulla

·         - kun tullaan, tervehditään isäntäväkeä

·         - vieras noudattaa kodin pelisääntöjä

·         - huomaavaisuus, auttaminen ja kiittäminen kuuluvat asiaan

·         - ei jumituta kaverin huoneeseen, vaan opetellaan keskustelemaan muidenkin kanssa.

Valehtelu, petos ja rangaistus politiikassa

Viime päivien tapahtumat ovat pistäneet miettimään asioita. 

Tekipä Trump nyt presidenttinä mitä tahansa, hyvääkin, sitä faktaa ei pääse pakoon, että hän sai virkansa törkeillä valheilla ja manipuloinnilla. Minkä arvoinen, siis moraalisessa mielessä, on valheella saavutettu voitto?

Onneksi omassa elämässä voi kunnioittaa faktoja ja tukea hyvyyttä. Niiden varassa on hyvä mennä eteen päin.

Valehtelu jäi kuitenkin mietityttämään. Se tarkoittaa esittämistä vilpillisesti jotakin, joka ei ole totta.

Valehtelua ei rikoslaki taida tuntea, mutta petoksen se tuntee. Lain mukaan petos on tekijänsä epärehelliseen menettelyyn liittyvä rikos. Rikoslain 36. luvun mukaan ”Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” Törkeästä petoksesta linnaan voi päästä neljäksi vuodeksi.

Mikä ero siis on valehtelulla ja petoksella. Valehtelu muuttuu petokseksi, kun sen avulla hankitaan itselle oikeudetonta hyötyä tai vahingoitetaan toista.

Yhdysvalloille emme mitään voi, mutta Suomen lait ovat suomalaisten säätämiä. Poliitikkojen valheellisia puheita on mielenkiintoista pohtia petoksen näkökulmasta.

Jos katteettomilla vaalilupauksilla päästään nauttimaan kansanedustajan palkkaa, onko kyse petoksesta?

Jos oikeisto-, vasemmisto- tai viherpopulisti sepittää omiaan tavoitteena oman puolueen kannatuksen nousu ja eduskuntapaikkojen kasvattaminen, onko kyse petoksesta?

Ruvetaan vaatimaan myös omilta poliitikoiltamme enemmän. Kysytään, mihin faktoihin heidän lausumansa perustuvat. 

Moraalisesti oikeamielinen poliitikko kykenee argumentoimaan sanomaansa faktojen perusteella. Hän myös osaa arvostaa toisen poliitikon puhetta samoin perustein. Puhetta ei tee hyväksi tai huonoksi sanojan tausta, vaan sen sisältö.