Yritteliäisyys

Sain oheisen kuvan tutultani, joka oli aiheesta harmistunut saamastaan negatiivisestä rahoituspäätöksestä uudelle liiketoiminnalleen.

Kari Suomalaisen pilapiirros on vuodelta 1968! Nuorelle väelle tiedoksi, että yritteliäisyyden moottoria yrittää käynnistää sittemmin presidenttinämme toiminut Mauno Koivisto.

Kuvateksti: Turha tähän on laittaa polttoainetta ennenkun nähdään käykö se.

Aiheellinen asia pohdittavaksi nykypäivänäkin.

PS. Juuri tajusin, että kuva on julkaistu 24.9.1968. Vaimoni Jaanan tapasin 24.9.2008. Eikös siinä ole päivälleen 40 vuotta välissä.

Hyviä tekoja

Kesäkuuta 2015 kuvaavia sanoja ovat olleet viisastelu, kyynisyys, kapeakatseisuus, valittaminen ja perustuslain vastaisuus. Olemassa olevaan takerrutaan ja uusi nähdään uhkana. Muutosta halutaan, mutta muuttua ei osata.

Meneekö meillä edelleen liian hyvin vai olemmeko yksinkertaisesti tyhmiä tai tietämättömiä?

Presidentti Kennedyn paljon lainattu sitaatti sopii oikein hyvin nykysuomeen: "Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne."

Olen ollut ikäni riippumaton suhteessa kaikkiin poliittisiin puolueisiin. Tältä pohjalta voi hyvällä omallatunnolla haukkua ja kehua niitä ansioidensa mukaan. Joten …

Juuri työnsä aloittanut hallituksemme pystyi luomaan yhteisen tilannekuvan ja tulevaisuutemme kannalta tärkeitä muutoksia hakevan ohjelman. Sipilä osoitti poliitikoille harvinaista johtajuutta.

Mielenkiinnolla (lue ”vitutuksella”) on nyt saanut seurata eri tahojen valitusta ja todistelua asioista, joihin ainakaan ei saa kajota.

Olkoon esimerkkinä päivähoitoa uhkaava katastrofi, kun ryhmäkokoa kasvatetaan seitsemästä kahdeksaan. Esiopetus romahtaa ja pienet lapset joutuvat tuhon tielle. Mitenkä itsestäni saattoi aikanaan tulla täysipäinen yhden vuoden ja kymmenien lasten tarharyhmän kokeneena?

Hottia on nyt asiantuntijavoimin todistella, että tarvittavat muutokset ovat mahdottomia tai vähintään perustuslain vastaisia. Eilen kuultiin uutisissa kahden ”viisaan” todistelua siitä, että hallitusohjelma itsessäänkin on jo perustuslain vastainen.

Perustuslaki tuntuukin olevan se supernuija, jolla muutokset nyt yritetään tappaa alkuunsa.

Olemme kehittäneet itsellemme yhteiskunnan, joka on täynnä subjektiivisia oikeuksia ja jossa mihinkään ei saa kajota. Se on kuin hirviö, jonka silmiin katsominen muuttaa suolapatsaaksi ja koskettaminen räjäyttää atomeiksi.

Nyt kuitenkin on niin, että tuo hirviö pitää tappaa tai nätimmin sanottuna tarvitsemme maahan paljon uusia kakun leipojia. Yhtään uutta jakajaa ei tarvita. Nykykakut on jo jaettu moneen kertaan ja lisää kakkuja ostetaan velaksi.

Mitä siis voi tehdä, jos ei halua olla valittava tortunjakaja?

Kesälomien kynnyksellä voi luvata itselle, että keksii ainakin yhden omassa vaikutusvallassaan olevan positiivisen, uutta rakentavan asian. Sellaisen, johon varmuudella pystyy itse vaikuttamaan.

Hyvään elämään kuuluu luopuminen luonnollisena asiana. Vain tällöin tilalle mahtuu myös uusia asioita. Ne tuottavat meille yllättävää iloa.

Virkistävää Juhannusta! 

Irti herkkähipiäisyydestä

Olen tullut siihen päätelmään, että olemme AIVAN liian herkkähipiäisiä. Tai ainakin niin puheista päätelleen vaikuttaa.

Ei niin pientä asiaa, ettei joku mieltään pahoittaisi. Ei suurtakaan asiaa, kun ollaan jo aivan Tuohtuneita.

Ensimmäinen syy tähän on, että Suomi on valituksesta huolimatta aivan liian hyvä paikka elää. Saavutettuja etuja on valtavasti. Edunvalvonta maassamme on vahvaa.

Pienenkin asian menettäminen tuntuu tuskalliselta. Asioita ei suhteuteta riittävästi.

Otetaan siis pari esimerkkiä. Miltä seuraavat asiat tuntuvat:

Palkkasi alenee 5 %.
Menetät työsi ja työkykysi

Lapsesi ei pärjää urheiluharrastuksessaan mielestäsi riittävän hyvin.
Lapsesi kuolee terroristin pommissa.

Rahat eivät riitä juuri nyt uuteen Thaimaan matkaan.
Sinulla ei ole rahaa ostaa ruokaa.

Muutos elämässä on jatkuvaa ja olemme tiukan paikan tulleen kykeneviä selviytymään lähes mistä tahansa. Tyytyväisyys on asennekysymys – oma päätös.

Mieti elämässäsi, mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä juuri nyt.

Ajattele sitten, että menetät odottamatta niistä kaikkein tärkeimmän. Mieti miten siitä tilanteesta selviät?

Seuraavaksi kuvittele, että menetät myös listasi toiseksi tärkeimmän asian. Miten nyt selviät?

Jatka harjoitusta niin pitkälle kuin haluat. Näin pystyt kehittämään itsellesi selviämiskeinoja

ja vahvistat itseäsi.

Lopuksi paljastan totuuden. Kaikki harjoituksen menetykset tulevat tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Et vain tiedä koska. Kannattaa siis olla hyvin varautunut ja elää joka päivä kuin viimeistä päivää.

Narsistisesti häiriöiset organisaatiot

DSM (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) on yhdysvaltalainen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä. Sen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä

1.       Kuvittelee olevansa ylivertainen. Liioittelee lahjojaan ja saavutuksiaan

2.       Keskittyy ajatuksissaan epärealistisiin mielikuviin menestyksestään, voimastaan tai kauneudestaan

3.       Kokee olevansa ainutlaatuinen ja uskoo saavansa ymmärrystä vain huomattavilta tahoilta

4.       Vaatii ihailua

5.       Vaatii erityiskohtelua ja etuoikeuksia. Kokee, ettei hänen tarvitse sopeutua yhteiskunnan sääntöihin

6.       Käyttää muita hyväkseen eikä osoita kiitollisuutta

7.       On empatiakyvytön eikä ota muiden tarpeita huomioon

8.       On ylimielinen ja röyhkeä

9.       On kateellinen mutta luulee muiden kadehtivan häntä

Yksikin narsistisesti persoonallisuushäiriöinen työyhteisössä saa paljon pahaa aikaan, mutta voiko koko organisaatio olla narsistinen ja miten se ilmenee?

Avoimilla markkinoilla toimivat yritykset kohtaavat kilpailua ja vaativia asiakkaita, mikä pakottaa kehittämään ja parantamaan omaa toimintaa jatkuvasti. En usko, että tältä suunnalta löytyy ainakaan kovin pahasti narsistisesti häiriöisiä toimijoita. Terve itseluottamus on hyvä asia.

Itse lähtisin etsimään narsistisesti häiriöisiä organisaatioita monopoliasemassa toimivista yrityksistä, työmarkkinajärjestöistä, erityisen varakkaista yhdistyksistä ja säätiöistä, uskonnollisista yhteisöistä ja ökyilyyn taipuvaista suuryhtiöistä. En väitä, että ne kaikki ovat häiriöisiä.

Ylivertaisuuden kuvitelmat voivat näkyä muista piittaamattomuutena, vain oman edun tavoitteluna. Mieleen tulevat heti merimiesunioni ja AKT. Yrityksissä kohtuuttoman hulppeat toimitilat saattavat myös paljastaa asian.

Epärealistisia mielikuvia voi olla korkean profiilin start up -yrityksillä, miksei myös ministeriöillä ja suurten organisaatioiden esikunnilla. Kun seisoo suurella jalustalla, kuvittelee helposti myös itsestään suuria.

Ainutlaatuisuuden tuntemus liittyy ainakin monien uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Vain omaa totuutta pidetään oikeana. Esimerkeistä ei liene pulaa.

Ihailun ja erityiskohtelun vaatimusta esiintyy niin ikään uskonnollisissa yhteisöissä, joiden taustalta löytyy itseään jumalana tai jumalan sanansaattajana pitänyt narsisti.

Muiden hyväksikäyttö liittyy huonoon johtamiseen, pelisäännöistä ja laeista piittaamattomuuteen, talouden harmaalla tai pimeällä puolella toimimiseen.

Empatiakyvyttömyys ilmenee kyynisenä toimintakulttuurina, ihmisten riistämisenä ja välineellistämisenä.

Ylimielisyys liittyy menestykseen, jota ei ole itse ansaittu. Muistan ikäni jo maailman kartalta kadonneen amerikkalaisen tietokonefirman myyjien ylimielisen asenteen. Tuotteet tosin menivät kaupaksi heistä huolimatta.

Kateellisuus voi ilmetä vaikka kilpailijoiden haukkumisena ja panetteluna.  Toisen menestys voi olla itselle myrkkyä tai niin ainakin ajatellaan.

Mistä löytyy se organisaatio, joka täyttää ainakin viisi kriteeriä edellisistä?

Täällä narsistikin viihtyisi

Keski-ikäiset miehet ihan pihalla?

Tämän päivän Kauppalehdessä kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan yli 45-vuotiaat ovat  unelmatyöntekijöitä. Innostus, ilo ja motivaatio ovat kohdallaan. Kokemus on arvokasta. Kirjoitin saman sukuisesta asiasta Kauppalehteen 15.8 2013 ja blogiini otsikolla Tuottavat 50 – 60 vuotiaat!

Hehkutusta voisi jatkaa. En sitä nyt tee, vaan jatkan keski-ikäisistä + 45 vuotiaista miehistä. 55-vuotiaana kuulun itse siihen ryhmään.

Ihmisen pitkän evolutiivisen historian kuluessa on ollut ihme, että mies eli vanhaksi. Harvat vanhat olivatkin sitten arvostettuja poppamiehia tai päälliköitä. Heitä palvottiin ja kunnioitettiin. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Ajantiedon koulutusbisneksessä olemme huomanneet, että naiset ovat kaikkiaan selvästi miehiä oppimismyönteisempiä. Myös nuorissa miehissä löytyy oppimishaluja. Mutta sitten hiljenee joitain ilahduttavia poikkeuksia lukuunottamatta.

Ajatellaan osaamista kahdesta näkökulmasta. Toinen kertoo todellisesta, hyödyllisestä ja ajantasaisesta osaamisesta.  Toinen kertoo omista luuloistamme osaamisen suhteen. Missä muodostuvan nelikentän lohkossa haluat olla? Hienoa on, jos kuva itsestä on realistinen. Liian suuret tai pienet luulot ovat molemmat huono asia.

Suuret luulot liittyvät suureen egoon. Jos kuvittelee jo olevansa osaava ja kaikkitietävä, miksi enää vaivautua oppimaan uutta? Toisaalta tajuaako, koska rupeaa olemaan työkavereiden silmissä vanha jäärä, epäuskottava ja jarru. Sellainen, jolle ihmiset silmän välttäessä naureskelevat.

Hyvä tapa muuttaa luulot osaamiseksi on mennä koulutuksiin. Kuitenkin sellaisiin, jossa osallistujat eivät ole pelkästään kaltaisiasi. Koulutus tekee hyvää päälle, saa uutta potkua ja inspiraatiota elämäänsä.

Tässä muutama muukin vinkki niille, jotka haluavat välttää fossiloitumista.

Pohdi, mitä oikeasti osaat ja onko se edelleen hyödyllistä. Tiedot, taidot, arvot, asenteet, kokemukset ja kontaktit muodostavat hyvän perustan tälle.

Tunnista asiat, jotka nykyisin pitävät sinua jalustalla.  Kuvittele tilanne, jossa jalustaa ei enää ole. Mieti ylipäätään tilannetta, jossa menetät sinulle nykyisin tärkeimmät asiat ja miten siitä selviät.

Hanki uusi harrastus, kunhan se ei ole golf. Lopeta jotain, mitä olet tähän saakka tehnyt.

Mene paikkoihin, joissa et ole ennen käynyt. Etelänmatkoja ei lasketa.

Käy taidenäyttelyssä, jollet niissä jo muutenkin käy. Lue kirjoja, joita et ole tavannut aiemmin lukea. 

Tee siis jotain ihan uutta.

Lapin tunturissa on ajatuksille tilaa.

Kunta- ja sote-katastrofi - mitä opimme

Kuluva hallituskausi oli suomalaisen politiikan Waterloo. Saatanan tunarit sanoisi Kekkonen. Hallituksesta on puuttunut johtajuus ja osaaminen. Säälipisteitä ei saa edes ylileveästä hallituspohjasta.

Kunta- ja sote-teemoista olen kirjoittanut yhdeksän blogia. Olkon tämä kymmenes osaltani hallituskauden viimeinen.

Kuntauudistuksen kaatuminen oli alusta alkaen selvää. Liikkeelle lähdettiin totaalisen typerillä ja teoreettisilla ajatuksilla. Muistissa on 20 000 asukkaan peruskuntapuheet. Rahanmenoa generoitiin turhilla selvityksillä miljoonakaupalla.

Kuntauudistuksen kaaduttua keskityttiin sote-palveluihin – siis hallintorakenteisiin. Jälleen oltiin metsässä ja sinne menivät myös opposition edustajat iloisina. Itse toiminta ja asiakkaat unohtuivat. Perustuslakiakaan ei tunnettu. Eivät pääse toisaalta poliitikot toisiaan nälvimään, kun yhdessä katastrofin aiheuttivat.

Onnistuneet muutoksen on läpäistävä seuraavat viisi porttia oikeassa järjestyksessä:

Omat arvot, tahtotila ja niiden mukainen toiminta pitää määritellä. Niihin pitää myös sitoutua. Tällä hallituskaudella kompastuttiin jo tähän.

Kaiken toiminnan on palveltava asiakkaita. Tämä unohdettiin kokonaan.

Ratkaisujen on oltava yksinkertaisia. Tuhoon tuomittuja hallintorakennevirityksiä laadittiin runsaasti.

Luodaan järkevää toimintaa tukevat rakenteet, vasta kun toiminta on määritelty. Rakenteita yritettiin kyllä luoda toiminnasta viis.

Laaditaan muutosten toteuttamisssuunnitelma ja tehdään asiat loppuun saakka. Tästä jäätiin valovuoden päähän.

Kunta- ja sote-asiat ovat vastassa taas ensi hallituskaudella. En ole mistään vielä saanut vinkkiä, että asiat lähtisivät nyt menemään parempaan suuntaan. Peruskuntien sijaan saatetaan nyt keskittyä maakuntiin. Hallintorakenteita nekin ovat.

Laaja-alainen, yhteiskunnallinen peruspohdinta pitää käydä siitä, mikä julkisen vallan rooli on ylipäätään palveluiden tuottajana. Näin päästään liikkeelle ja läpi ensimmäisestä portista. Enää on neljä läpäistävänä.

Tärkeä havainto on myös se, että ylhäältä ohjatut järjestelmät ovat väistämättä byrokraattisia ja hauraita Nassim Talebin hengessä. Kestävät ja kehittyvät eli antihauraat järjestelmät perustuvat dynaamisiin markkinoihin, luovaan tuhoon ja yrittäjyyteen.

Nerokas tapa saada parempaa laatua ja kustannustehokkuutta verotuloilla rahoitettaviin palveluihin on antaa rahan seurata asiakasta.

Oikea kysymys siis on, miten luomme edellytykset laadukkaille ja kustannustehokkaille palveluille. Kuinka paljon voittoa saa tehdä ihmisten terveydellä, on se väärä kysymys.

....................

Todistusaineistona vielä aiemmat kunta- ja sote-aiheiset kirjoitukseni:

Järkeä kuntauudistukseen (1.3.2013)

Keski-Suomen kuntauudistus (23.4.2013)

Viisautta kuntauudistukseen (29.5.2013)

Julkisia palveluita viisaasti (9.6.2013)

Väärää byrokratiaa (17.12.2013)

Kuntauudistus ho(h)hoi (9.1.2014)

Onnistunut kunta- ja soteuudistus (23.3.2014)

Sote 2020 (23.4.2015)

Sote-soppaa: 42 vai 24? (29.11.2014)

Kevään aurinkoa Porin Kallossa - soteista viis