Alotin blogini viime vuoden maaliskuussa kirjoittamalla
kuntauudistuksesta otsikolla ”Järkeä kuntauudistukseen” Teemaa käsittelin
vuoden varrella myös kirjoituksissani 22.4, 23.4, 29.4 ja
9.6. Sitten kyllästyin.
Ei ole muuten järkeä asiassa tähän päivään mennessä näkynyt.
Mahtaako kukaan tietää, paljonko rahaa ja energiaa on
kulunut tähän mennessä turhiin kuntajakoselvityksiin? Onko kellään aavistusta,
mitkä ovat kaiken touhuamisen epäsuorat kustannukset ajan, luovuuden ja energian
tuhoajina? Suorat kustannusvaikutukset lienevät tuhansia henkilötyövuosia ja
epäsuorat kymmeniä tuhansia. Sama euroina tarkoittaa jopa satoja miljoonia.
Viimeksi tänään Kyösti Jurvelin kirjoitti Kauppalehdessä
otsikolla Kuntien pakkoliitoslaki syntyy kuolleena: ”Lain tarkoitusperä ei ole
valjennut valtiovarainministeriön kuntaoastoa kauemmaksi”.
Selvää jo nyt on, että hallituspuolueet maksavat osaamattomuudesta
kovan poliittisen hinnan.
Ammattitaidottomuus on sitä luokkaa, että veronmaksajien
tulisi ruveta vaatimaan korvauksia yhteisten varojen tuottamuksellisesta
väärinkäytöstä.
Jotkut poliitikot, jopa hallituspuolueista, ovat todenneet
asioiden menneen pieleen alusta alkaen. Lähdettiin puhumaan rakenteista, kun
olisi pitänut ruveta puhumaan palveluista.
Maaliskuun alun kirjoitustani voin edelleen toistaa:
”Minkälaisia palveluita odotamme yhteiskunnan meille
järjestävän. Mitä palveluita pitää ylipäätään järjestää tai tuottaa julkisesti.
Miten rajataan julkiset palvelut yksityisistä, vai rajataanko niitä? Mitkä
julkiset palvelut tulee tuottaa ihmisten lähellä? Mitkä julkiset palvelut
sisältävät mittakaavaetuja, jolloin ne kannattaa tuottaa suuremmissa
yksiköissä?
Kun löydämme vastaukset näihin kysymyksiin, on järkevää
aloittaa keskustelu rakenteista.
Onnistuneessa muutosprosessissa pätee yksinkertainen sääntö:
rakenne seuraa toimintaa.
Asiat menevät solmuun, mikäli toimitaan toisessa
järjestyksessä.”
Niin se vaan on. Toivottavasti uusi hallitus vaalien jälkeen
tämän oivaltaa.
 |
| Ei mitään järkeä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti