.... ei kannata murehtia kampauksesta. Kaivoin Nikita
Hrushtsevin sitaatin vanhoista muistiinpanoistani.
Suuret asiat kannattaa erottaa pienemmistä, tärkeät vähemmän
tärkeistä.
Meillä ei tunnu olevan keinoja julkisen sektorimme
sopeuttamiseen, vaikka tasavallan presidenttiä myöten tilannetta ollaan
kauhisteltu. Ylimittaisella julkisella sektorilla on liian monia ystäviä
päättäjien joukossa. Maan hallitus jumittaa pahasti. Päätöksiä ei tule eikä ole
näköpiirissä.
Ei näytä olevan ketään, joka kykenee määrittelemään ja
toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet julkisen sektorimme tasapainottamiseksi.
Jotta voidaan onnistua, on lähdettävä riittävän syvältä.
Lähtökohtana on ajatus yhdestä julkisesta sektorista, joka
tuottaa sille määritellyt tehtävät.
Haetaan ymmärrys sille, mitä haluamme tuottaa julkisesti ja
mitä yksityisesti. Päätettään samalla se
mihin meillä on varaa. Kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä. On kyettävä
priorisoimaan. Kun julkisen sektorin tulevaisuuden tehtävät on määritelty,
tulee töiden organisointi hoitaa järkevästi ominaisen luonteensa mukaisesti. Lähipalvelut
tuotetaan lähellä ja mittakaavaetuja sisältävät palvelut laajoina
kokonaisuuksia. Vasta viimeisenä kohtana sopeutetaan rakenteet järkevää
toimintaa tukeviksi.
Perusteellinen muutos on mahdollinen ainoastaan kuvattua
logiikka seuraamalla. Etenemis-järjestyksellä on merkitystä. Poliittisen tahdon
ja johtajuuden löytyminen on toinen asia.
Nyt puuttuu sekä prosessi että poliittinen tahto ja
johtajuus.
Jokaisen miljardin euron säästäminen tarkoitaa kymmenien
tuhansien henkilöiden vähentämistä. Viime vuonna valtion velanotto oli luokkaa
kahdeksan miljardia euroa. Sen verran elimme yli varojemme tai ”elvytimme” ihan
miten vain. Velanotolta olisimme säästyneet siis noin 200 000 henkilöä pienemmällä
julkisella sektorilla.
Joku ehdotti jälleen juustohöylää eli tasaista säästämistä
joka puolelta. Justohöylän seuraukset kyllä tunnetaan: tasainen
tyytymättömyyden nousu kaikkialla. Muuten mikään ei muutu.
Lohdullinen tieto on,
että käytämme vajaat puolet työajastamme varsinaisten tehtäviemme esteettömään
hoitamiseen.
Tuottavuutemme voi siis periaatteessa tuplaantua. Se
tarkoittaa nykyisten tuotosten saavuttamista puolta pienemmällä työvoimalla. Julkisella
sektorilla tämä tarkoittaa kuudensadan tuhannen työpaikan puolittamista kolmeen
sataan tuhanteen. Edellä mainittu julkisen sektorin tasapainottamistarve on kaksisataa
tuhatta eli pelivaraa on vielä sata tuhatta.
Laskelma on rankasti yksinkertaistava. On kuitenkin hyvä
välillä pohtia myös suuruusluokkia.
Nyt toimimme kuten henkilö, jota Hrushtsev sitaatissaan
ironisoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti